Pääsimme Vaken kanssa osallistumaan kolmatta kertaa Pian estevalmennukseen, ja tällä kertaa ei tarvinnut reissata Kiiminkiin vaan valmennus mentiin kotikentällä. Hyppäsimme neljän ratsukon ryhmässä. Verryttelimme ensin itsenäisesti ja sitten jatkettiin puomitehtävien parissa sekä ravissa että laukassa. Puomeja mentiin ravissa voltilla ja laukassa isommalla ympyrällä, ja tässä vaiheessa Vake oli vielä kovin nihkeä liikkumaan. Pieni tuuppaus oli päällä koko ajan jotta sain ponin etenemään.
Selvä muutos Vaken energiatasossa tapahtui siinä vaiheessa kun aloimme varsinaisesti hypätä. Menimme ensin useita kierroksia suoralla linjalla, jossa oli kolmen laukan välit kavaletilta esteelle ja tästä toiselle kavaletille. Vake heräsi eloon heti kun hoksasi että hyppääminen alkoi, ja laukkasi linjan oikein sujuvasti ja pirteästi. Näin saimme väleihin aina sopivat kolme laukka-askelta, vaikka etukäteen välit olivatkin näyttäneet melko pitkiltä. Siinä vaiheessa kun keskimmäinen este alkoi nousta korkeammaksi sain olla tarkkana ylävartalon asennon kanssa, eli piti suoristautua hypyn jälkeen kunnolla eikä jäädä keikkumaan etunojaan. Hyppäsimme vielä pari kierrosta toisella suoralla linjalla, jossa oli ensin pysty-okseri-sarja kahden laukan välillä ja okserilta neljän laukan väli pystylle. Tämäkin linja ylittyi sujuvasti ja helposti halutuilla askelmäärillä, mutta edelleen sain muistutuksia pystyssä istumisesta esteiden välillä ja jälkeen.
Kun molempia suoria linjoja oli harjoiteltu useampi kierros hyppäsimme pidemmän tehtävän. Aloitimme oikeassa laukassa kolmen askeleen välit sisältävällä linjalla, vaihdoimme suunnan lävistäjäpystyllä, menimme kahden ja neljän laukan suoran linjan ja lopuksi vielä kaarevan tien kahden lävistäjäpystyn välillä. Korkeimmat esteet olivat noin 80 sentissä. Tämä tehtävä sujui samalla hyvällä rytmillä kuin aiemmatkin hypyt, ja nyt aloin jo pikkuhiljaa saada vartaloa pystympään asentoon kun siitä oli koko ajan muistuteltu. Laukatkin vaihtuivat näppärästi halutuissa paikoissa. Vasemmassa kierroksessa tosin esiintyi taas huomattavaa sisälavalle tunkemista, mikä hieman hankaloitti kaarteiden ratsastusta. Muutoin meno oli tosi helpon oloista, ja sain linjoilla hyvin keskittyä myötäämisiin ja istuntaan eli siihen ylävartalon suoristamiseen.
Lopuksi menimme vielä uudestaan putkeen molemmat linjat ja niiden välillä olevan suunnanvaihtoesteen. Esteitä nostettiin niin että suurin osa oli 85 sentin kannattimissa. Pieni korotus ei tässä vaiheessa tuntunut yhtään missään, vaan kaikki ylittyi edelleen reippaasti. Suunnanvaihtoesteestä mentiin aika säästeliäällä tyylillä yli ponnistuspaikan jäädessä pohjaan, ja tässä kolautettiin hieman puomia. Muille esteille tuli oikein hyvät hypyt, ja tuntui siltä että olisihan näitä voinut korottaa vaikka lisääkin.
Valmentajalta tuli kehuja siitä että Vaken laukka alkaa nyt olla kunnossa ja se etenee paljon paremmin kuin ensimmäistä kertaa valmennuksessa käydessämme. Onhan se vaan paljon helpompaa hypätä tällaisesta laukasta! Ylävartalon asento on asia jota saan tarkkailla, sillä myös estetehtävissä pitäisi päästä istumaan vähän pystymmässä eikä jäädä hyppyjen jälkeen leijailemaan etunojassa. 85 sentin estekorkeudessa ei ainakaan tuntunut olevan mitään vaikeuksia, ja nyt ollaan siinä jännittävässä vaiheessa että esteitä voi harjoituksen vuoksi alkaa pikkuhiljaa nostaa sinne ysikymppiinkin. Tänään ainakin oli sellainen olo että puomeja ylös vaan, me kyllä hypätään!
Kuvaamisesta kiitos Noralle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti