Teemana sulkutaivutukset

Lukujärjestyksen mukaan tänään olisi ollut vuorossa puomitunti, mutta mentiinkin koulua ja sain Jussin (jee!).

Tunnin aiheena oli kokoaminen sulkutaivutusten kautta. Aloitettiin käynnissä ratsastaen pitkillä sivuilla sulkutaivutusta muutaman askeleen pätkissä, ja päädyissä taivuteltiin hevosia isoilla ympyröillä. Aloituskierros oli oikea, ja itse asiassa Jussi tuntui tänään asettuvan oikealle tavanomaista helpommin. Sulkutaivutus alkoi vähän nihkeästi, ja istuntani jännittyi todella pahasti yrittäessäni saada takaosan pois uralta ja samalla taivutuksen oikealle. Ei ihme jos hevonen väistää vastahakoisesti. Muutenkin meni aikamoiseksi punkemiseksi ja jatkuvaksi hevoseen vaikuttamiseksi. Tämän huomatessasi pyrin ympyröillä hellittämään apuja ja sitä kautta löytämään menoon hieman rentoutta. Sulkutaivutuskin onnistui sitten vähän paremmin kunhan onnistuin pitämään itseni ja apuni rennompana. Jussi tuntui tässä vaiheessa vielä varsin jäykältä ja liikkui lyhyillä töksähtelevillä askelilla.

Jatkettiin samaa tehtävää ravissa oikeaan kierrokseen siten että pääty-ympyröillä kevennettiin etsien rentoa ja pyöreää ravia eteen ja pitkillä sivuilla oli tarkoitus pyytää sulkutaivutusta aina muutamia askeleita kerrallaan. Pysyttelin aluksi lähinnä ympyröillä keventämässä, mutta melko pian Jussi alkoi onneksi liikkua siinä määrin oikein päin että sulkutaivutusten ratsastaminen harjoitusravissa istuen oli mielekästä. Jussi hakeutui kyllä mukavan pyöreälle kaulalle ja liikkui tuntumalla jokseenkin kevyen oloisena, mutta sain olla ahkerasti pyytämässä lisää aktiivisuutta liikkeeseen. Ympyröillä saatiin varsin hyviä ravihetkiä Jussi alkaessa vertyä ja notkistua. Ravi oli jo suhteellisen helposti istuttavaa, mutta silti sulkutaivutukseen tullessa istunta ja apujenkäyttö jännittyi aivan liikaa. Suurin osa pitkää sivua meni aina vähän kinastellessa ja vasta vähän ennen päätyä saatiin pari askelta kunnollista sulkutaivutusta. Ope kehotti pitämään sulkutaivutuksessa sisäkäden sään vieressä ja tekemään ulko-ohjalla selkeämmin pidätteitä etenkin juuri ennen kuin alkaa pyytää takaosaa pois uralta. Poikitus olisi saanut hevosen vertyessä tulla vielä jyrkemmäksi kuin mihin nyt päästiin.

Suunta vaihtui vasempaan kierrokseen ja sulkutaivutuksia jatkettiin uralla käynnissä. Päädyissä työskenneltiin ravissa ympyröillä joilla myöskin pyydettiin muutama askel kerrallaan takaosaa hieman sisään. Tähän kierrokseen sulkutaivutus oli odotetusti paljon helpompaa, sillä Jussihan taipuu mielellään vasemmalle ja kuskikin hamottaa näin päin paremmin kuinka olla vääntämättä itseään ihan mutkalle väistöä pyytäessä. Käynnissä meno oli vähän jähmeää mutta ravissa löytyi ihan näppärääkin sulkutaivutusta. Niin sulkutaivutuksissa kuin suoraan ratsastaessakin ongelmana tuppasi olemaan se että päästin taas ulkokylkeni laiskottelemaan ja ikään kuin pullahtamaan passiivisena ulos sen sijaan että olisin pitänyt vartalon molemmat puolet jäntevänä. Tästä seurauksena oli täysin vastaava ilmiö hevosessa, eli Jussi pullautti myös oikean kylkensä ja lapansa ulos ympyrältä. Molempien osapuolten suoruus parani kunhan vaan muistin keskittyä oman ulkokyljen hallintaan ja samalla ulkopohkeella sekä ulko-ohjalla kontrolloida Jussin kääntymistä ja ulkolapaa. Samanaikaisesti ope vielä muistutteli pitämään polven ja reiden irti satulasta, ja vinkkinä oli ajatella painoa hieman enemmän jalustimen ulkosyrjälle. Kehuja tuli tässä vaiheessa tuntia hevosen liikkumisesta hyvässä raamissa kohtalaisen ryhdikkäänä.

Jatkettiin vasemmassa kierroksessa vielä laukannostotehtävällä, jossa pyörittiin ensin voltilla käynnissä sulkutaivutuksessa eli hakien liikettä takaosakäännöstä muistuttavaksi. Hevosen ottaessa takaosaa alle oli tarkoitus nostaa tästä vasen laukka ja jatkaa laukkaa isommalla ympyrällä. Jussi olisi tähän kierrokseen tykännyt pyöriä takaosakäännöstä vaikka loputtomiin, ja sain olla aika tiukkana sisäpohkeen kanssa estelemässä voltin liiallista pienenemistä. Toisaalta Jussi olisi pitänyt saada sulkutaivutuksessa paremmin pohkeen eteen niin että takajalat olisivat polkeneet tarmokkaammin. Laukkaan oli hankala päästä, kun Jussi oli keksinyt että pienellä voltilla sulkutaivutuksen laahustaminen oli niin kivaa ja helppoa. Toki Jussin voi olla hankala erottaa laukka-apuja eli pohkeella punkemista ja istunnan vinksotusta sulkutaivutusavuista (tai tässä tapauksessa sulkutaivutusta toppuuttelevista avuista) eli lähes identtisestä pohkeella punkemisesta ja istunnan vinksotuksesta. Viiveellä laukkaan kuitenkin päästiin. Laukassa meno ei ollut tänään ihan parasta mahdollista vaan Jussi roikkui ohjalla aika raskaan oloisena. Laukassa sai edelleen tarkkailla omaa ulkokylkeä ja kääntää hevosta ympyrälle melko edessä olevalla ulkopohkeella jotta ulkolapa pysyi hallinnassa. Ajatus avotaivutuksen kaltaisesta etuosan kääntämisestä ympyrän uralle auttoi hetkellisesti saamaan etuosaa kevyemmäksi.

Oikeaan kierrokseen takaosakäännös/sulkutaivutusvoltti sekä laukannostot sujuivat melko lailla samoissa merkeissä. Sulkutaivutuksessa oli aivan liikaa punkemista niin eteen kuin sivullekin, eli meno oli melko tahmeaa ja Jussi meinasi painua turhan pitkäksi ja raskaaksi. Ope kehotti sytyttämään käyntiä terävämmäksi ennen laukannostoon tuloa, ja yritinkin raipalla naputellen saada askellukseen energiaa, mutta tuloksena oli lähinnä hevosen jännittyminen pää ylös ja selkä alas. Nostot tulivat edelleen pitkällä viiveellä ja vaativat todella vahvaa pohjetta. Oikeassa laukassa meno oli edelleen hieman tahmean puoleista, ja ope huomautti että en saa antaa hevosen kiskoa ulkokättä suoraksi kyynärpäästä vaan myös ulkokyynärpää tulee säilyttää jämäkästi kyljen vieressä siitäkin huolimatta että käsi joustaa liikkeen mukana. Muutamia parempia laukka-askeleita löytyi aktivoimalla liikettä eteen sekä kevyesti takaosaa sulkutaivutukseen pyytämällä. Lopuksi vielä pienennettiin ympyrää ulkoapuihin keskittyen ja pyrkien kevyeeseen sisäohjaan. Tämä onnistui mielestäni ihan kelvollisesti, ja ympyrän pienennyksessä oli kiva "piruettifiilis".

Ravattiin vielä loppuverryttelyksi hetki oikeaan kierrokseen. Laukan jälkeen Jussi ei aluksi ollut aivan rento ja pyöreä, mutta hetki taivuttelua ympyröillä auttoi pyöreyden ja rentouden palauttamisessa ja tämän jälkeen meno olikin todella hyvän oloista. Ravissa oli mukavasti energiaa, ja liike tuntui huomattavan pehmeältä ja joustavalta alkutunnin töksötysraviin verrattuna. Jussi oli nyt kevyen oloinen ohjalla, ja rennon tuntuman säilyttäminen oli tässä tilanteessa helppoa hevosen liikkuessa tasaisen pyöreänä ja sopivan ryhdikkäänä. Asetus oikealle oli vaivattoman oloista ja kääntyminen ympyrälle oli yhtä vaivattomasti säädeltävissä ulkopohkeella. Korjausta kaipasi lähinnä oma istuntani, joka lähti jälleen painumaan hevosen mukana etukumaraan siitäkin huolimatta että tässä vaiheessa istuin harjoitusravissa enkä keventänyt. Ope muistuttelikin vielä ottamaan vatsalihakset paremmin käyttöön ja pitämään keskivartalon tiukkana, lantio vartalon alle ja hartioista lähtien ryhtiä pystymmäksi. Pientä korjausta sain tehtyä mutta ihan kohdilleen en kaikkia palikoita saanut siinä viimeisten minuuttien aikana hahmotettua.  Kun Jussi sentään näinkin hyvin kulkee istunnan puutteista huolimatta, niin mihin päästäisiin jos saisin vielä istuntapalikatkin kohdilleen?

Tunnin jälkeen tunsi kyllä tehneensä töitä. Paljon jäi korjattavaa, mutta se miten hienosti Jussi liikkui tunnin lopuksi jätti päälimmäiseksi oikein hyvän mielen.