Alkuun työskenneltiin hetki käynnissä hevosia volteilla molempiin suuntiin taivutellen. Potterin kanssa otin myös hieman väistöjä. Eilisen tapaan meno oli käynnissä mukavan pyöreää, ja väistöt sujuivat näppärästi. Kun siirryttiin raviin ei homma enää ollut yhtä vaivatonta. Kädet värkkäsivät liikaa ja hevonen tahmaili pohkeen takana. Koko idea taisi olla liiaksi edestä taakse eikä takaa eteen. Ajoittain Potter pyöristyi kaarevilla urilla, mutta tasaisen tuntuman ja riittävän aktiivisen liikkeen puuttuessa tämä ei jäänyt pysyväksi olotilaksi. Tultiin ravissa muutamaan kertaan puomit ympyrän kaarella, ajatuksena lähinnä tutustua myöhemmin ratsastettavan kavalettitehtävän tiehen. Pääty-ympyrällä oli siis kaksi kahden puomin sarjaa samoilla paikoilla kuin mihin myöhemmin asettuivat päivän kavaletit. Potterin ravi tahtoi hiipua puomeille, ja pohkeen kanssa sai olla tosissaan hereillä jotta puomit ylittyivät tarpeeksi reippaasti ilman ylimääräistä pikkuaskelta ensimmäisen puomin eteen. Raviverryttelyn lopuksi ratsastin vielä hetken harjoitusravissa istuen pääty-ympyrällä ja kertasin eiliseltä takaosan väistätystä ulos oikealle. Tämä auttoi suoristamaan hevosta, ja jostain syystä sain koko touhuun paljon paremman otteen harjoitusravissa istuen kuin keventäen.
Verryttelyn jälkeen aloitettiin päivän varsinaisen tehtävän parissa eli kavaleteilla pääty-ympyrällä. Tultiin samaa ympyrää useampaan kertaan molemmista suunnista ja kavalettien korkeutta nostettiin siinä sivussa, tosin lopullinenkin korkeus oli maksimissaan 50 cm. Ympyrän kaarella oli siis kaksi kavalettia joiden väli oli viitisen laukka-askelta, tosin täytyy myöntää että ei tullut askeleita laskeskeltua. Laukassa pyrin käyttämään mahdollisimman paljon kevyttä istuntaa sujuvuuden takaamiseksi. Potter lähtikin maneesin toisesta päädystä liikkeelle ihan mukavalla imulla, ja laukan energia säilyi hyvin aina ensimmäiselle kavaletille joka ylittyi pääsääntöisesti oikein sujuvasti. Ensimmäisen hypyn jälkeen meno hyytyi, ja toinen kavaletti lähestyttiin pienemmässä laukassa ja hypättiin juuresta. Tämä kaava taisi toistua melko lailla samana joka kierroksella ja molempiin suuntiin. Periaatteessa tehtävä siis suoritettiin ihan korrektisti, mutta olisi ollut kiva kun olisi jälkimmäisenkin kavaletin saanut ylitettyä lennokkaammin. Olisi varmaan pitänyt olla ensimmäisen hypyn jälkeen nopeammin ja topakammin ratsastamassa eteen jotta olisi saanut karsittua välistä sen yhden askeleen ja Potter olisi intoutunut hyppäämään jälkimmäisenkin kavaletin kauempaa. Toisaalta tuli vähän sellainen olo että häselsin laukassa liiankin kanssa niin pohkeella, ohjalla kuin istunnallakin. Ei päästy oikein tilanteeseen jossa olisi voinut vaan rauhassa istua kyydissä ja antaa hevosen laukata kavaletille. Positiivista oli että olin hyvin kärryillä Potterin hyppypaikoista enkä siis pahemmin ennakoinut ja sukellellut hevosen ottaessa vielä viimeisen pikkuaskeleen.
Laukanvaihtotehtävä pääty-ympyräkavaleteilla. |
Ihan tyytyväinen en tuntiin osannut olla. Ajoittain sain kyllä Potterin etenemään oikein hyvässä laukassa, mutta kavalettien välillä tapahtui aina sama hyytyminen. Yhden onnistuneen vaihdon vastapainona oli kolme enemmän tai vähemmän epäonnistunutta. Eipä toisaalta ole Potterin kanssa tullut pahemmin estehommia treenailtua (viimeksi joskus 2011 puolella), mutta siitä huolimatta voisi näin "helpon" hevosen kanssa odottaa tämänkaltaisissa tehtävissä parempaa onnistumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti