Alkuverryttelyssä ravailtiin puomien yli pitkän sivun suuntaisesti, ja hevosten kuulolla oloa tarkistettiin temponvaihteluilla uralla sekä kahden puomiparin välisellä käyntiinsiirtymisellä. Eetu oli tyylilleen uskollisesti jäykkä kuin sahapukki, mutta kuunteli herkästi sekä pohjetta että pidätettä. Eteenratsastus tosin oli sille huomattavasti mieluisampaa, mutta myös jarru toimi tässä vaiheessa hyvin. Samaa puomilinjaa tultiin seuraavaksi ensimmäisten puomien yli ravaten, ja jatkaen käynnin kautta laukannostolla sekä yksittäisellä laukkapuomilla linjan päätteeksi. Ekalla kierroksella otettiin laukkapuomille pikkuaskel eteen, mutta seuravilla kierroksilla tiesin ratsastaa noston jälkeen laukkaa hieman eteen ja näin saatiin ponnistuspaikka laukkapuomille kohdalleen.
Puomit pysyivät edelleen lähestulkoon maan tasalla seuraavassa tehtävässä, jossa ratsastettiin linjaa oikeassa laukassa pyrkien ottamaan 26 metrin väliin mieluiten vähän useampi askel lyhyessä laukassa. Linjan jälkeen jatkettiin toisen pitkän sivun suuntaiselle puomi-pikkupysty-puomi-innarisarjalle pitkällä lähestymisellä. Näitä kahta tehtävää mentiin muutama kierros putkeen aina pari ratsukkoa kerrallaan. Eetu olisi tahtonut porhaltaa laukkaa vauhdilla eteenpäin, ja askelpituuden säätely etenkin sinne lyhentämisen suuntaan tuntui aika haasteelliselta. Kahdeksan askelta oli aika luonteva määrä 26 metrin puomiväliin, ja yhdeksään pääseminen vaati reiluja pidätteitä. Pidätteet olivat ehkä turhankin reippaita, sillä Eetu vastasi näihin pudottamalla raville. Lopulta saatiin ne yhdeksän laukka-askelta mahtumaan, mutta tällöinkin ajauduttiin hyvin lähelle jälkimmäistä puomia niin että yhdeksäs laukka jäi miniaskeleeksi. Kunnollinen lyhennysvara jäi siis vielä puuttumaan. Puomi-pysty-puomi-sarja sujui ihan näppärästi, mutta lähestymisissä Eetu ei oikein ollut kuulolla vaan tuntui kiirehtivän esteelle oman mielensä mukaan. Vauhti ei ollut varsinaisesti liiallista mutta ei myöskään oikein ratsastajan kontrolloitavissa. Kierroksen ollessa oikea laukka vaihtui hypyssä aina Eetun suosimaksi vasemmaksi.
26 metrin linjalla puomit nousivat pieniksi pystyiksi, ja tavoitteena oli välin ratsastus lyhyessä laukassa eli 8-9 askeleella. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa katsomolta peilille päin. Edelleen Eetua sai pidätellä välissä aika voimakkaasti jotta mukaan mahtui kahdeksaskin askel, ja ponin ollessa vähän vahva pidätteelle tuli kädestä liian kova ja rauhaton. Liiallisen ohjasta nyppimisen sijaan ope kehottikin jarruttelemaan laukkaa tiiviimmin satulaan istumalla, sillä tavoilleni uskollisesti meinasin taas unohtua esteen jälkeen etukumaraan ja irti satulasta. Tähän kierroseen kahdeksan askelta kuitenkin onnistui melko sujuvasti, mutta yhdeksän oli jo utopiaa. Kierroksen vaihtuessa oikeaksi esteet nousivat hieman korkeammiksi niin että jälkimmäinen oli noin 70 cm. Kun vielä suunta oli peililtä katsomolle oli kahdeksan askelta nyt hankalampi tavoite. Ensimmäisellä kierroksella sisäänhyppy oli melko pitkä, ja porhallettiin väli seitsemällä askeleella. Sakkokierroshan siitä tuli, ja nyt olin paremmin hereillä pidätteiden kanssa niin että sisäänhypyssä ponnistuspaikka tuli lähemmäs ja väliin mahtui kahdeksan askelta.
Seuraavaksi tultiin sama linja paremmin eteen sujuen eli 6-7 askeleeseen. Seitsemän askelta olikin varsin luonteva määrä johon ei tarvinnut juuri kummempaa tehdä kuin antaa Eetun laukata. Lyhennystehtävästä oli ehkä jäänyt vähän käsijarru päälle, sillä ope sai muistella antaamaan Eetulle hieman enemmän vapautta laukata. Tästä huolimatta tultiin tehtävä ihan näppärästi seitsemällä askeleella kumpaankin suuntaan. Kuusikin askelta olisi varmaan onnistunut ainakin katsomolle päin, mutta en uskaltanut lähteä usuttamaan eteen sillä tuloksena olisi luultavasti ollut turhan etupainoista ja tasapainotonta kamikazea. Ope ohjeisti istumaan nopeammin alas aina linjan jälkeen ja ottamaan Eetun paremmin kontrolliin, sillä unohduin edelleen irti satulasta ja annoin Eetun rymytä viimeisen hypyn jälkeisen kaarteen vähän holtittomasti. Tehtävän lopetus alkoikin sujua hallitummissa merkeissä kunhan vaan muistin jatkaa ratsastusta vielä esteiden jälkeenkin.
Tunnin viimeisenä tehtävänä tultiin yksittäistä okseria pitkällä tiellä pyrkien mahdollisimman tasaiseen laukan rytmiin lähestymisessä. Viimeiset kolme askelta olisi saanut taas laskea, mutta tämä pääsi vähän unohtumaan kun edessä oli oikein OKSERI. Eetu alkoi tässä vaiheessa olla paremmin kuulolla, ja lähestymiset sujuivat nyt paremmassa yhteisymmärryksessä niin että kuskilla oli sananvalta tempon suhteen eikä pidätteistä ollut kinaa. Hypättiin okseri ensin kahdesti oikeassa kierroksessa, jolloin suorituksemme olivat muutoin nättejä muuta laukka vaan edelleen vaihtui itsepintaisesti vääräksi. Vasempaan kierrokseen okserin korkeus nousi 70 cm:iin, ja lähestymiset sekä hypyt sujuivat edelleen oikein asiallisesti. Näihin onnistuneisiin suorituksiin oli hyvä päättää tunti.
Vaikka tunti sujui ilman isompia ongelmia tuntui parannettavaa jäävän vielä paljon. Laukan säätövara jäi aika vaatimattomaksi kun 26 metrin linjalla realistisia vaihtoehtoja olivat vain seitsemän tai kahdeksan askelta. Eetu hyppäsi mukavan varmasti ja innokkaasti, mutta pidätteiden läpimenossa ja laukan kontrollissa oli alkutunnista toivomisen varaa. Lopussa yhteistyö alkoi onneksi jo tuntua siltä kuin pitääkin. Omaa epävarmuutta en saanut Eetunkaan satulassa kunnolla karistettua matkasta, mikä näkyi istunnan ja käden rauhattomuutena lähestymisissä. Hevosta ei pidä tietenkään jättää yksin esteelle tullessa, mutta tämän ja yliratsastamisen väliltä pitäisi löytää se sopiva välimuoto jossa lähestymisessä annetaan hevoselle rauha mutta samalla ollaan riittävästi hengessä mukana ja vaikuttamassa tarpeen mukaan.
Videolla meno näyttää itse asiassa siistimmältä ja helpommalta kuin miltä tuntui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti