Vuoden (näillä näkymin) viimeiselle koulutunnille sain Peran. Ratsastajien toivomuksesta mentiin "sennujen leikkitunti", joka tosin alkoi noin 50 minuutin perusratsastuksella ja loppuhupailuksi otettiin sitten pieni leikkiosuus.
Tunti käynnistyi ympyröillä taivutellen ja hakien käynnissä pyöreää liikkumista läpi selän. Pera oli helppo saada pyöristymään pienten asetusten kautta sekä pohkeesta kohti kevyttä tuntumaa ratsastaen, mutta muoto oli epätasainen eli vuoroin hevonen nousi ylös ja vuoroin myötäsi niskasta pyöreäksi. Tämä oli siis selvä merkki siitä että käynti ei ollut tarpeeksi aktiivista ja pohkeen edessä. Lähdin huomaamattanikin hieman tuuppimaan istunnalla eteen, ja ope kehottikin vähentämään liiallista vartalon liikettä hevosen mukana eli hieman pysäyttämään liikettä lantiosta jämähtämättä kuitenkaan aivan tönköksi. Kierros oli alkuun vasen, joten sain muistutella itseäni napakasta ulkokyljestä sekä vartalon suorassa pitämisestä ilman liioiteltua sisäänpäin kiertymistä. Asettamalla ulos oikealle sain sekä omaa että hevosen ulkopuolta paremmin haltuun.
Samaa taivuttelua ja rennon sekä pyöreän liikkumisen tavoittelua jatkettiin ravissa. Istuin suosiolla heti alusta lähtien harjoitusravissa. Ravissa meno oli jo huomattavasti tasaisempaa, eli Pera jäi tasaisemmin pyöreänä tuntumalle ja olettaakseni onnistuin itsekin pitämään käden vakaampana. Ravia vaan olisi saanut vielä aktivoida isommaksi silloin kun hevonen pyöristyy tuntumalle ja suoristuu apujen väliin, ja tähän olisi kaivattu hieman nopeampaa pohjetta joka antaa avun ja saman tien hellittää. Tänään käyttämilläni topparatsastushanskoilla ohjastuntuman pitäminen oli hieman tavallista haastellisempaa, ja läpi tunnin ohja tahtoi helposti valua liian pitkäksi. Tämä johti siihen että tuntuma tuppasi olemaan turhankin keveä ja myös epätasainen ohjan käydessä välillä löysänä. Yleisesti ottaen Pera tuntuisi toimivan hyvin melko kevyellä kädellä, mutta rajansa kaikella. Käden suhteen varottavaa oli myös se etten jää liikaa kiinni sisäohjaan, vaan sisäkädellä kannattaa antaa vähän enemmän tilaa samaan aikaan kun ulko-ohjalla pitää paremman tuen. Ulkoapuihin keskittyminen ja oman ulkopuolen napakkana pitäminen olikin myös ravissa se juttu jonka kautta Pera tuntui tulevan paremmin kahden ohjan ja pohkeen väliin.
Laukkatyöskentely tehtiin tälläkin kertaa pääty-ympyrällä open tehotarkkailussa pari ratsukkoa kerrallaan, ja omaa vuoroa odotellessa työskenneltiin ravissa toisessa päädyssä (sekä tietysti väliin tauotettiin kävelemällä hetki pitkin ohjin). Oikeassa laukassa Pera pyöristyi mukavasti ja pysyi melko tasaisessa hyvässä muodossa. Alkuun unohduin varmistelemaan ohjalla, kunnes ope kehotti rauhoittamaan käden ja kokeilemaan säilyykö Pera samalla tuntumalla. Säilyihän se, ja itse asiassa käden rauhoittaminen tuntui tasoittavan ja keventävän hevosen etuosaa. Laukkaan olisi kaivattu lisää sujuvuutta ja aktiivisempaa takaosan työskentelyä, tunsin kyllä selvästi kuinka meno oli vähän laiskahkoa ja kulmikasta, ja ope kommentoi että oikea takajalka ei ihan kunnolla vielä koukistu vartalon alle. Kuulemma Pera näytti yrittävän parhaansa mutta ilmeisesti se ei ollut vielä notkistunut riittävästi jotta liike olisi ollut parempaa. Sain ohjeistukseksi ratsastaa itsenäisesti hieman sulkutaivutusta oikealle jotta oikea takajalka saataisiin paremmin aktivoitua vartalon alle. Ratsastin ympyrällä ravissa muutamia pätkiä sulkua ja näiden kautta Pera tuntui kyllä liikkuvan hieman paremmin, tosin uutta pätkää oikeassa laukassa ei enää ehditty ottaa.
Vasen laukka tuntui rullaavan oikeaa paremmin, mutta muoto oli hieman epätasaisempi. Saimme kyllä väliin hyviä palaset loksahtaa kohdilleen -askeleita, mutta välillä pyöreys ja rento hyvä tuntuma katosi. Ope kehotti hieman lyhentämään ohjaa jotta myös hevosen saisi hieman lyhyempään ja ryhdikkäämpään raamiin. Ohja olikin taas päässyt turhan pitkäksi, mistä seurauksena ranteiden koukistuminen ja käsien vetäminen "syliin" ja alas. Ohjeena oli saada ohjaa lyhentämällä kättä kannetummaksi ja hieman enemmän eteen. Lisäksi sain taas tähän kierrokseen keskittyä omaan suoruuteen ja napakkaan ulkokylkeen estääkseni ratsukon molempien osapuolten valumisen ulkoa pitkäksi, sekä palauttaa mieleen viimeviikkoisen "hengitä enemmän vasemmalla keuhkolla" -mielikuvan. Lantion liikettä olisi saanut hieman pysäyttää estäen istuinluita liukumasta satulassa liikaa eteen liikkeen mukana. Lopulta vasemmassa laukassa päästiin tilanteeseen jossa Pera tuntui liikkuvan mukavasti kahden ohjan ja pohkeen välissä suorana ja hieman ryhdikkäämmässä muodossa tasaisella tuntumalla. Tämä olikin tunnin parhaita hetkiä. Ravissa laukan jälkeen hain vielä samaa fiilistä ja ainakin hetkellisesti tässä onnistuin kunhan en päästänyt itseäni kierähtämään vinoon ja kättä epätasaiseksi. Meno tuntui oikein mukavalta hetkinä jolloin Pera keveni edestä ja pääsin tästä ratsastamaan liikettä aktiivisemmaksi kohti kevyttä mutta tasaista tuntumaa.
Tämä oli siis tunnin "vakavamielinen" osuus tänään. Hyviä pätkiä, mutta toisaalta uskoisin jääneeni vähän liikaa matkustelemaan ja leijailemaan siihen että hevonen menee "ihan kivasti", kun taas hieman enemmän vaatimalla (aktiivisempaa liikkumista ravissa, ehkäpä hieman väistätystä tai avo-/sulkutaivutuksia) olisi voitu ehkä päästä vielä pykälän parempaan. Ainakin meno pysyi rentona sekä kuskin että hevosen osalta kun pyöriteltiin vaan kaikessa rauhassa ympyröitä ilman erityisempää prässäämistä.
Viimeinen kymmenminuuttinen käsitti sitten sen tämänpäiväisen leikkiosuuden. Ohjelmaan otettiin ratsastusviesti, jossa kilpailtiin kahden nelihenkisen joukkueen välillä. Viestiosuuteen kuului kolmen tötterön pujottelu peilipäädystä katsomolle päin, päädyssä kahden "palikan" välistä ratsastus ennen käännöstä takaisin kohti peilipäätyä jonne palattiin pitkää sivua laukaten. Alkuun minua hieman epäilytti Peran reaktio tällaiseen epätavanomaiseen ohjelmaan (kuten ope totesi Pera ja muut tunnilla olleet hevoset eivät ole pahemmin leikkitunteja menneet kun yleensä niitä menee vaan lapset ja ponit), mutta ei se osannut tästä sen kummemmin kierroksia ottaa vaikka vähän hämmentyneeltä vaikuttikin. Lähinnä Peraa sai olla hoputtelemassa liikkeelle eikä se lähtenyt ampaisemaan kohti maalia muiden hevosten luokse kuten olin arvellut saattavan käydä. Hoidimme siis omat osuutemme suhteellisen rauhallisesti mutta emme vastakkaisen joukkueen ratsukolle ainakaan hävinneet sillä eipä tässä kukaan lähtenyt kovin hurjasti revittelemään (useimmat kun olivat liikkeellä ilman satulaa). Joukkueemme voitti ensimmäisen kisakierroksen ja hävisi toisen. Ihan hauskaa vaihteluahan tällainen pieni erikoisohjelma tunnin päätteeksi oli. Tähän loppukevennykseen olisi ollut sopiva päättää syyskausi ja lähteä joulutauolle, mutta eipä tässä ihan vielä voi omalta osaltaan kautta paketoida kun huomenna on ohjelmassa vielä ylimääräinen estetunti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti