Sain jälleen koulutunnille Eetun, joten päästiin jatkamaan siitä mihin sen kanssa viikko sitten sunnuntaina jäätiin. Tänään tunnin tavoitteena oli hevosten notkistaminen kyljistään ja takaosastaan sulkutaivutusten kautta.
Aloitettiin oikeassa kierroksessa väistättäen pitkillä sivuilla takaosaa uralta sisään sulkutaivutukseen eli otsa ja etuosa oli tarkoitus säilyttää menosuuntaan. Ensin mentiin käynnissä ja kohta harjoitusravissa. Käynnissä Eetu väisti todella näppärästi, mutta rentous ja pyöreys jäivät haaveeksi. Tuttuun tapaan Eetu julki nenä oikealle kääntyneenä ja vasen lapa ulos pullahtaneena, ja viime viikon tapaan en oikein hoksannut miten tässä tilanteessa olisin päässyt sitä suoristamaan sekä asettamaan oikeaoppisesti oikealle. Käytännössä meni liikaa vasemmasta ohjasta vetämiseksi kun yritin estää oikealle kenotuksen. Ravissa sama juttu, ja lisäksi Eetulla oli kova kiire kipittää alta pois. Aika jännittynyttä ja jäykkää siis. Ope muistutteli pyytämään asetukset loppuun asti sen sijaan että ennenaikaisesti myötää ja kädellä ratsastus menee päämäärättömäksi ottamiseksi ja päästämiseksi. Oma oikea kylki olisi saanut olla vielä jäntevämpi ja vartalo kiertyä aavistuksen paremmin menosuuntaan. Ravissa sulkutaivutukseen tullessa sai ottaa ihan napakan pidätteen jottei poni olisi ehtinyt juosta kokonaan alta pois. Kunhan sain menoa riittävästi jarruteltua oli takaosan poikitus myös ravissa ihan ok. Jonkin aikaa ravissa työskenneltyämme Eetu alkoi pikkuhiljaa kuunnella paremmin ja ehkä hieman rentoutuakin. Myötäsipä se hetkeksi jopa niskastaan pyöreäksi niin että tuntuma tuli pehmeämmän oloiseksi ja tasaisemmin kahdelle ohjalle. Tästä paremmasta hetkestä tauotettiinkin sitten käyntiin ja vaihdettiin suuntaa.
Vasemmalle jatkettiin samoja sulkuväistöjä uralla. Tähänkin suuntaan Eetu väisti kyllä takaosastaan varsin helposti mutta jännittyneesti. Pahin kipitys sentään karsiutui pois ja Eetu oli malttavaisemman oloinen. Päädyissä yritin ympyröillä ja volteilla hakea parempaa asettumista ja taipumista vasemmalle eli siihen Eetun jäykkään suuntaan. Hetkittäin touhuun löytyikin ideaa niin että Eetu myötäsi asetukseen. Yritin tasapainoilla riittävän päättäväisten ohjasotteiden ja käden pehmeänä säilyttämisen välillä vaihtelevalla menestyksellä. Edelleen myötäyksen ajoitus oli hakusessa niin että myötäilin ohjasta miten sattuu ilman että Eetu oli antanut mistään periksi, ja toisaalta en välttämättä tunnistanut niitä hetkiä kun myötäys olisi ollut paikallaan. Lisäksi heitin myödätessä liikaa ohjaa pois kun taas riittävää olisi ollut käden rentoutus ja myötäys tuntuman sisällä jolloin Eetu olisi myös paremmin voinut sinne tuntumalle jäädä. Kaikenkaikkiaan tuntuman ja ohjasotteiden olisi pitänyt olla tasaisempia ja rauhallisempia, aivan liikaa oli ottamista ja päästämistä. Paremmin sujui silloin kun taivutukseen otti pohkeetkin mukaan eikä unohtunut vain ohjista vetelemään. Välillä sentään löytyi yhteisymmärrys niin että Eetu hetkellisesti suoristui paremmin kahden ohjan ja pohkeen väliin ja pyöristyi tuntumalle, mutta en osannut pitää apujani järjestyksessä niin että tämä tilanne olisi jäänyt pysyväksi.
Ravityöskentelyn lomaan lisättiin vielä laukkaa pääty-ympyröillä. Vasen laukka oli melkoisen nelitahtista ja kiireistä. Ope kehotti hidastamaan erityisesti etuosan liikettä niin että laukkaan olisi saatu malttia ja kolmitahtisempaa pyörivyyttä. En oikein saanut juonesta kiinni miten tämän olisin saanut tehtyä. Sain myös ohjeen pyrkiä myötäilemään laukan liikettä alempaa lantiosta niin että ylävartalo ja sitä myötä käsi pysyisi hiljempaa. Hetken keskittyminen istuntaan auttoi ainakin sen verran että laukan mukana istuminen tuli luontevamman oloiseksi, eli oikeaan suuntaan onnistuin korjauksia tekemään. Eetun laukan laatua tämä ei sen sijaan mainittavasti parantanut. Oikea laukka sitten olikin rullaavamman oloista, ja Eetu vaikutti suhteellisen rennolta ja tyytyväiseltä. Tuntuma jotenkin pehmeni oikeassa laukassa eikä Eetu enää tuntunut jäkittävän vastaan. Tässä tilanteessa oli helpompi saada myös käsi rentoutettua. Vielä kun ulkopohkeella muisti kontrolloida ulkolapaa pullahtamasta ympyrältä pois oli oikeassa laukassa mielestäni ihan mukavia pätkiä.
Loppuverryttelyssä vielä jatkettiin hetki ravityöskentelyä. Oli pitkälti samaa hakemista kuin aiemmin eli välillä Eetu myötäsi niskasta ja ehkä noin ympyränkierroksen ajan kerrallaan oli ihan nättiä menoa, sitten taas ajatus katosi ja Eetu jännittyi ylös. Huomasin kuitenkin selkeän eron alkutuntiin siinä että Eetu oli pehmeämmän ja notkeamman oloinen sekä vastasi asetuspyyntöihin ja myötäsi niskastaan paljon helpommin. Ravikaan ei ollut enää yhtä jännittynyttä tikutusta. Ehkäpä jos olisin onnistunut tuntumaa vielä rauhoittamaan olisi Eetu uskaltanut sille tasaisemmin jäädä.
Tänään työskentelyssä oli mielestäni jo paremmin ajatusta kuin viikko sitten. Mukaan mahtui hetkittäisiä hyviä välähdyksiä jolloin tekemisessä oli oikea meiniki, mutta en täysin saa kiinni siitä mikä erotti nämä hetket siitä kaikesta epämääräisemmästä koheltamisesta joka täytti tunnista suurimman osan. Eetu on niin onnettoman vino ja jäykkä että sitä notkeammaksi ratsastaessa meinaa loppua kesken paitsi taito myös usko, mutta toisaalta ne hyvät hetket kun edes vähän saa ponia suoristumaan ovatkin sitten palkitsevia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti