Suoruus ratkaisee esteilläkin

Keskiviikon estetunnille oli loistavat ainekset kasassa kun sain jälleen Eetun ja tunnilla oli vain viisi ratsukkoa. Onneksi en perunut tuntia vaikka alkavan flunssan kutitellessa kurkkua sellaista jo harkitsinkin.

Alkuverryttelyssä ope kehotti ratsastamaan oikeaan kierrokseen vasta-asettaen jotta saataisiin Eetu ottamaan painoaan pos vasemmalta lavalta ja suoristumaan. Eetun kanssa kun ongelmat esteillä aiheutuvat nimenomaan vinoudesta, mikä ilmenee esteiden laitaan hakeutumisena sekä voimakkaana vasemman laukan suosimisena alastuloissa. Sunnuntainahan Eetu vaihtoi laukan vasemmaksi tai ristilaukaksi jokaikisessä oikeasta laukasta tehdyssä hypyssä. Nyt ohjeena oli kehua Eetua oikealla kädellä aina kun se vähänkään myötäsi vasemmalle oikeaa puolta venyttäen. Ihmeitä ei siinä lyhyessä raviverryttelyssä ehditty saada aikaan, mutta ehkä hieman parempaa vasemman pohkeen läpimenoa kuitenkin. Laukassa verryteltiin pieni hetki este- ja kevyen istunnan välillä vuorotellen. Kevyeeseen istuntaan korjauksena sain kehotuksen avata lonkkia paremmin samalla kuitenkin varpaat menosuuntaan säilyttäen, sekä pitää kyynärpäissä hieman selkemmän kulman.

Hypyt aloitettiin ravilähestymisillä lävistäjäristikolle jolta jatkettiin vasemmassa laukassa. Eetu ei olisi malttanut ravata esteelle asti, vaan nosti laukan kierros kierrokselta aikaisemmin. Ope kuitenkin totesi että anna laukata ja älä jää liikaa pidättelemään lähestymisessä. Vasen laukka tuli Eetulla tietenkin ihan automaationa, joten siitä ei tarvinnut huolehtia. Hypyn jälkeen olisin vaan saanut olla taas nopeammin takaisin satulassa sen sijaan että jään leijailemaan kevyeeseen istuntaan vielä seuraavassa kaarteessakin.

Seuraava tehtävä oli kaareva kuuden askeleen linja (esteet 1 ja 2 noin 60 cm korkeina). Tiesin jo ennakolta haastavinta olevan oikean laukan säilyttäminen ensimmäisessä hypyssä. Ekalla kierroksella putkellettiinkin esteiden väli vasemmassa sekä ristilaukassa, ja näin ollen kaarteesta tuli vähän hätiköity. Seuraavalle kierrokselle ope kehotti johtamaan kunnolla oikealle, sekä välissä tasapainottamaan menoa pidätteillä. Nyt saatiinkin aika mukava sisäänhyppy jossa sain jopa kädellä johdettua oikealle, ja Eetu laskeutuikin oikeassa laukassa. Sitä onnea ei kestänyt kuin askeleen verran ennen kuin Eetu vaihtoi laukan vasemmaksi. Jälkimmäiselle esteelle tultiin kuitenkin ihan hyvässä tasapainossa, joten tässä oli jo yritystä. Kolmannelle kierrokselle ope muistutteli vielä käyttämään vasenta pohjetta ekassa hypyssä jotta Eetu olisi hypyssä suorempi eikä kampeaisi takaosaansa vasemmalle. Nyt oli pieniä ponnistuspaikkapulmia niin että Eetu lähti hyppyyn aika kaukaa, ja vaikka mukaan ehdinkin jäi johtaminen matkasta. Vasemmalla pohkeella ehdin vähän töniä mutta taas mentiin kaarre risti- ja vasenta laukkaa. Ope kuitenkin kannusti että ihan oikeita korjauksia tein.

Seuraavaksi jatkettiin 21 metrin eli noin kuuden askeleen suoralla linjalla (esteet 3-4). Nyt saatiin mennä vasemmassa laukassa koko tehtävä, joten sen puoleen oli helppoa. Ekalle esteelle tultiin joka kierroksella vähän huonoon paikkaan, ja Eetu ei nyt halunnut hypätä kaukaa vaan tuli pohjaan ja hieman vinoon. Laukan lyhentämisen sijaan se siis ratkaisi tilanteen mieluummin ottamalla tilaa esteen oikeaa laitaa kohti liiraten. Tässä taisi tulla puomi alas. Toinenkin hyppy ajautui aika lähelle ja vinoon vaikka uskoakseni kuudella askeleella tultiinkin. Ohjeistuksena olikin kannustaa Eetua ekalle esteelle paremmin pohkeella, hypyn jälkeen istua alas ja päästää laukkaamaan rennosti ja kohti jälkimmäistä osaa pientä tasapainotusta pidätteillä jotta tila ei jäisi ahtaaksi. Toinen kierros olikin sujuvampi vaikka edelleen eka hyppy ajautui juureen.

Tultiin kaareva ja suora linja vielä samaan tehtävään yhdistettynä (esteet 1-4). Edelleen painittiin samojen ongelmien kanssa eli kaarevalle linjalle ei Eetua saanut oikeaan laukkaan, ja suoralle tultiin sisään vähän pienellä hypyllä. Esteiden välissä ope muistutteli edelleen istumaan alas satulaan. Yleisesti ottaen kuitenkin tällä 60 cm estekorkeudella linjojen ratsastus tuntui suhteellisen vaivattomalta, ja hypyt olivat ihan sujuvia. 

Lopuksi hypättiin sunnuntain tapaan yksittäistä okseria. Tällä kertaa apuna oli maapuomi, jolta okserille oli matkaa kolme laukka-askelta. Alkuun oli pieniä ponnistuspaikkaongelmia maapuomille niin että viimeisestä askeleesta tuli lyhyt, ja näin ollen puomin jälkeen joutui Eetua kannustamaan eteen kohti okseria. Ope varoitteli ottamasta laukkaa liikaa kiinni puomia lähestyessä. Okserin noustessa pikkuhiljaa korkeammaksi eli 70 cm:iin alkoi askel sopia puomille paremmin. Maapuomi tosiaan helpotti elämää aika paljon kun sen ylittäessä tiesi ettei okserille enää tarvitse ponnistuspaikkaa isommin stressata. Esteen noustessa aloin liioitella hyppyyn mukautumista, ja ope kehottikin hieman vähentämään ylävartalon eteen viemistä hypyssä. Eetu oli mukavan innokkaana menossa eteen mutta kuunteli kuitenkin pidätteitä. Omaan vuoroon lähtiessä se hypähti laukkaan vähän turhankin vahvan oloisesti, mutta napakka pidäte palautti sen välittömästi ruotuun niin että lähestymiset sujuivat hyvässä yhteisymmärryksessä vauhdin suhteen. Myös hypyn jälkeen Eetu tuli hyvin kiinni vaikka intoa olisi tuntunutkin olevan. Viimeiselle kierrokselle okseri nousi 80 cm:iin, ja isoltahan se näytti tottumattomaan silmään mutta ylitys onnistui ihan yhtä helposti kuin matalampanakin. Taisin tosin edelleen vähän liioitella omaa mukautumista, sillä vasen pohje pääsi hypyssä heilahtamaan taakse.

Oikean laukan ongelma jäi siis tänäänkin vielä ratkaisematta, mutta virheistä huolimatta olin pääsääntöisesti tyytyväinen tuntiin. Eetu oli tänään sunnuntaita paremmin kuulolla, joten meno oli hallitumman ja tasapainoisemman oloista. Ennen kaikkea oma olo oli tänään paljon varmempi kuin esteillä pitkään aikaan, ja esteitä (jopa sitä "isoa" kasikympin okseria) saattoi lähestyä luottavaisin mielin. Näin ollen tekemisestä pääsi jopa nauttimaan, joten tunnin tärkein tavoite täyttyi kun hyppääminen oli kivaa ja hauskaa. Uskoisin että se oli sitä myös Eetun mielestä.