Uusi ratsastusvuosi lähti käyntiin Elmon satulassa. Verrattuna kolmen viikon takaiseen kohtaamiseemme Elmo vaikutti onneksi jo paljon rauhallisemmalta, joten ilmeisesti se oli tässä ajassa ehtinyt hyvin sopeutua uuteen kotiinsa ja uusiin rutiineihin. Sekä karsinassa että maneesissa ennen selkään nousua Elmo otti iisisti kuin vanha konkari eikä hötkyillyt yhtään. Tästä huolimatta lähdin Elmon kanssa liikkeelle hieman jännittyneenä ja varuillani sillä edelliskerran pukittelut ja säikkymiset olivat vielä liian hyvässä muistissa.
Päivän ensimmäinen harjoitus oli pohkeenväistö käynnissä kummankin pitkän sivun toisesta kirjaimesta kohti pituushalkaisijaa, pituushalkaisijalla suoristus ja kohti päätyä ensin käynnissä ja myöhemmin lisäten mukaan raviin siirtyminen. Väistöt onnistuivat kelvollisesti aina pari askelta kerrallaan, mutta sitten taas homma levisi epämääräisemmäksi möngerrykseksi. Elmo kyllä lähti sivulle väistättävästä pohkeesta, mutta ulkoavuilla sai tarkkaan vahtia ettei etuosa vain liirannut karkuun takaosan jäädessä pahasti jälkeen. Yleensä pari ensimmäistä askelta olivat tätä liirausta kunnes sain ulkopohkeella jarruteltua etuosaa niin että takaosakin ehti mukaan väistöön. Istuntaan ja apujenkäyttöön tuli jälleen liikaa jännitystä ja ylimääräistä puristusta väistöä ratsastaessa, joten ei ihme että Elmo väistöissä jännittyi ylös vaikka suoralla uralla saatiin välillä myös pyöreämpiä ja rennompia hetkiä. Pariin kertaan Elmo pysähtyi kesken väistön kun taisi joutua vähän hämilleen siinä kaikkien tarpeellisten ja tarpeettomien apujen ristipaineessa. Kaikesta huolimatta yhteisymmärrys löytyi hetkittäin niin että mukaan mahtui hyviäkin väistöaskeleita. Ope kehotti laskemaan kättä alemmas Elmon suoristuessa ja yrittäessä hakeutua alas pyöreäksi. En kuitenkaan osannut tarpeeksi nopeasti reagoida ja myödätä silloin kun Elmo olisi väistöstä nätisti pyöristynyt.
Lyhyet ravipätkät väistöjen välillä olivat aika kamalia. Elmo jännitti päätä ylös ja selkää niin alas kuin hevonen voi, ja hankala siellä oli keventäenkään yrittää istua oikein. Meno oli hissutteluravissa jumittamista ja eteenratsastus pohkeella tuntui vain lisäävän jännittyneisyyttä. Kulmissa ei taivuttu pätkän vertaa. Jännittyneen Elmon kyydissä itseänikin tietysti vähän jännitti, ja sisäsyntyinen reaktioni jännittäviin tilanteisiin on tietenkin etukenoon kallistuminen (olen päätellyt tämän reaktion alitajuisena ideana olevan tarrata kiinni hevosen kaulaan tai harjaan jos jotain pelottavaa tapahtuu). Ope muistuttelikin nostamaan ylävartaloa reilusti pystympään jottei etunojaistunta enää lisää hidastaisi Elmon liikkumista. Istuntapalikoiden löytäminen kohdilleen tuntui tänään kuitenkin toivottoman hankalalta.
Väistötehtävän jälkeen jatkettiin vielä hetki ravityöskentelyä uralla ja ympyröillä, ja pidempään ravaillessa Elmo alkoi rentoutua. Aina kun Elmo jännittyi tarkkailemaan ympäristöä korvat hörössä pyrin juttelemalla tai viheltämällä palauttamaan sen huomion takaisin itseeni, ja tämä toimikin yleensä hyvin. Oikeaan kierrokseen Elmo alkoi jopa hetkellisesti pyöristyä ympyröillä, mutta perusongelmana säilyi pohkeen takana liikkuminen. Ravin ollessa hieman jumivaa ja kuskin joutuessa koko ajan vähän työntämään ponia eteenpäin ei menoon löytynyt toivotunlaista vaivattomuutta ja tasaisuutta. Edelleen istuntapaketti oli levällään niin että lähdin helposti nojailemaan eteenpäin ja paino ei pysynyt riittävästi jalustimilla.
Lopputunnin tehtävänä olivat siirtymiset ja ulkoavuilla kääntäminen. Aina pitkän sivun lopussa nostettiin käynnistä laukka, ratsastettiin 15 metrin laukkavoltti lyhyelle sivulle ja siirrettiin seuraavassa kulmassa raviin ja pitkällä sivulla takaisin käyntiin. Aloituskierros oli vasen, mihin suuntaan Elmon laukka oli nihkeää. Nostot tulivat parhaimmillaankin parin raviaskeeleen kautta jännittyneenä laukkaan "kaatuen", ja moneen kertaan koko nosto meni ihan läskiksi niin että tuloksena oli pelkkä kiitoravipätkä. En siis onnistunut sovittamaan laukannostoapujani sellaisiksi että Elmo olisi lähtenyt laukkaan ryntäämättä karkuun raville, ja asiaa ei tietenkään auttanut se että lähdin hurjasti heijaamaan ylävartalolla laukkaa pyytäessä. Peilipäätyyn sentään saimme pari hieman onnistuneempaa nostoa joissa meno ei ollut ihan holtitonta, mutta katsomopäädyssä otettiin aina ensin pienet raviräpellykset ja kamalat vartalon heijaamiset. Väärä laukkakin nousi useamman kerran. Laukka itsessään oli eteentyönnettävää, ja koko ajan sai olla tarkkana pohkeiden kanssa jottei Elmo olisi tiputtanut raville. Ope varoitteli jäämästä voltilla kiinni sisäohjaan ja sen sijaan pitämään ulkokyljen napakkana sekä kääntämään ulkopohkeella säilyttäen samalla tuntuman ulko-ohjalla. Vinkkinä oli myös kontrolloida ulos voltilta liiraavaa oikeaa lapaa painamalla raippa kevyesti lapaa vasten. Näillä ohjeilla onnistuin lopulta tekemään jonkun laukkavoltin niin että laukka jo vähän rullasikin ja Elmo pysyi paremmin apujen välissä.
Oikeaan kierrokseen oli laukannostoissa edelleen samat ongelmat, mutta itse laukassa Elmo liikkui huomattavasti energisemmin. Volteilla pääsi nyt paremmin hellittämään pohjeapujen käyttöä ponin laukatessa ihan itsekseenkin. Voltin avoimella sivulla esiintyi edelleen pientä liirailuyritystä, mutta kunhan vaan pidin ulkoavut riittävän napakkana liikkui Elmo mukavasti pohkeen ja ohjan välissä ja pyöristyi hienosti tuntumalle. Nämä voltit oikeassa laukassa olivatkin ehdottomasti tunnin parhaita hetkiä.
Loppuverryttelyssä kevyessä ravissa Elmo kulki jo huomattavasti paremmin kuin alkutunnista. Meno oli nyt rennon oloista, ja vaikka ei tasaisen pyöreänä mentykään niin ainakin välillä löytyi mukavan pyöreää liikkumista jossa Elmo ei pelkästään vetänyt kaulaa linkkuun ja pakettiin vaan venytti vähän eteenpäinkin eikä selkäkään enää ollut ihan notkolla. Vieläkin vaan Elmo liikkui pohkeen takana ja jäin sitä liikaa kaivamaan ja puskemaan ilman että sain aikaan kunnollista reaktiota.
Mitenkään loistavasti ei tunti siis tänään sujunut, vaan olin jokseenkin pallo hukassa Elmon kanssa lukuunottamatta laukkavolttien ja loppuverryttelyn parempia hetkiä. Pieni epävarmuus ponin reaktioista ja varuillaanolo mahdollisten yllätyspoukkoiluiden varalta jatkuivat läpi tunnin vaikka toki loppua kohden aloin hieman paremmin Elmoon luottaakin, ja tämä johti tietenkin siihen keskeiseen ongelmaan että en saanut itseäni tarpeeksi rennoksi koko tunnin aikana. Elmohan kuitenkin käyttäytyi tänään tosi nätisti, joten olen iloinen että sillä tuli nyt mentyä tällainenkin tunti missä ei välikohtauksia esiintynyt. Seuraavalla kerralla kun Elmo sattuu kohdalle ei sitten toivoakseni tarvitse enää jännittää kun sain nyt huomata että Elmo olikin ihan leppoisa ja fiksusti käyttäytyvä kaveri kunhan vain ehti ensin kotiutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti