Testitunti Lapinjärvellä

Rusina ja virnuileva kuski.

Ratsastusvarusteet lähti joululomalle mukaan ja pitihän niitä päästä pyhien jälkeen vihdoin ulkoiluttamaankin. Niinpä varasin irtotunnin Lapinjärven Ratsastuskoululle Maaningalle. Tunnilla oli kaikkiaan viisi ratsukkoa, joten hienossa tilavassa maneesissa mahtui ratsastamaan mukavan väljästi. Tallin pääasiallinen opettaja oli parhaillaan lomalla, joten tänään mentiin apuopen ohjauksessa. Ratsuksi minulle oli jaettu 8-vuotias eestinhevosruuna Ruts II eli "Rusina", joka tallin sivuilla mainitaan helppo A -tasoiseksi ja noin 150 cm korkeaksi. Karsinassa Rusina nuokkui kiltisti paikoillaan kun harjasin ja varustin sen tunnille.

Väistö kevyessä ravissa oikealle.

Tunti aloitettiin kevyessä ravissa, jossa käännettiin lyhyeltä sivulta pituushalkaisijalle ja ratsastettiin pohkeenväistöä takaisin uralle. Rusina oli sopivan herkkä ja reagoi hyvin sekä pohkeeseen että pidätteeseen. Vaikka Rusina ei varsinaisesti tahmaillut, ope sai moneen otteeseen tunnin mittaan kehottaa minua ratsastamaan ravin reippaammaksi eteen, sillä en aina oikein hoksannut menon olevan hiippailua ja siten pyytää Rusinaa liikkumaan hieman aktiivisemmin. Väistöt Rusina teki ihanan helposti, ei tarvinnut juuri muuta kuin ajatella väistöä ja pyytää kevyesti pohkeella niin jo väistettiin näppärästi. Ulkopohkeella sai hieman olla toppuuttelemassakin jottei poikituksesta olisi tullut liiallista. Varsinkin väistössä ravi tahtoi huomaamatta hiipua, mutta myös tähän ratkaisuna oli ulkopohje. Vaikka väistöt sujuivatkin Rusinan kanssa vaivattomasti, apujenkäyttöni jännittyi sen verran että aluksi väistöissä myös hevonen jännittyi ylös. Kun kierros vaihtui vasemmasta oikeaksi, onnistuin rentoutumaan tehtävässä jo siinä määrin että pari oikean pohkeen väistöä sujuivat pyöreämpänä.

Väistöä vasemmalle.

Muutoinkin Rusina alkoi ajoittain pyöristyä kaulasta, mutta selkä taisi olla vielä enemmän tai vähemmän notkolla. Se open peräänkuuluttama aktiivisempi ravi ja ratsastus pohkeesta kohti ohjaa olisi varmasti auttanut asiaa paljon. Nyt unohduin vain liiaksi ratsastamaan edestä taakse. Ohjastuntuman kanssa olin vähän kuutamolla niin että välillä ohja pääsi löystymään liikaa ja välillä taas oli jopa vetoa. Tasainen mutta kevyt ja rento tuntuma löytyi tunnin mittaan hetkittäin, ja tällöin meno tuntuikin oikein kivalta, mutta kovin pitkiä yhtenäisiä pätkiä ei näin päästy menemään.

Keventäessä tuli tältäkin opelta samat tutut korjaukset eli ylävartaloa ja hartioita pystympään, kevennyksessä ajatus enemmän napaa eteen ja ylös. Hevosen liikkuessa selkä notkolla lähdin siis itse pyöristämään selkääni liiankin kanssa niin että lopputuloksena oli aivan lysyssä istuva ratsastaja.

Ei ihme että ylävartalon asennosta tuli sanomista...

Alkuverryttelyn jälkeen käveltiin hetki, ja otettiin samalla jalustimet kaulalle. Kotona ei tule juurikaan ilman jalustimia mentyä, mutta ajattelin toiveikkaasti että ehkäpä en voisi ilman jalustinten tukea istua yhtä vinossa kuin tavallisesti. Vaan vielä mitä, pikemminkin se oli se vinouden korjaaminen mikä muuttui hankalammaksi. Huomasin myös jääväni harjoitusravissa helposti puristamaan reisillä. Tähän auttoi kun ope muistutteli jälleen ylävartalon asennosta ja kehotti nojaamaan ihan reilusti taaemmas niin että sain painon kohtisuoraan istuinluille. Pystymmässä istuen ei enää tarvinnutkaan puristaa reisillä tukea. Ilman jalustimia ratsastaminen siis ainakin demonstroi hyvin sen kuinka paljon helpompaa raviin on mukautua kun vartalon asento on kohdillaan eikä kenoteta miten sattuu istuinluiden etuosalla.

Mitenkäs nuo pohkeet lähti leijumaan heti kun jalustimista luovuttiin?

Tehtävänä oli ratsastaa harjoitusravissa voltti pitkän sivun alkuun, ja ravata uraa pitkin sivun keskipisteeseen missä laukannosto ja laukassa uraa seuraten aina lyhyen sivun kirjaimeen missä siirtyminen takaisin raviin. Kulman jälkeen taas sama kuvio toiselle pitkälle sivulle. Volteilla meno oli aika nihkeää, en oikein saanut Rusinaa ihan rehellisesti asettumaan ja taipumaan. Käsittääkseni keskityin liikaa sisäohjaan ja unohdin ulkoavut aina ratkaisevalla hetkellä. Sen sijaan suoralla uralla voltin jälkeen meno oli vaivattoman oloista, ja Rusina pyöristyi tuntumalle mukavasti. Sama koettiin oikeastaan joka kierroksella, ja pääsin näissä hetkissä hyvin ratsastamaan pohkeesta kohti kevyttä tuntumaa. Kun vielä muistin pitää itseni pystyssä kallistumatta etukumaraan, niin ainakin kuvittelin Rusinan näissä kohdissa pyöristäneen vähän selkäänsäkin.

Volteilla palaset eivät ihan loksahtaneet kohdilleen. Ilman jalustimia selkä notkoutuu tavallistakin helpommin.

Uralla nostoon ravatessa meno oli toimivaa.

Myös laukannostot olivat Rusinan kanssa ilahduttavan helppoja. Pieni puolipidäte ennen nostoa sai hevosen hyvin kuulolle (tosin kuulemma ravi hidastui tällöin liikaa ennen nostoa), ja yksinkertainen sisäpohkeen painallus riitti nostamaan laukan. Tuttuun tapaani meinasin aina nostossa heijata vartaloa eteenpäin, mutta ope oli tämän kanssa tarkkana ja loppua kohti onnistuinkin tekemään nostot paremmin ilman ylimääräisiä heilumisia. Laukassa ohjeet oli samat kuin ravissa eli nojaa taakse ja pyydä pohkeella reippaampaa liikkumista. Vasemmassa kierroksessa istuin aivan toivottoman linkussa vasemmasta kyljestäni niin ravissa kuin laukassakin, enkä tätä onnistunut ilman jalustimia korjaamaan senkään vertaa kuin tavallisesti asian huomatessani. Tämä on varmasti ainakin osasyy siihen että Rusina liikkui mielestäni paremmin oikeaan kierrokseen kuin vasempaan.

Laukassakin meinasi tulla pientä etukumaraa.

Suunnan vaihto käynnissä ja selkä ihastuttavasti notkolla.

Rusina ravaa pirteän näköisenä.

Ei sinne vasemmalle tarvitsisi ihan noin paljon kallistua...

Loppuverryttelyyn otettiin jalustimet jalkaan ja kevenneltiin hetki molempiin suuntiin. Ope kehotti antamaan pidempää ohjaa ja ratsastamaan Rusinan ravissa eteen ja alas, mutta tämä ei ihan ottanut onnistuakseen. Aluksi pyöreys ylipäänsä oli hukassa ja hevonen liikkui toivottoman notkoselkäisesti. Rusina kyllä myötäsi välillä niskasta, mutta ei venyttänyt alas eikä liike tullut läpi selän. Kuten ope huomautti, tuntuman vakaudessa oli jälleen ongelmia. Ohja kävi välillä aivan löysänä, ja välillä taas kerin ohjat liian lyhyeksi. Resepti olisi siis ollut kevyt mutta tasainen tuntuma hieman pidemmällä ohjalla, ja napakka ratsastus takaa eteen käyttäen pohjetta satulavyön kohdalla, ei taaksevedettynä. Jotenkin se toteutus vaan takkuili. Lopulta oikeassa kierroksessa löytyi pyöreämpää liikkumista ja ehkä jopa pientä ideaa eteen ja alas.

Loppukeventelyä vasemmalle...

...ja oikealle.

Eteen-alas -idea toteutui lopulta jo vähän paremmin.

Tunti tuntui loppuvan kesken, sillä homma jäi minulla Rusinan kanssa vähän vaiheeseen. Välillä olin pääsevinäni vähän paremmin kärryille ja meno oli sujuvampaa, mutta sitten taas tipahdin sieltä kärryiltä uudestaan. Monesti oli sellainen olo että palaset olivat lähellä loksahtaa kohdalleen mutta ei ihan. Rusina oli periaatteessa varsin helpon oloinen hevonen, joten tunsin itseni vähän alisuoriutujaksi tänään. Oikein mukava Rusinalla oli kyllä ratsastaa, se oli kuuliainen hevonen joka teki juuri mitä pyydettiin ja reagoi pieniinkin apuihin, mutta osasi suodattaa silloin kun ratsastaja osaamattomuuttaan laittoi liikaa painetta. Tällä lomalla en ehdi Rusinan kanssa ottaa uusintaa, mutta kunhan taas paikkakunnalla seuraavan kerran olen niin mielelläni suuntaan tälle tallille uudestaankin.