torstai 20. joulukuuta 2012

Rentoa ja rauhallista hyppäämistä

Vuoden viimeiselle estetunnille lähdin selättämään sunnuntailta mukaan tarttunutta pientä peikkoa, joten olin tietenkin toivonut Peraa. Ope oli kuitenkin joutunut varaamaan Peran pidemmälle ratsastajalle ja minulle oli laitettu ensin Eetu ja sitten Rappen. Peran ratsastaja ei kuitenkaan loppujen lopuksi tullut tänään tunnille, joten pääsin kuin pääsinkin hyppäämään Peralla.

Alkuverryttely oli suhteellisen lyhyt, vähän ravia ja laukkaa oikeaan kierrokseen. Pera oli tahmean oloinen ja sitä sai aika lailla ratsastaa pohkeella eteen. Tietenkin jäin liikaa kaivamaan ja punkemaan ilman kunnon reaktiota, joten ei ihme jos Pera ei ollut kovin hyvin hereillä. Ainakaan ei ollut jännittyneisyyttä ilmassa tällä kertaa.

Aloitettiin hyppelyt maltillisesti puomi- ja ristikkoharjoituksilla esteistuntaa ja kevyttä istuntaa vuorotellen. Tehtävä alkoi pääty-ympyrällä kevyessä istunnassa, tästä satulaan istuen vasemmassa laukassa uraa pitkin ja kääntäminen lävistäjäristikolle, vaihto hypyssä oikeaan laukkaan ja päädyn kautta kaartaen esteistunnassa suoralle linjalle jossa ensin ristikko ja tästä kolmen laukan väli kolmen toisesta päästä nostetun puomin innarisarjalle jolla pysyttely kevyessä istunnassa (Annen blogista löytyy havainnolliset piirrokset tästä ja tunnin muista tehtävistä). Peraa sai edelleen hoputella eteen mutta estettä kohti laukka lähti onneksi sujumaan hieman paremmin. Hyppy lävistäjäristikolle oli varsin nappisuoritus, unohdin tosin johtaa kunnolla mutta Pera vaihtoi laukan tästä huolimatta. Suoralla linjalla ei ongelmia myöskään, ja kolmen laukan väli ristikolta puomisarjalle oli meille juuri passeli ilman sen kummempia säätämisiä. Tultiin sama tehtävä vielä kahdesti toisin päin eli aloittaen puomisarjasta ja päättäen lävistäjäristikkoon. Opelta tuli kehuja oikein mallikkaasti sujuneesta puomisarja-ristikko-linjasta, mutta lävistäjäristikolla jäi johtamiset edelleen matkasta ja nyt ei Pera enää itsekseen vaihtanut. Laukan korjailu tapahtui sitten etupää ensin -periaatteella ristilaukan kautta.

Tunnin toinen tehtävä oli kolmoissarja ristikko-yksi askel-pysty-kaksi askelta-okseri. Ekalla kierroksella tultiin pelkkä yhden askeleen sarja ilman kolmatta estettä. Vaikka yritin Peraa edelleen herätellä tultiin sarjalle hieman hitaassa laukassa ja melko lähelle ensimmäistä osaa. Tänään Pera kuitenkin meni varmasti yli, joten sarja hoitui ihan kunnialla. Huomasin kuinka kantapääni tahtoivat hieman nousta hypyissä, ja ope ohjeistikin pitämään painoa paremmin jalustimilla ja varomaan polvella satulaan puristamista. Eipä sitten mahdollisen kiellon sattuessakaan niin helposti kippaa alas kun on paino vakaasti jalustimella.

Seuraavalla kierroksella mukana oli jo sarjan kolmaskin osa, tosin tässä vaiheessa ilman takapuomia. Mukautumiseni hyppyyn kolmososalla ei ollut ensimmäisellä yrityksella ihan paras mahdollinen, ja Perakin teki vähän hassunoloisen hypyn vetäen kaulaa pyöreäksi alas. Ope kehotti hyppyyn myödätessä ajattelemaan enemmän takapuolta taaksepäin sen sijaan että kippaa omaa painopistettä liikaa hevosen kaulalle. Jälkikäteen videolta suoritusta katsellessani näin kyllä selkeästi itsekin että juuri tästä homma kiikasti. Seuraavilla kierroksilla sainkin istuntaa ja mukautumista hyvin korjattua, ja näin hyppäsimme oikein sujuvat kaksi kierrosta kolmoissarjaa viimeisen osan ollessa nyt okseri. Korkeimmillaan okseri taisi olla noin 65 cm joten tänään ei korkeuksilla kikkailtu. Kun estekorkeutta ei tarvinnut jännittää niin saattoi paremmin keskittyä suoritusten laatuun, ja tässä vaiheessa tuntia oli luottoni Peraan palautunut jo siinä määrin että sarjan hyppääminen onnistui varsin rennosti. Sarjavälit olivat Peralle oikein sopivat jotein ei tarvinnut laukan säätelynkään kanssa pahemmin hikoilla kunhan vaan varmisti että sarjalle sisään päästiin riittävän aktiivisessa laukassa. Mukavan varman ja helpon oloista tekemistä kaikin puolin.

Päivän hyppäämiset oli sitten tässä, ja nyt jäi sellainen olo että enemmänkin olisi voinut hypätä ja isommilla korkeuksilla. Juuri näinhän sen pitää mennä, joten tunti selvästikin täytti tehtävänsä sunnuntailta jääneen epävarmuuden karkotuksessa. Myös open palaute oli että paljon edelliskertaista parempaa ja rennompaa menoa. Sunnuntaihin verrattuna sekä hevosen että ratsastajan mielentila oli tänään aivan toinen koko tunnin ajan, ja sanoisin että Pera oli vähän turhankin rauhallinen. Olen oikein iloinen että pääsin vielä ennen joulutaukoa tämän tunnin Peralla hyppäämään, sillä näin sain pudotettua peikon kyydistä saman tien ja pääsen aloittamaan uuden ratsastusvuoden hyppäämisten osalta sopivan positiivisella ja luottavaisella mielellä.

Nora ehti käännähtää kuvaamassa kolmoissarjatehtävää. Kiitos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti