Viimeaikojen ratsastuskiintiön ollessa kaikkea muuta kuin täysi otin ylimääräisen koulutunnin perjantain pienryhmässä. Tällä kertaa tunnilla oli neljä ratsukkoa, joten opelta ehti saada mukavasti huomiota. Päivän ratsu oli Potter, jolla viimeksi menin kolme kuukautta sitten jokseenkin pohjanoteeraustunnin. Tältä pohjalta eivät odotukset olleet kovin suuret, vaikka Potter onkin oikein mukava, osaava ja nöyrä hevonen. Sen pomppuisat liikkeet vaan asettavat aikamoista lisähaastetta ratsastajalle jolla keskivartalon hallinta ei ole aivan paras mahdollinen.
Heti kun keräsin ohjat käteen Potter hakeutui tuntumalle mukavan pyöreänä. Ehdin kokeilla käynnissä muutamat pohkeenväistöt uralta sisälle ja takaisin, ja Potter suoritti nämä oikein kuuliaisesti. Päättelin tässä vaiheessa että Potterin kanssa resepti on kaikessa yksinkertaisuudessaan vakaa ohjastuntuma, liikkeen aktivointi takaa kohti tuntumaa sekä oman lantion säilyttäminen vartalon alla selän notkoutumatta. Helppoahan tämä oli käynnissä, mutta ravi olikin sitten sellaista höykytystä kuskille että vaikea oli toteuttaa mitään näistä kolmesta kohdasta. Keventäessäkin oli vaikea saada pidettyä kädet hiljaa ja tuntuma pehmeänä sekä istunta kasassa, ja yritin ratkaista tilannetta lähinnä hoputtelemalla Potteria reippaammin eteenpäin. Raviverryttelyssä meno ei siis ollut vielä erityisen sujuvaa.
Jatkettiin ravityöskentelyä pääty-ympyrällä, jolla oli tarkoitus väistättää takaosaa vuoroin ulos ja sisään parin askeleen verran. Alkuun yritin tehdä tätä keventäen, mutta eihän siitä mitään tullut joten istuin alas ja hölskyin mukana. Jalustimetkin tipahtelivat jalasta useampaan kertaan, mikä tietysti kertoo siitä miten heiluvaa meno oli. Istunnan levitessä pahanpäiväisesti oli vaikea antaa kovin täsmällisiä saati hienovaraisia apuja, mutta onneksi Potter väisti melko helposti sekä ulos että sisään kunhan vaan sai räpellyksestäni jotain tolkkua. Ongelmana tahtoi olla ulkoapujen unohtuminen tai niiden tehottomuus niin että Potter pääsi liiraamaan väistöistä ulkolapa edellä karkuun kaulan ylitaipuessa sisään. Ope käski rauhoittaa sisäkättä sekä korjata vartaloa etukenosta taaksepäin, kuitenkin notkoselkää varoen.
Kuin ihmeen kaupalla väistöjen vääntäminen alkoi tuottaa tulosta siinä määrin että Potter alkoi liikkua pyöreänä ja ravikin tuli sitä myötä helpommin istuttavaksi. Väistöjen välissä meno oli varsin mukavan oloista ja hevonen vaikutti suhteellisen rennolta. Tätä oli aina sääli rikkoa väistöyrityksellä jossa hevonen tahtoi jännittyä ja liikekin hiipua. Saatiin kuitenkin molempiin suuntiin ihan kelvolliset takaosan siirrot sekä sisään että ulos. Takaosaa oli molempiin suuntiin helpompi väistättää ympyrältä sisään kuin ulos, ehkä syynä tähän on se että oman sisäpuolen pitäminen napakkana väistöä tukemassa ja kontrolloimassa on minulle helpompaa kun taas ulkopuoli tahtoo velttoilla mukana miten sattuu.
Seuraavaksi siirryttiin toivomani tehtävän eli laukannostojen pariin. Ratsastettiin käynnissä lyhyeltä sivulta oikealle puolikas voltti jolla takaosan väistätystä ulos, tästä asetuksen vaihto vasemmalle, vasemman laukan nosto ja laukassa uran sisäpuolta toiseen päätyyn mihin vielä ympyrä/iso voltti. Käynnissä meno oli hieman tahmeaa ja väistössä Potter yleensä jännittyi jonkin verran. Laukka nousi periaatteessa ihan hyvin, mutta vielä olisi kaivattu terävyyttä ja nopeampaa reaktiota. Päästin oman ylävartaloni heilahtamaan nostossa eteen, ja samalla heitin liiaksi ohjaa pois. Kuten ope selitti tulee hevoselle tarjota myös nostossa riittävä tuntuma jolle jäädä. Nostoja hiottiinkin sitten oikein urakalla sekä käynnistä väistön jälkeen että ravista ympyrällä. Nosto, pieni pätkä laukkaa, raviin, heti takaisin laukkaan. Ideana oli tehdä nosto mahdollisimman yksinkertaisesti pelkällä pohjeavulla ylävartalon ja käden pysyessä aivan hiljaa ja ohjastuntuman säilyessä. Toistojen ja ankaran keskittymisen myötä tämä alkoikin pikkuhiljaa sujua paremmin enkä enää heittänyt niin pahasti ohjaa pois, tosin vieläkään ei Potter jäänyt nostossa pyöreäksi tuntumalle. Tämä olisi luultavasti vaatinut isomman ja energisemmän ravin (tai käynnin) josta nostoon tultiin.
Laukka itsessään toimi pätkittäin oikein mukavasti. Liikkeen aktivointi pohkeella kohti tasaista tuntumaa oli se mitä kautta laukkaan löytyi pyöreyttä ja sujuvuutta. Laukassa oli myös helpompaa istua ja sitä kautta rauhoittaa apujenkäyttöä. Ope muistutteli vielä rauhoittamaan sisäkäden ja antamaan hevoselle rauhan silloin kun se jo liikkuu hyvässä pyöreässä muodossa. Pois siis ylimääräinen värkkäily ja varmistelu sisäkädellä. Vasemmassa kierroksessa ympyrällä ohjeena oli pyrkiä johtamaan sisäkädellä jotta Potterin etuosa seuraisi paremmin ympyrän uraa.
Kierroksen vaihtuessa eli nostettavan laukan ollessa nyt oikea sain tunnin päätteeksi tehtyä muutaman nappiin onnistuneen noston ravista. Oikea laukka ylipäänsä tuntui jotenkin sujuvammalta kuin vasen, ja ravissakin Potter liikkui nyt mukavan aktiivisesti sekä pyöreänä. Tästä ravista oli helppo tehdä nosto hiljaa istuen ja ohjaa pois heittämättä, ja näin laukka nousi terävästi pohjeavusta hevosen säilyessä pyöreänä. Ero vasempaan kierrokseen esittämiimme nostoihin oli erittäin tuntuva, ja olin oikein tyytyväinen siihen että kovan yrittämisen jälkeen jokin oikeasti loksahti paikoilleen ja nostot onnistuivat tunnin lopuksi näin hienosti. Laukka noston jälkeen oli myöskin energistä ja pyöreää, ja sama hyvä meininki jatkui edelleen ravissa laukkapätkien välillä.
Lyhyessä loppuverryttelyssä en saanut Potteria houkuteltua pyöreäksi eteen-alas kuten olin toivonut, vaan harjoitusravista keventämään siirtyminen jostain syystä vähän sekoitti pasmat. Tämä ei kuitenkaan sen kummemmin jäänyt kaivelemaan, vaan olin tunnin jälkeen oikein hyvällä mielellä onnistuneiden laukannostojen sekä ylipäänsä kaikissa askellajeissa esiintyneiden hyvien hetkien ansiosta. Jäi sellainen olo että vaikka pomppu-Potterin kyydissä kuskissa olikin aivan liikaa liikkuvia osia tuli paljon tehtyä oikeitakin asioita kun kerran hevonen kulki näinkin hyvin. Open loppukommentti oli että ei lainkaan hassumpaa menoa ja Potter liikkui läpi tunnin mukavan rennon näköisenä saamatta väistöissäkään sille tyypillistä "paskahalvausta". Erityisen hienoa on tietysti aina se kun tunnin aikana saa selvästi korjattua jonkin virheen, kuten tässä tapauksessa laukannostoissa esiintyneen tuntuman poisheittämisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti