Keskiviikon tunnilla oli heti putkeen toinen kerta esteitä, ja pääsin jatkamaan hyppäämistä Elmolla kuten olin viimeksi toivonut. Saimmekin nyt hieman kerrata viime viikon tehtäviä, sillä tälläkin kerralla menimme kavaletteja ympyröillä sekä lyhyehköä kolmen askeleen linjaa.
Verryttelimme ensin ylittäen kavaletteja ravissa ja laukassa. Elmo oli nyt ehkä hieman tahmeampi kuin viikko sitten, ja jouduin sitä vähän herättelemään raipalla jottei liikkuminen jäänyt aivan lötköksi. Yhteisverryttelyn jälkeen aloimme ratsastaa yksi kerrallaan tehtävää, johon kuului kavaletti pääty-ympyrällä, kahden ristikon suora linja kolmella askeleella ja vielä toisessa päädyssä kaksi kavalettia ympyrällä. Nämä selvitimme Elmon kanssa aika helposti, ja opelta tuli ohjeita lähinnä istuntaan eli jälleen piti malttaa istua satulassa menemättä liikaa "esteistuntaan" tai liikkeen edelle. Elmon ollessa nyt vähän hitaammalla tuulella piti myös muistaa välttää istunnalla tuuppaamista.
Pääty-ympyrät kavaletteineen olivat mukana vielä seuraavassakin tehtävässä, johon kuului myös yksittäinen pieni pysty lävistäjällä. Edelleen meno oli muuten ihan asiallista, mutta laukkaa en saanut lävistäjäesteellä vaihtumaan. Tultuaan väärässä laukassa alas Elmo lähti lävistäjän loppua kohti vetämään itseään pitkäksi ja matalaksi joko laukassa jatkaen tai raville pudottaen, ja sai kiskottua minut täydellisen irti satulasta niin etten saanut menoa lainkaan tasapainotettua. Laukan vaihtaminen ravin kautta ei näin ollen sujunut mitenkään kovin vaivattomasti. Jälleen olisi siis pitänyt päästä istumaan satulassa jämäkämmin eikä antaa ponin kiskoa meitä molempia nokallemme.
Seuraavaksi hyppäsimme viime viikolta tuttua kolmen askeleen pysty-pysty-linjaa. Tätä tultiin aluksi vetosuuntaan eli ovelle päin, ja ongelma oli aivan sama kuin viimeksi eli en ehtinyt tehdä välissä kunnollista pidätettä niin ettei väli olisi jäänyt ahtaaksi. Elmo oli nyt hieman herännytkin liikkumaan paremmalla imulla, ja muutoin hyppääminen oli sujuvaa ja helppoa. Olin vain yksinkertaisesti liian hidas reagoimaan välissä. Lähinnä pyrin istumaan hiljaa ja odottamaan, mutta lisäksi olisi vaadittu selvä pidäte viimeistään välin toisella askeleella.
Suora linja hypättiin vielä toisesta suunnasta eli ovelta poispäin, ja tästä jatkettiin vielä lävistäjäpystylle. Puomitkin nousivat niin että linja oli n. 70 cm ja lävistäjäpysty jo 75-80 cm korkea. En kuitenkaan alkanut suuremmin jännittää. Suora linja oli tähän suuntaan helpompi, eli kolme laukka-askelta mahtuivat nyt väliin aika sopivasti. Vetosuunta-efekti oli siis aika selvä. Nyt kuitenkin laukka pääsi linjalla vaihtumaan vääräksi, eli hyppyjen suoruuteen jäi vielä korjattavaa. Lävistäjäpystylle näin paikan hyvissä ajoin, mutta ratsastin sille hieman pohkeella ja istunnalla tuupaten kun Elmo jäi hidastelemaan. Pääsimme joka tapauksessa katsomaani hyvään paikkaan, mutta menin heittäytymään hyppyyn liian innokkaasti niin että olin hypyssä hiukan edellä ja turhan litteänä kaulalla. Luultavasti tästä johtuen Elmo kolautti etukavioitaan kevyesti puomiin. Laukka kuitenkin vaihtui ja jatkoimme esteen jälkeen tasapainoisen kaarteen, eli ei hassumpaa.
Tulimme linjan+lävistäjän vielä toistamiseen näin päin, ja ope nosti esteitä edelleen. Linja oli ehkä 75-80 cm ja lävistäjäpysty ainakin 85 cm jos nyt ei ihan ysikymppiä. Mahanpohjaa kutitteli vähäsen, mutta ei hirvittänyt. Kolmen laukan linjalle saimme nyt ehkä parhaimman suorituksemme tähän asti. Näin taas ponnistuspaikan hyvissä ajoin, ja kolme laukka-askelta mahtui väliin luontevasti. Harmillisesti vaan laukka pääsi vaihtumaan tälläkin kertaa, mutta se korjaantui päädyssä ravin kautta melko nopeasti. Lävistäjäpystylle maltoin ratsastaa puskematta ja ajamatta, ja näin ollen ehdin nähdä paikankin kaikessa rauhassa. Aavistuksen lähelle ponnistuspaikka nyt meni, mutta koska olin sen jo hyvissä ajoin hahmottanut pääsimme laukkaamaan tasaisessa rytmissä loppuun asti eikä esteelle siis tullut mitään miniaskelta. Elmo hyppäsi esteen yli todella helposti ja rutinoituneesti niin kuin tämä korkeus ei olisi sille temppu eikä mikään. Itse tosin varustauduin Elmon taloudellista ylitystä suurempaan hyppyyn, joten ylävartalon mukautuminen oli taas hieman liioiteltu. Joka tapauksessa sujuva suoritus koko kolmen esteen pätkä, ja tähän voi kyllä olla oikein tyytyväinen ottaen huomioon että esteillä oli jo ihan korkeuttakin.
Estetunnista Elmon kanssa jäi vielä viime viikkoakin paremmat fiilikset. Kyllä tämä vaan on niin mahdottoman kiva poni esteille! Ei meno täydellistä ollut, mutta aika helpon ja varman oloista hyppäämistä kuitenkin ja ainahan se nostattaa tunnelmaa kun onnistuneesti ylittää vähän totuttua isompia esteitä. Vielä pari kuukautta sitten olin sitä mieltä että maksimikorkeus mitä Elmolla uskallan hypätä on 60 cm. Nyt sitten yhtäkkiä hyppelenkin sillä kasikympin esteitä tai jopa vähän isompaakin, eikä pelota lainkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti