Kehitystä koulukisasuorituksessa

Voi tuota Vaken ilmettä!

Tallinmäen kisaviikonloppu alkoi lauantaina harjoituskoulukisoilla. Menin Vakella luokan helppo C:1, joka oli jaettu a- ja b-osioihin tunti- ja yksityisratsukoille (me siis olimme tuntiratsukoiden sarjassa). Luokassa sai olla joko raippa tai kannukset, ja valitsin tällä kertaa raipan jättäen kannukset pois.

Verryttely ei mennyt aluksi kauhean lupaavasti. Vake oli pienellä verryttelykentällä tosi nihkeä, enkä saanut sitä oikein mitenkään lähtemään eteen. Niska kyllä pyöristyi asetusten ja vasta-asetusten kautta, mutta koko ajan tuntui puskemiselta. Tajusin että eihän tällaisesta lähtökohdasta voi lähteä radalle missä poni jumiutuu vaan entisestään, ja päätin vähän napakoitua. Kisakentän verryttelypäädyssä oli paremmin tilaa, ja otin siellä laukkaa. Laukan jälkeen Vake eteni onneksi vähän sujuvammin, ja pääsin jo eroon pahimmasta puskemisesta. Hetken aikaa Vake liikkui ravissa aika lupaavan oloisesti ryhdikkäänä ja paremmin pohkeen edessä. Tämä tapahtui noin viisi minuuttia ennen radalle menoa, ja siinä välissä ehti meno jo hieman lössähtää ja Vake käydä edestä pidemmäksi ja raskaammaksi.

Aitojen sisällä ehdin vielä tehdä viime hetken virityksiä ravissa ja laukassa. Raippa oli mukava olla kädessä, sillä saatoin sillä hieman naputella terävyyttä lisää. Kannuksilla olisin vain turhaan hiertänyt poniparan kylkiä. Raippa oli kuitenkin ennen kaikkea henkinen tuki minulle, sillä sen ollessa mukana ei päässyt iskemään perinteinen "nyt tämä jumittui eikä lähde enää mihinkään" -epätoivo joka saa minut radalla tuuppaamaan ja puskemaan niin ettei poni tosiaankaan liiku enää ollenkaan. Raippa kädessä ohjelman saattoi aloittaa ilman että pipo kiristi, ja alkutervehdykseen kaartaessa Vake liikkui kohtuullisen napakasti ja pyöreänä. Kun linjakin meni melko suoraan niin tämä oli hyvä aloitus. Ensimmäinen temponlisäys lävistäjällä tuli sekin ihan selvästi esitettyä! Kolmikaarisella kiemuralla tuntui siltä että ravi meinasi hyytyä, ja aloin vähän jo tuupata. Videolta tarkistettuna ravi oli kiemurauralla ihan hyvää ja sujuvaa, eli jokin vauhtisokeus tässä kuskille iski.

Temponlisäys harjoitusravissa kärsi lennokkuuden puutteesta. Diagnoosini on että liikaa tuuppausta jo ennen lisäystä. Pysähdys lyhyellä sivulla oli hieman myöhässä, ja peruutuksessa tuli pieni paniikki kun pelkäsin Vaken pakittavan vinoon ja ulos aidoista. Tuomari toivoikin peruutukseen lisää pehmeyttä. Seuraava temponlisäys oli taas melko vaisu, samoin laukannosto. Laukka nousi kuitenkin ajallaan. Laukassa napautin pari kertaa kevyesti raipalla ulkokädellä. En muistanut nojata tarpeeksi taakse, mutta laukka pysyi kuitenkin yllä. Lävistäjän keskellä tuli vaihto aivan kuten eilen tunnilla, mutta koska olin osannut tätä odottaa en hämmentynyt tilanteesta vaan ratsastin eteen niin että lävistäjä mentiin loppuun asti laukassa. Parempi näin kuin raviin pudottaen. Vasemmassa laukassa oli myöskin etunojaisuutta istunnassa, mutta ympyrällä Vake taipui ihan hyvin. Ajattelin että kerrankin ei tule sanomista puutteellisesta taivutuksesta, mutta kommentti olikin sitten "muista ulkotuki" eli kaula oli liikaakin mutkalla. Vasemman laukan lävistäjä mentiin loppuun asti myötälaukassa, ja oli tuomarin mielestä hyvin ratsastettu. Ravivoltilla meno oli jo vähän hyyvähtänyttä. Pituushalkaisijalla Vake jaksoi vielä pyöristyä, mutta jäi vähän vasemmalle asettuneeksi.

Olin rataan ensin vähän pettynyt, sillä minusta tuntui että Vake pääsi taas hyytymään radalle niin että meno oli samaa laahustusta kuin aiemmillakin radoillamme. Enkä edes muistanut nojata taakse laukassa! Myöhemmin piti kuitenkin videon katsottuani muuttaa mielipidettä sen verran että kyllähän Vake varsinkin ravissa liikkui nyt paremmin eikä näyttänyt jumittavan. Olisi liikkumisessa voinut olla enemmänkin tarmokkuutta, mutta oli tässä parannusta aiempiin kisasuorituksiin. Kaikki tehtävät tuli tehtyä aika täsmällisesti, ja ainoa rikko oli laukanvaihto lävistäjällä. Tuomarikommenttina oli "muista hellittää avut", eli todellakin puskin ja tuuppasin pohkeella tarpeettomasti. Oli paperissa myös kehuja, ja kokonaistulos oli 70,25%! Tokihan meidän harjoituskisatuomarilla on aina vähän tavallista kiltimpi skaala, joten ehkä tuosta voisi ottaa kymmenisen prosenttiyksikköä pois niin vertautuisi tavanomaiseen skaalaan. Joka tapauksessa pisteet olivat tuntiratsukoiden sarjan korkeimmat, joten vaikka en heti radan jälkeen olisi sijoitukseen ihan uskonut niin olimmekin luokan voittajia! Niin se vaan Vake nappasi koulukisoista sinivalkoisen. Vaikka suoritus ei vielä ollut hurraahuutojen arvoinen niin tärkeintä on että jotain pientä edistystä on kuitenkin tapahtunut. Ensi kerralla sitten taas pykälän verran paremmin.

Videosta ja kuvasta kiitos Noralle!