lauantai 6. joulukuuta 2014

Leppoisa maneesi- ja maastoreissu

Tänä lauantaina pääsin ratsastamaan Vaken itsenäisesti, ja sattuipa niin sopivasti että meillä oli mahdollisuus mennä maneesiin. Kyllä maneesiolot olivat luksusta verrattuna jäiseen ja märkään kenttään. Maneesituokion päätteeksi ulkoilimme kuitenkin reippaasti jatkamalla vielä maastolenkille.

Vake oli tänään joka tilanteessa varsin rennon ja rauhallisen oloinen, eikä maneesillakaan jännittänyt lainkaan. Tässä suhteessa oli siis oikein hyvä päivä. Rauhallisuuden mukana tuli sitten tietenkin tahmeus, ja koko ratsastustuokiota leimasi kehno pohkeeseen reagointi. Olin raipan käytön osalta edelleen ylivarovainen, sillä raippaan Vake vieläkin reagoi säpsähtäen ja hypähtäen, mahdollisesti jopa pienellä pukilla. Olin ajatellut tehdä käynnissä loivia sulkutaivutuksia, mutta kun pienehkössä maneesissa oli neljä ratsukkoa niin arvelin meidän olevan liikaa muiden tiellä jos alkaisin tehdä paljon käyntityötä uralla. Sen sijaan ratsastin ensin hieman pohkeenväistöjä käynnissä uralta sisälle sekä pituushalkaisijalta uraa kohti. Väistöissä Vake tuntui kyllä tulevan paremmin kuulolle ja alkoi pureskella kuolainta, mutta en saanut takajalkoja riittävän aktiiviseksi vaan väistöissäkin meno oli hi-das-ta.

Ravi oli helpoin askellaji ratsastaa ja ainoa jossa edes hetkellisesti Vake lähti pyöristymään kunnolla. Enimmäkseen kyllä ravissakin mennä humpsuteltiin säästövaihteella ja selkä alhaalla, mutta ympyröillä myötä- ja vasta-asetuksia ratsastaen Vake alkoi aika helpostikin hakeutua pyöreämmäksi. Meno pysyi mukavan rentona, mutta aktiivisuutta olisi saanut olla paljon lisää. Oikea kierros oli tuttuun tapaan helpompi, ja siinä löytyi ympyrällä fiilistä suoruudesta ja pehmeästä asetuksesta ja taivutuksesta. Nämä pyöreät hetket ravissa olivat ehdoton valopilkku muutoin aika tuloksettoman mönkimisen keskellä. Vasemmassa kierroksessa tein ympyrällä hieman vasta-asetuksia ja samalla houkuttelin ulkopohkeella etuosaa suoristumaan oikealta vasemmalle. Tässä taisin olla oikeilla jäljillä, sillä vasta-asetuksen kautta tulivat vasemman kierroksen parhaat hetket.

Laukka oli sitten ihan oma lukunsa. Pelkällä pohkeella en saanut laukkaa etenemään ja raippaa en siis oikein uskaltanut käyttää Vaken ollessa pomppuisan oloinen. Laukassa myös liirailtiin kulmissa lapa edellä eikä taipumisesta ollut tietoakaan. Ykkösasia olisi varmasti ollut ponin herättely laukkaamaan oikeasti ETEEN, mutta kun se nyt jäi nynnyillessä tekemättä niin jäätiin nihkeilemään. Olin kyllä huomaavinani että kun tietoisesti rentoutin käsiä ja kevensin tuntumaa niin laukka alkoi sujua ehkä hieman reippaammin. En toki muutenkaan pitänyt mitenkään vahvaa tuntumaa, mutta Vake voi vaatia vielä paljon kevyemmän käden jotta lähtee liikkumaan. Istunta voi olla myös yksi jarruttava tekijä. Ihan jo istunnan vinous saa Vaken varmasti liikkumaan entistäkin vinompana, ja ei ihme jos laukka (ja muutkin askellajit) jää tällöin jumimaan paikoilleen. Ratsastin tänään myös hieman siirtymisiä, ja niitä tehdessä pohdin että Vake reagoi kyllä niin olemattoman pieniin istunnalla tehtyihin pidätteisiin että helposti sitä saattaa myös tahattomasti ja tiedostamatta hidastaa istunnasta tulevilla jutuilla.

Maneesissa mentiin noin 45 minuuttia, ja sitten suuntasimme vielä kahden ratsukon voimin tutulle maastolenkille. Vake kyllä teki ensin pienen tenän kun maneesilta lähti kaksi hevosta tallille päin mutta hänen olisi pitänyt jatkaa toiseen suuntaan lenkille. Pienen kinaamisen jälkeen Vake kuitenkin alistui kohtaloonsa ja lähti enempää hangoittelematta kävelemään tietä pitkin. Tie oli osin hyvinkin jäinen mutta paikoin sulempi. Neljällä hokilla varustetuilla hevosilla ei ollut jäisilläkään osuuksilla mitään ongelmia, ja otimme tiellä myös ravia. Metsäosuudella oli vähemmän liukkaat olosuhteet, sillä lumi ei ollut täällä tallautunut jääksi. Tierojakaan ei tullut kun lumi oli niin kovin vetistä. Kotimatka tietä pitkin vielä ravattiin, ja Vake pärski rentona. Koko lenkin ajan se pysyi rennolla ja leppoisalla mielellä, eikä ollenkaan säpsynyt tai pälyillyt mitään. Korvien asennostakin näki että nyt ei ponia mikään huolestuta. Niinpä pystyin myös itse rentoutumaan ja nauttimaan lenkistä ihan kunnolla. Harmaasta ja liukkaasta kelistä huolimatta maastoreissu olikin sitten todella kiva, joten palasin tallille hirmuisen hyvällä mielellä siitäkin huolimatta että maneesissa meno oli nihkeää. Parasta oli ehdottomasti se kuinka rento ja tyyni Vake oli tänään niin maneesilla kuin maastossakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti