Eipä sitten ehtinyt mennä viimeviikkoisen putoamisen jälkeen montaa päivää kun löysin jälleen itseni Peran satulasta. Ihan toki koulutunnin merkeissä tällä kertaa, joten ei tarvinnut isommin jännittää. Onkin varmasti hyvä että näin pian menin Peralla uudestaan niin ei jää mielen perukoille kummittelemaan mitään sen kummempia pelkoja koko hevosta kohtaan. Tunnin harjoitukset olivat täsmälleen samat kuin viimeksi sunnuntaina, eli sulkutaivutuksia käynnissä ja ravissa pitkillä sivuilla sekä niiden lomaan ravi- ja laukkatyöskentelyä ympyröillä.
Ympyröillä ravatessa Pera liikkui heti tunnin alusta lähtien aika mukavasti pyöreänä. Onnistuin ilmeisesti omastakin puolestani pitämään tuntuman sen verran vakaana että muoto pysyi melko tasaisena. Ope kehui hyvästä raamista mutta kehotti vielä avaamaan lonkkia paremmin jotta saisin pohkeet pidettyä hiljempaa. Huomasinkin alapohkeen hölskyvän ravissa vähän levottomasti. Sulkutaivutuksissa meno oli väkinäisempää, ja vaikka sain poikituksen ratsastettua sopivaksi ei sulkutaivutuksiin löytynyt kunnolla pyöreyttä. Apujenkäyttö ei ollut riittävän napakkaa mutta samalla rentoa. Oikeaan kierrokseen asetusta ja taivutusta ei oikein tahtonut saada kunnolla läpi, vaan oikea lapa jäi ikään kuin hieman pullistuneeksi menosuuntaan. Rehellisen niskasta asettumisen sijaan Pera käänsi vain nenäänsä oikelle. Ympyröillä esiintyi oikealle samaa ilmiötä. Selvästi siis huomasin että hevonen ei ole kunnolla suora mutta en kuitenkaan löytänyt tähän ratkaisua.
Vasemmalle asetus ja taivutus käyntisulkutaivutukseen onnistui luontevammin. Taisipa kerran tai pari sulkutaivutuksessa säilyä pyöreyskin paremmin. Kun tehtävää jatkettiin ravissa samalla päädyissä laukaten, alkoi Pera tulkita sulkutaivutukseen tarvittavia apuja laukannostoavuiksi. Niinpä sulkutaivutusyritykset ravissa vasempaan kierrokseen menivät jännittyneeksi koheltamiseksi kun Pera yritti arpoa mitä ratsastaja oikein pyytää. Laukassa ympyröillä sen sijaan koettiin mukavia hetkiä. Taas sain aika lailla keskittyä oman kropan suoristamiseen jotten olisi kiertynyt aivan linkkuun vasemmalle. Ope kehotti kurkkaamaan ulkopuolelta kohti hevosen häntää, ja katseen kääntäminen ulospäin sai tietysti vartalonkin kiertymään ulos oikealle eli tässä tapauksessa suoristumaan juuri sopivasti. Tällä konstilla taisi hevonenkin tulla suoremmaksi. Lisäksi ope neuvoi rauhoittamaan ulko-ohjan tuntuman hyvin tasaiseksi, ja samalla kevyesti johtamaan sisäkädellä jotta etuosaa saataisiin käännettyä ympyrällä hieman sisäänpäin. Näillä ratsastajan ja hevosen suoruuteen tähtäävillä toimilla laukkaan löytyikin oikein hienoja askeleita.
Lopuksi vaihdettiin vielä kierros takaisin oikeaksi, ja open täsmäneuvoilla sain nyt sulkutaivutuksiinkin jo parempaa ideaa. Tärkeimpänä korjauksena oli ottaa ohjat lyhyemmäksi ja uskaltaa pitää vähän vastaan ohjasta jotta taivutus saadaan kunnolla läpi. Ajatuksena hevosen etuosaa ylöspäin ja liikettä lyhyemmäksi ja nopeammaksi Peran suosiman pitkän ja hitaan moodin sijaan. Ihan täydellistä onnistumista ei sulkutaivutuksiin saatu, mutta ihan kelvollista tekemistä kuitenkin sekä käynnissä että ravissa. Ero alkutunnin sulkutaivutusyrityksiin oli huomattava, sillä nyt Pera asettui ja taipui oikealle paljon paremmin ja reagoi apuihin nopeammin. En siis alkutunnista ollut vain uskaltanut vaatia Peralta kunnollista tekemistä vaan jättänyt asiat liiaksi puolitiehen. Myös oikeassa laukassa ympyröillä huomasi että sisäohja ja -pohje olivat nyt paremmin läpi.
Loppuverryttelyssä jatkoin vielä harjoitusravissa istuen sillä kevennys tuntui vain sekoittavan kuvioita ja Peran ravi oli tässä vaiheessa tuntia aivan ihanan pehmeää istua. Kaikki olikin loppuravissa todella vaivattoman oloista niin ettei juuri muuta tarvinnut kuin istua mahdollisimman hiljaa kyydissä. Pera ravasi itsekseen sopivan reippaasti, ja asetus ja taivutus ympyröillä onnistui pehmeällä sisäkädellä samalla kun ulkopuolella pysyi kevyt tuki ohjalla ja pohkeella. Tuntuma oli kevyen oloinen mutta ei tyhjä, ja kädetkin oli helppo pitää rauhallisena hevosen säilyessä tasaisesti pyöreänä. Eihän näin mukavasta hetkestä olisi lainkaan raskinut lopettaa.
Hienojen loppuminuuttien ansiosta jäi tunnista tietysti oikein hyvä mieli. Tämä olikin ensimmäinen tunti tämän vuoden puolella kun on päässyt jonkinlaisia onnistumisen ja osaamisen elämyksiä kokemaan, ja näin ollen toimi tervetulleena itseluottamuksen ja motivaation kohotuksena. Perakin pääsi hyvin paikkailemaan viimekertaista pörhöilyään olemalla tänään todella mukava ratsastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti