Einolan leiri, tunti 12: Leirikisat

Verryttelyesteellä.

Leirin päätöksenä mentiin vielä leirikisat paahtavassa helteessä. Kisassa hypättiin esterata kullekin ratsukolle sopivalla korkeudella, ja tulokset ratkaistiin korkeudesta riippumatta virhepisteiden ja ajan perusteella. Halusin tietenkin hypätä myös kisaradan Harrilla, ja olinkin ponin ainoa ratsastaja sillä muut eivät olleet sitä toivoneet. Ratakorkeutena meillä oli 70-80 cm. Menimme ohjatun verryttelyn, jossa ensin lämmiteltiin ravissa ja laukassa ja otettiin säästeliäästi muutama hyppy. Hyppäsimme radan ensimmäisenä ja kahdeksantena esteenä olevaa pystyä, jolle tuli aika tiukka tie uralta, sekä okseria joka oli este numero 7 ja 9. Harri oli ihan mukavasti kuulolla ja verryttelyhypyt onnistuivat hyvin.

Lähtövuoromme oli kisassa viidentenä, joten hetki piti vielä odotella. Tänä aikana Harri ehti helteessä hieman nukahtaa, mutta lähti kuitenkin pirteästi liikkeelle. Ennen radan aloittamista sai hypätä kertaalleen verryttelyesteenä ykkösesteen. Hyvä niin, sillä este tuli kaarteesta sen verran nopeasti vastaan ettei Harri ensin ehtinyt sitä kunnolla hoksata. Niinpä verryttelyeste pudotettiin, mutta tämä sai Harrin terästäytymään ja kun lähtömerkin soitua suuntasimme uudelleen samalle esteelle oli poni tarkkaavaisempi.

Ykkös- ja kakkoseste ylittyivät oikein sujuvasti. Laukka kuitenkin vaihtui ykkösesteellä vääräksi, ja vielä kakkosenkin jälkeen se oli väärä. Niinpä aikaa tuhlaantui siihen kun päädyssä yritin jarrutella Harria vaihtamaan ravin kautta. Vaikka tässä aikaa ratsastettiinkin niin halusin ottaa ennen kaikkea varman päälle ja ratsastaa kaarteet esteille myötälaukassa. Kolmoseste oli matala lainelankku, ja sille mentiin vähän juureen. Neloseste oli jo aiemmin hypätty lankkueste, jolle oli 5-6 laukan kaareva linja kolmoselta. Ratsastin tien sen verran huolimattomasti, että este tuli Harrin havaintokenttään melko myöhään. Näin että paikka ei sovi, ja lähdin tuuppaamaan Harria eteen. Seurauksena oli että räpelsimme jotakuinkin esteen läpi, ja lankuista kuului sellainen rytinä että ajattelin koko esteen menneen palasiksi. Tässä kävi kuitenkin sikäli ihmeellinen tuuri, että lankut pysyivät rymistelystä huolimatta kannattimilla! Tätä en tässä vaiheessa tiennyt, vaan kuvittelin koko loppuradan että olimme saaneet pudotuksen.

Nelosesteen jälkeen otin taas pitkän tien päädyn kautta ja jarruttelin raviin laukan korjaamiseksi. Tähän tuhlaantui taas paljon aikaa, mutta luulin tosiaan ettei sillä ollut enää väliä. Jatkoimme viitosesteelle, joka oli sarja. Sarja ylittyi oikein kauniisti, ja sujuvasti meni myös seuraava neljän laukan pysty-okseri-linja. Linjalle tultiin pienellä hypyllä sisään, mikä oli vain hyvä sillä muuten olisi voinut tulla ahdasta. Kahdeksas este oli sama kuin ykkönen, ja ylittyi helposti. Tämän jälkeen ratsastin oikotien viimeisenä esteenä olevalle okserille. Tien kanssa kävi lopulta niin että en päässyt kunnolla suoristamaan okserille, ja hetken ehdin jo miettiä tuliko tässä ratsastettua liian riskillä. Harri oli kuitenkin juonessa mukana, ja pelasti tilanteen hypäämällä hienosti ja ketterästi esteen yli vaikka olikin vinossa ja vähän kaukana.

Olin nelosesteen mokausta lukuunottamatta tyytyväinen sujuvalta tuntuneeseen rataan. Väärät laukat ja niiden korjaus toki häiritsivät rytmiä parissa kohtaa. Voi olla, että Harri olisi laukat korjaillut itsekin jos olisin vain ratsastanut jarruttelematta kaarteisiin, mutta kuten sanottua halusin ottaa varman päälle. Olisi tempokin voinut tietysti olla vielä hieman etenevämpi jos olisin tosissani halunnut aikaa ratsastaa. Hämmästyin aika lailla, kun tulokseksi ilmoitettiin nolla virhepistettä ja selvisi että neloseste oli pysynyt ylhäällä. Puhdas rata oli tietysti kivempi, vaikkei sillä loppupeleissä ollut niin väliä ja esteen rymistely virheen seurauksena harmitti joka tapauksessa. Tällä varmistelevalla ratsastuksella ei aika riittänyt kärkisijoihin, mutta olimme lopputuloksissa 7. sijalla 15 ratsukon kisassa. Kaikki saivat ruusukkeen, eli vihreä ruusuke tuli muistoksi mukaan. 



Kisojen jälkeen ohjelmassa oli enää leirin päätöstilaisuus. Päätöstilaisuudessa saimme diplomit, joissa jokaiselle oli opettajien kirjoittama yhteenveto. Hienoa, että saimme vielä tällaiset kirjalliset palautteet avuksi oman ratsastuksen kehittämiseen. Minun paperissani luki: "Esterytmi ja varmuus parani selvästi leirin aikana. Osaat mukautua hyvin hevosen liikkeisiin. Muista istua pystyyn! Ja muista kyynärkulma. Käytät apuja pehmeästi mikä hyvä mutta kaiva ratsastukseesi hieman napakkuutta lisää, pehmeys ei saa sulkea pois täsmällistä vaatimista."  

Tähän päättyi leiriviikkomme Einolassa. Hieno ja hauska leiri tämä olikin, ja meni taas aivan liian nopeasti. Mikään leiri ei ole täydellinen, mutta Einola ansaitsee suurimmaksi osaksi vain kehuja. Tänne lähtisin mielelläni uudestaankin. Monta kivaa ponia tuli kokeiltua viikon aikana, ja lopulta suosikki niistä oli mainio hyppykaveri Harri. Ehkä pääsen hyppäämään sillä taas ensi kesänä?

Videosta kiitokset Venlalle!