keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Nihkeät laskuharjoitukset

Kavalettitunnille sattui vähän yllättävämpi ratsu eli Mortti. Toiveikkaana mietin että jospa entinen estetykki Mortti innostuisi kavaleteilla liikkumaan tyypillistä tahmailuaan reippaammin. Ainakin karsinassa Mortti oli tänään poikkeuksellisen kiltisti ja kiukuttelematta.

Alkuverryttely kevyessä ravissa meni odotetusti aika lailla jumien. Ravailtiin puomien yli pääty-ympyröillä sekä suorilla linjoilla, ja etenkin puomeja lähestyessä ravi tahtoi hiipua olemattomiin. Sorruin varmasti aivan liialliseen pohkeilla kaivamiseen, mutta ei Mortti kyllä raippaankaan reagoinut. Mortti oli jo aiemmin tänään lämmitellyt yhden tunnin verran, joten jumiminen ei mennyt tällä kertaa hitaan vertymisen piikkiin ja ope kehottikin vaatimaan reipasta liikkumista alusta lähtien. Istunta keventäessä olisi kuulemma saanut olla pystympi jotten vain asennollani enää lisää hidastaisi Morttia. Verryttelyn loppua kohti Mortilta alkoi jo löytyä sujuvampi vaihde ja ohjallekin rupesi hetkeksi löytymään hieman parempaa tuntumaa, mutta kauan ei näin ehditty mennä ennen käyntitaukoa.

Laukassa työskenneltiin ensin pääty-ympyrällä, jolla ylitettiin yksittäinen pieni kavaletti edelliskerran tapaan kolme viimeistä askelta ääneen laskien. Sekä Mortin laukkaan saaminen että laukassa eteneminen oli hyvin nihkeää. Ope kehotti istumaan edelleen pystymmässä, jopa hieman liikkeen takana, sekä välttämään istunnalla eteenpäin työntämistä. Olinkin lipsahtanut aika voimakkaaseen istunnalla eteen tuuppiseen, ja kun rauhoitin istuntaa laukkasi Mortti hieman sujuvamman oloisesti. Kavalettia kohti laukka kuitenkin lähti helposti hiipumaan (ja istunta heilumaan), jolloin askeleiden laskeminen oli hyvin vaikeaa. Kavaletin edessä Mortti useimmiten tiputtikin raville riippumatta siitä sopiko askel vai ei. Itse sitten tietysti vain hankaloitin tilannetta heilumalla satulassa kuin heinämies sekä mukautumalla puomin ylitykseen liian reilusti. Paristakymmenestä puomin ylityksestä taisi kolme onnistua laukassa.

Seuraava tehtävä alkoi samalla kavalettipuomilla ympyrällä, minkä jälkeen jatkettiin kahden pikkuristikon suoralle 3-4 askeleen linjalle sekä toiseen päätyyn jälleen yhden kavaletin ympyrälle. Edelleen laskettiin askelia ääneen. Aloitusympyrän kavaletilla esiintyi vaihtelevasti vaikeuksia laukan säilyttämisessä, mutta suoralle linjalle laukka lähti sentään sujumaan hieman paremmin. Suoriuduimmekin linjasta pariin kertaan ihan näppärästi neljällä askeleella ja laukan säilyttäen. Askelten laskeminen oli huomattavasti helpompaa laukan rullatessa paremmassa rytmissä, joten onnistuin joitakin kertoja jopa laskemaan kolme viimeistä askelta oikein.

Vastaavaa ympyrä+suora linja+ympyrä -kavalettitehtävää tultiin vielä toisesta suunnasta mutta nyt pidemmällä eli 5-6 askeleen linjalla. Kierroksen vaihduttua ei Mortti enää laukannut yhtä innokkaana sisään linjalle, ja ponnistuspaikan sattuessa ensimmäiselle kavaletille epäsopivaksi tiputtiin joka kerta raville. Tämä tietenkin sotki täysin sekä askellaskelmat että ponnistuspaikan linjan kakkososalle. Linjan jälkeinen ympyräkavaletti sentään ylittyi enimmäkseen laukaten, vaikkakin hevosta eteen puskien. Ope muistutteli edelleen pitämään istunnan hiljaa laukassa. Viimeisellä "sakkokierroksella" saatiin onneksi edes hieman kelvollisempi suoritus suoralle linjalle. Jätettiin aloitusympyrä väliin, jolloin päästiin sisään linjalle vähän sujuvammassa ja aktiivisemmassa laukassa. Vielä napakat pohkeet ensimmäiselle kavaletille, ja yli päästiin laukassa. Tämän jälkeen oli helppoa antaa Mortin laukata viidellä askeleella jälkimmäiselle kavaletille.

Harmikseni jouduin toteamaan että en saanut Morttia kavaleteilla yhtään sen paremmin liikkeelle kuin koulutunnillakaan. Suorille linjoille sentään pariin kertaan löytyi ihan pientä imua ja oikeampaa fiilistä, mutta enimmäkseen oli aika turhauttavaa jumittamista. Hiljaa istumisen merkitys Mortin etenemiselle tuli kyllä havaittua selvästi, mutta keskittymisen valuessa muihin asioihin lähti vartalo taas automaattisesti heijaamaan laukan mukana. Askelten laskemisen harjoitteluun en ihan kunnolla päässyt paneutumaan laukan rytmin säilyttämisen viedessä kaiken huomion. Vaihteeksi sitä tunsi olonsa ihan alkeisratsastajaksi hevosen tiputtaessa puomilla raviin kerta toisensa jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti