Uudenvuodenaattona tunnillamme oli vain kaksi ratsastajaa, ja koska aikaisemmista ryhmistä paikalle ei tullut ketään ratsastimme tällä kertaa jo kuudesta seitsemään. Ajattelin että mikäpäs se olisi ratsastellessa vaikka raketit jo vähän paukkuisivatkin, sillä tuntiratsuista useimmat niistä tuskin hermostuisivat. Sainkin yhden niistä varmoista ja rohkeista hevosista eli Rapen. Rappe oli tallissa rauhallinen oma itsensä, mutta maneesiin taluttaessa se alkoi jo pälyillä valppaana mistä tuo kauhea pauke oikein kuului. Maneesissakin se oli selvästi jännittynyt, vaikkei kuitenkaan säpsyillyt tai sinkoillut mihinkään. Täytyy myöntää että pauketta kuului huomattavasti enemmän kuin olin arvellut tässä vaiheessa iltaa kuuluvan, ja etenkin maneesin kaukaisin pääty arvelutti Rappea sillä äänet kuuluivat voimakkaimmin juuri tältä ilmansuunnalta.
Paras lääke jännitykseen on tietenkin laittaa ratsastaja ja hevonen keskittymään tehtävien suorittamiseen. Aloitimme ratsastaen käynnissä avotaivutusta uraa pitkin pitkillä sivuilla, ja avotaivutuksen lomassa pyöräytettiin sivun keskelle voltti. Myöhemmin jatkoimme ratsastaen voltin sekä pitkän sivun jälkimmäisen puolikkaan harjoitusravissa. Rapen huomio oli aluksi täysin rakettien räiskinnän kuuntelemisessa, ja hevosen jännittyneisyys ja poissaolevuus luonnollisestikin häiritsi omaa keskittymistäni. Tällaisessa tilanteessa kaikki tyyppivirheeni puskivat tietenkin vahvasti esille. Pikkuhiljaa sain molempien tarkkaavaisuutta suunnattua enemmän käsillä olevaan tehtävään, ja päätyjä lukuunottamatta Rappe alkoi kuunnella paremmin. Vaikka avotaivutus oli aluksi tuntunut aivan toivottomalta kiemurtelulta sain kuin sainkin Rapen etuosaa edes hetkittäin hallintaan ja korjattua liikkeen enemmän avotaivutusta muistuttavaksi. Pari kertaa Rappe jo vähän myötäsikin ja pyöristyi silloin kun palikat loksahtivat avotaivutuksessa kohdilleen. Ulkoavut olivat se mistä ope sai moneen kertaan muistutella niin avotaivutuksessa kuin voltillakin, sillä päästin hajamielisesti oman ulkokylkeni pullahtamaan laiskana ulos ja näin annoin Rapelle mahdollisuuden tehdä täsmälleen samoin oman kroppansa kanssa.
Ravissa Rappe lähti etenkin volteilla pyöristymään aika helposti, eli kunhan vaan sain sen vähänkään taipumaan sisäkyljestään ja samalla rentoutin istuntaani ja apujani niin Rappe kyllä kulki kaula kaarella. Ope kuitenkin huomautti että Rappe veti välillä niskasta liiankin rullalle ja linkkuun, ja ohjeena oli ratsastaa pohkeesta paremmin eteen niin että Rappe alkaisi venyttää enemmän tuntumaa kohti. Ehkä Rapen jännittyneisyys lisäsi sen taipumusta mennä liian linkkuun niskasta, ja osuutta asiaan saattoi olla myös sillä että tuntumassa oli liikaa jännitystä. En nimittäin saanut olkavarsia pidettyä tarpeeksi rentoina ja kylkien vieressä, vaan olkavarren jäykkyys heijastui koko käteen ja tuntumaan. Pohje pääsi joka tapauksessa unohtumaan ja Rappe hiippailemaan maahansidottua mummoravia. Opelta tulikin ohjetta aktivoida niin takaosaa kuin selkälihaksiakin paremmin käyttöön niillä hyvillä hetkillä kun Rappe selvästi rentoutui, myötäsi niskasta ja taipui voltille.
Lopuksi otimme laukkaa keskiympyrällä. Tässä vaiheessa rakettien pauke pääsi ainakin minulta unohtumaan aivan täysin, sillä kaikki energiani meni Rapen laukan ratsastamiseen. Laukka on aina ollut Rapella hieman haastavaa, mutta ihan näin vaikeaa en muista sen aiemmin olleen. Laukka ei nimittäin tahtonut pysyä yllä kuin lyhyissä pätkissä, eli päästiin laukkaamaan korkeintaan kierros tai kaksi ympyrällä ennen kuin Rappe pudotti raville. Koko hevonen pääsi ikäänkuin "leviämään" ja menettämään tasapainonsa niin että laukka putosi pakostakin pois. Aluksi nämä laukankatoamiset tulivat vähän puskista, mutta pian aloin huomata mitä niillä hetkillä tapahtui. Rappe pääsi ennen raville putoamista häviämään kontrollista ja yleensä vähän "kaatumaan" ja ryykäämään eteenpäin askeleen tai pari. Samalla se pääsi vähän puskemaan sisälapa edellä ympyrän kaarelta sisäänpäin. Opelta tuli kovasti neuvoja tilanteeseen, ja parhaani mukaan yritin näiden avulla laukkaa ylläpitää mutta aika toivotonta se oli. Tärkein tekijä oli istunta, eli keskivartalon olisi pitänyt olla todella jämäkkä ja pitää koko hevonen kasassa. Ope totesikin että istunnalla voi Rapen laukan saada muuttumaan kuin taikaiskusta tasapainoisen rullaavaksi, mutta se vaatii todella paljon voimaa ja kehonhallintaa ratsastajalta. Oma painopiste olisi pitänyt saada pidettyä koko ajan hyvin tarkasti keskellä hevosta ja lantion mukautumisella olisi pitänyt luoda laukkaan rauhallisempaa tahtia ja suurempaa, ilmavampaa askelta. Nyt lantioni kääntyi vartalon alle hieman liian nopeassa tahdissa ja näin ollen "tuuppasin" laukkaa eteen vähän liian kiireisesti. Sain mielestäni hetkellisesti istuttua napakasti ja eleettömästi niin että istunta oli oikeasti laukan tukena, ja kuvittelin laukan muuttuvan samalla hieman rullaavammaksi ja tasapainoisemmaksi. Hyvää hetkeä seurasi kuitenkin muutamissa sekunneissa pakan täydellinen leviäminen ja niin oltiinkin taas pudottu raville.
Laukassa työ jäi täysin kesken, mutta ympyrällä loppuraveissa sain edes hieman tehtyä niitä korjauksia jotka laukassa jäivät uupumaan. Sain sisälapaa paremmin hallintaan ja Rapen taipumaan sisäpohkeen ympäri niin että hevonen tuli ulko-ohjan tuelle ja samalla pääsin myötäämään reilusti sisäohjasta. Pieni lohtu sentään että edes tässä helpommassa askellajissa sain toivotunsuuntaisia muutoksia aikaan. Ravissa Rappe kuitenkin jäi nyt vähän pohkeen taakse, eli meni vähän työntämiseksi eikä ravissa ollut ihan riittävää eteenpäinpyrkimystä. Hyvä kuitenkin että Rappe oli nyt aika rento ja sen huomio oli ratsastajassa.
Olipahan tunti. Ymmärrettävää on ettei edes Rapen kaltainen hevonen ole keskittymisen ja rentouden huipulla kun ääniympäristö on tällainen, mutta kuskia tämä ei olisi saanut häiritä ihan näin paljon vaan oma rentous olisi pitänyt saada säilytettyä paremmin. Kun keskittymisongelmiin sitten yhdistetään Rapen tavanomaiset vaikeudet laukan suhteen (viime aikoina se on kuulemma tehnyt erityisen paljon juuri tätä että kampeaa itsensä pois tasapainosta ja pudottaa heti raville) niin aika vaikeaa se sitten on. Vaihteeksi taas ihan alkeisratsastajaolo kun en saa hevosta edes laukkaamaan kunnolla, mutta ei se auta hermostua itseensä eikä varsinkaan hevoseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti