Kaksi viikkoa poissa satulasta on vähän turhan pitkä aika (varsinkin kun sillä välin menee sivu suun pari estetuntia). Tämän pienen tauon jälkeen oli tunnin ohjelmassa tänään sopivasti perustyöskentelyä ympyröillä harjoitusravissa ja -laukassa ilman sen ihmeellisempiä temppuja. Ratsuksi sattui Dille, jota olikin taas mukava päästä kokeilemaan edellisestä kerrasta ollessa jo pari kuukautta.
Aivan ensimmäiseksi haettiin hevosia kuulolle ratsastamalla käynnissä siksak-väistöä uralta sisälle ja takaisin. Dille tuntui alkuun vähän hitaalta mutta kun hoputtelin sen liikkeelle hakeutui se mukavasti tuntumalle. Oikean pohkeen väistö uralta sisälle onnistui ihan kivasti kunhan vaan muistin pitää ulkoavut mukana hieman jarruttelemassa. Vasemman pohkeen väistö oli edelleen Dillelle (ja myös kuskille!) hankalampaa, vaikka selvästikin Dille oli tähänkin suuntaan jo oppinut väistämään. Saatiin kuitenkin yksi kelvollinen väistö kunnollisilla ristiaskelilla myös tähän suuntaan.
Ravityöskentely aloitettiin keventäen vasempaan kierrokseen. Tähän suuntaan asettaminen ja taivuttaminen oli helppoa, ja ulko-ohjaan jäi luontevan oloinen tuki. Ajoittain Dilleä sai muistutella pohkeella jottei ravi olisi hiipunut, mutta pääsääntöisesti liikuttiin sopivan reippaasti ja jotakuinkin pohkeen edessä. Dille olisi välillä painunut turhankin matalaksi ja hieman raskaan oloiseksi edestä, mutta pohkeesta eteen ratsastamalla ja ohjasta hieman kohottaen sen sai ryhdikkäämmäksi ja kevyemmäksi. Raviverryttelyyn mahtuikin hyviä pätkiä jolloin poni liikkui mukavan pyöreänä ja edestä kevyenä.
Oikea kierros olikin sitten huomattavasti vasenta hankalampi. Tähän kierrokseen jatkettiin harjoitusravissa istuen ja pääty-ympyröillä ravia vuoroin lyhentäen ja pidentäen. Minun huomioni meni etupäässä asetuksen ja taivutuksen etsintään. Sisäohjassa tahtoi olla pientä vetokilpaa lähes koko ajan, ja silloinkin kun Dille hetkittäin myötäsi asetukseen oikealle en saanut sisäohjan tuntumaa kunnolla rentoutettua. Ponin oikea kylki ja meno ylipäänsä tuntui aika jäykältä. Open neuvosta väistätin hieman takaosaa ulos ympyrältä, ja tätä kautta sainkin hetkellisesti oikeaa pohjetta paremmin läpi sekä Dilleä hieman suoristumaan. Oikean ohjan tuntuma keveni aina tilapäisesti, mutta pian oltiin taas molemmat siinä roikkumassa Dillen pyrkiessä asettumaan mieluummin ulos vasemmalle. Harjoitusravissa istuminen tuntui kuitenkin ihan luontevalta, ja ehdin jopa hieman kiinnittää huomiota lantioon joka tuntui nyt pysyvän vartalon alla varsin hyvin. Lonkkien avaaminen ja polven ja reiden satulasta irrottaminen vaati vähän enemmän muistamista, mutta onnistuessaan paransi alapohkeen vakautta.
Laukassa työskenneltiin pari-kolme ratsukkoa kerrallaan ympyrällä open silmien alla muiden työstäessä omaan tahtiin ravia ja käyntiä toisessa päädyssä. Ensimmäisenä vuorossa oli oikea kierros, jossa Dillen laukka lähti käyntiin aika nihkeästi ja pohkeen takana. Liirailtiin ympyrän avoimelta sivulta ulospäin, ja avuksi tähän ope kehotti pitämään oman ulkokyljen ja -kyynärpään napakkana. Ponin kääntäminen ympyrälle sekä suoruus paranikin heti kun en päästänyt omaa vasenta puoltani velttoilemaan. Olin ympyrällä helposti kääntymässä itse liikaa sisäänpäin, mutta ulkokyljen jämäköittäminen tepsi myös tähän vaivaan. Kun ratsukon molemmat osapuolet oli näin saatu suoremmiksi alkoi Dille liikkua hieman paremmin, mutta oikeaan laukkaan jäi siitä huolimatta eteen puskemisen maku. Istunnan korjailut aiheuttivat jopa muutamia raville tippumisia.
Vasen laukka sujui eteenpäin paljon energisemmin, ja asetuksesta ei tähän kierrokseen tarvinnut taistella. Oikealla ohjalla oli edelleen turhan paljon painetta, mutta tasainen kahden ohjan tuntuma löytyi vasemmassa kierroksessa paljon oikeaa paremmin. Tuttuun tapaan kierryin ympyrällä lantiosta vasemmalle aika liioitellusti, mutta kun sain tätä korjattua ja samalla vielä kättä rentoutettua rullasi laukka hetkittäin mukavan pyöreänä.
Ehdittiin vielä tehdä lyhyt loppuverryttely vasemmalle keventäen. Dillellä taisi tässä vaiheessa jo askel painaa (tämä oli sille kuitenkin jo päivän toinen tunti), ja liikkuminen oli nihkeämpää kuin alkutunnista. Kaula olisi helposti mennyt linkkuun vasemmalle, ja pyrinkin ympyröillä asettamaan välillä ulos. Vasta-asetuksen kautta löytyi myös hetkellisesti pyöreämpää muotoa, vaikka muuten mennä puksuteltiinkin vähän sahapukkina. Ihan parhaaseen mahdolliseen hetkeen ei päästy lopettamaan mutta lisä-ähräys tuskin olisi tässä jo hieman väsyneessä vaihessa enää hyödyttänyt.
Positiivista tänään oli se kuinka hyvin Dille keskittyi työskentelyyn heti alusta lähtien eikä ärsyyntynyttä pään ravistelua ja sään väristelyä esiintynyt oikeastaan lainkaan. Kun Dillellä näin kuukauden tai parin välein menee niin saa melkeinpä aina huomata kuinka se on kehittynyt parempaan suuntaan. Tämänpäiväinen Dille oli oikein mukava ratsastaa (vaikka tokihan olen Dillestä tykännyt aikaisemminkin). Alkutunnin hyvien pätkien jälkeen oli pieni pettymys kun loppua kohti meno oli nihkeämpää, mutta syyt tähän löytyvät kyllä satulan päältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti