Maastoesteiden jälkeen tehoratsastuspäivä jatkui vielä illalla vakiotunnilla (eihän sitä raaskinut peruakaan). Kieltämättä jo väsytti lähteä vielä kolmannelle kierrokselle tänään, mutta onneksi lähdin sillä tästä tulikin kiva tunti. Sain tunnille Dillen, jolla en ollutkaan ratsastanut pitkiin aikoihin.
Suurimman osan tunnista ratsastimme käynnissä ja ravissa kuviota, jossa mentiin pohkeenväistöä uralta pituushalkaisijalle ja väistön päättyessä käännettiin kentän keskeltä voltti. Lisäksi voltteja tehtiin pitkällä sivulla. Väistöissä sain ohjeeksi hidastaa etuosaa niin että etenkin ravissa Dille ehti ottaa kunnolla ristiaskeleita. Samalla kuitenkin piti säilyttää ohjasotteissa pehmeys ja rentous sen sijaan että unohduin vetämään varsinkin sisäohjasta. Melko loiviksi meidän väistöt jäivät, mutta käynnissä tuli ihan hyviäkin pätkiä. Myös volteilla piti muistaa rentous ja sisäohjan hellittäminen. Dille liikkui parhaiten harjoitusravissa, ja nimenomaan silloin kun keskityin rentouttamaan kädet ja ratsastin pohkeella ravia eteen "tuntumaa kohti" -ajatuksella. Oikeastaan koko tunnin etsiskelin sitä tasapainoa jossa hevoselta määrätietoisesti pyydetään asioita mutta samalla kuitenkin pehmeys säilyy. Välillä olin liiankin "pehmeä" ja jäin matkustelemaan, välillä taas varsinkin asettavat ohjasavut unohtuivat päälle ja rentous kärsi. Selvästikään Dillelle ei kannattanut ottaa liian vahvaa tuntumaa vaan kevyemmällä tuntumalla se liikkui rennommin ja tyytyväisemmin.
Laukassa työskenneltiin uralla ja ratsastettiin määrätyistä kohdista voltteja. Laukassa tuli vastaan istumisen vaikeus, sillä en ollut ihan sinut Dillen satulan kanssa. Dillelle oli vaihdettu käyttöön henkilökohtainen inhokkisatulani, jossa on varsin syvä ja kuppimainen istuin. Ravissa onnistuin istumaan satulassa yllättävänkin asiallisesti, mutta laukassa ilmeni tavanomaisia kuppisatulaefektejä. Valuin aina liikaa takakaarelle joka sitten kippasi istuntaa kovasti etunojaan. Ope patisteli istumaan pystyssä sekä paremmin pakaroiden päällä sen sijaan että kenotin etureisien varassa ja lantio taakse kääntyneenä. Kovalla työllä onnistuin lopulta istumaan satulassa jämäkämmin lonkkia avaten sekä lantiota eteen kääntäen, ja tällöin tuntui Dillen laukkakin paremmin pyörivältä ja helpommin ratsastettavalta. Dille teki kyllä laukassa ihan hyvää työtä vaikka ratsastaja olikin koko ajan kippaantumassa eteenpäin. Aluksi laukka kaipasi lisää aktiivisuutta sekä kaulan ja lapojen suoristamista. Ihan mukaviakin pätkiä Dille sitten esitti kun sain ulkoapuja tehostettua ja sisäkättä hengittävämmäksi, sekä pientä energian lisäystä kevyellä raipankäytöllä. Ensin arastelin käyttää raippaa laukassa peläten Dillen reagoivan siihen epätoivotulla tavalla, mutta raipan kanssa ei lopulta ollut mitään ongelmaa vaan sitä saattoi kevyesti käyttää tehostamaan pohjetta.
Tunnin parhaat hetket osuivat loppuraveihin. Vaikka laukkatyöskentelyssä oli äsken ollut pientä vääntöäkin oli Dille nyt oikein rento ja liikkui ravissa pehmeästi ja pyöreänä. Ohjaa pidentämällä se venytti hieman pidempään ja matalampaan muotoon, ja ravi oli mukavan tahdikasta. Ei tämä tunti varmaan pääosiltaan hullummin mennyt, kun hevonen oli lopussa näin rento ja pehmeä. Minulle ainakin jäi tunne että Dillen kanssa sain melko hyvin ideasta kiinni ja työskentelyssä oli jonkinlainen punainen lanka. Dille osaa kyllä olla tosi mukava ratsastaa silloin kun se on rennolla mielellä liikenteessä eikä harrasta mitään omia kuvioita, joten vihjaisin opelle että voisin mennä Dillellä mielelläni vaikka toistamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti