Muovailuvahaa

Tiistain tunnilla menin tavalliseen tapaan koulua Vakella. Viimeviikkoisen Artsin valmennuksen jälkeen odotin tuntia kovasti, ja vähän jännitinkin sitä onnistuisinko hyödyntämään valmennuksessa saamiani oivalluksia myös tällä kertaa.

Aloitimme ratsastaen kevyessä ravissa keskiympyröitä tutulla monikulmioidealla. Ympyrällä siis vuoroin ratsastettiin suoraan ja vuoroin käännettiin. Kuten olin valmennuksessa hoksannut, pyrin nyt välttämään turhaa eteenpäin puskemista ja ajamista. Ympyrällä asettaessa pyrin myötäämään sisäohjasta reilusti. Vasemmassa kierroksessa Vake lähtikin toimimaan oikein mukavasti ja pyöreänä, ja vastasi myötäyksiini hyvin. Aivan varmasti myötäys ei tullut aina oikeassa kohdassa, mutta pääasia että en roikkunut sisäohjassa. Vake ravasi oikein rennon oloisena, jopa vähän ylälinjaa venyttäen. Muoto oli toki pitkä ja matala. Oikeassa kierroksessa en saanut luotua niin selkeitä tilanteita joissa olisin päässyt myötäämään sisäohjalla. Asetus ei tullut aivan rehellisesti niskasta enkä saanut kaulaa ja lapoja täysin suoristettua.

Ope kiinnitti alkutunnista kovasti huomiota pohkeenkäyttööni ja kantapään asentoon. Kuten on niin tavallista tiistaisin, jolloin minulla on yleensä takana kaksi päivää poissa satulasta, alkutunnista olin melko jumissa ja keventäessä lonkankoukistajat nykivät kantapäitä ylös. Pohjeavutkin tapahtuivat enemmän kantapäällä kaivaen kuin pohkeella kylkeen puristaen. Ope käski lopulta minun lyhentää jalustimia yhdellä reiällä, vaikka menin ns. normaaleilla koulujalustimillani jotka eivät erityisen pitkät ole nekään. Jalustinten lyhentäminen oli kuitenkin tässä tilanteessa hyvä ratkaisu, sillä nyt sain jalat paremmin tuettua jalustimiin ja kantapääkin alkoi pysyä alhaalla kuin itsestään. Lopputunnista, kun jalkani olivat jo venyneet pidemmiksi, sain jalat ponin ympärille paremmin ja tässä vaiheessa olisi jalustinten pidentäminenkin ollut jo mahdollista.

Keskiympyrällä otettiin myös verryttelylaukkaa, ja sain taas keskittyä istumaan pystyssä. Vaken laukka lähti pyörimään mukavasti "samoilla säädöillä" kuin Artsin valmennuksessa, eli meno oli kohtuullisen pyöreää ja pehmeää. Tällaisessa laukassa pääsin aika hyvin myös istumaan pystyssä ja jämäkästi heijaamatta ylävartalolla. Vasemmassa kierroksessa tosin yhä kallistelin sisäänpäin ohi ponin etuosan, eli istunnan suoruudessa oli vielä korjaamista. Vakea joutui jonkin verran hoputtelemaan pohkeella jotta se jaksoi pyörittää ja ylläpitää laukkaa. Varmasti sille oli rankkaa kantaa itseään tällä tavalla, sillä eihän se ole laukassa tottunut tällä lailla työskentelemään.

Laukkaamisen jälkeen Vake oli vetreämpi myös oikealle, ja tähänkin suuntaan alkoi löytyä asetus ja pyöreys. Jatkoimme harjoitusravissa kuviolla, jossa toiseen päätyyn ratsastettiin aina täyskaarto ja uraa kohti pohkeenväistöä, sekä pitkälle sivulle väistön jälkeen voltti. Vake liikkui tässä vaiheessa tasaisen pyöreänä, ehkä välillä vähän raskaana ohjalla mutta en suostunut sen kanssa vetokilpailuun vaan yritin pitää tuntumaa kevyenä. Väistö oikealle vaati pientä avustusta raipalla jotta takaosa tuli kunnolla mukaan. Väistöt vasemmalle onnistuivat letkeämmin. Voltilla yritin parhaani mukaan pitää sisäkäden rentona, istua pystyssä ja antaa Vaken ravata puskematta pohkeella tai istunnalla. Vake esittikin varsin mukavia ravipätkiä, ja välillä siihen tuli jopa pientä ryhtiä ja keveyttä. Ei ollenkaan hassumpaa!

Lopuksi teimme samoja täyskaartoja vielä laukassa, ja jatkoimme uralle pätkät vastalaukkaa ennen raviin siirtymistä. Vaihtojen välttäminen suunnan vaihtuessa oli tietenkin Vaken kanssa kaikkein vaikein pala. Vasemman laukan säilyttäminen uralle tullessa vastalaukkana onnistui heti, ja tähän riitti että pidin asetuksen kunnolla vasemmalle. Oikea laukka oli haaste, aivan kuten se on ollut lävistäjilläkin. Aluksi en uskaltanut täyskaarron aikana tehdä pohkeilla oikein mitään, ja niin Vaken laukka pääsi kuviolla sammumaan. Kun aloin uraa kohti vielä tuupata istunnalla epätoivoisesti niin Vake vain pudotti raville. Muutaman raville putoamisen jälkeen totesin että laukka on saatava napakammaksi, ja täyskaartoon kääntyessä napautin raipalla ulos taakse jotta takajalat laukkasivat kunnolla käännöksen läpi. Nyt tuloksena oli ensin laukanvaihto uralle tullessa, mutta toisella yrityksellä otin asetuksen huolellisemmin oikealle ja maltoin istua hiljaa. Nyt Vake tuli uralle vaihtamatta laukkaa, ja esitimme uraa pitkin vielä joitakin askeleita vastalaukassa. Tämä oli oikein hieno onnistuminen tunnin päätteeksi!

Tänään ei mennyt kaikilta osin aivan niin hienosti kuin Artsin valmennuksessa, mutta selkeästi oikein hyvin normaaliin tasoomme verrattuna. Lopputunnista jo hihkuinkin opelle että ihanaa kun Vake on kuin muovailuvahaa, se taipuu ihan kaikkeen! Viime aikoina on palasia loksahdellut paikoilleen siihen malliin että niin oma ratsastukseni kuin Vaken liikkuminenkin ovat siirtyneet aivan uudelle tasolle. Kun Vake työskentelee toistuvasti pyöreänä ja oikein päin niin se tietenkin myös tulee yleisesti ottaen irtonaisemmaksi ja pehmeämmäksi eikä ole enää niin jumissa. Tällaisen kehityksen havaitseminen ja siihen myötävaikuttaminen ovat niitä etuja joita on pitkäjänteisellä saman hevosen kanssa työskentelyllä. Ei sillä että tämä vielä mitään häikäisevää menoa olisi, mutta se muutos mikä Vakessa on tapahtunut on huomattava ja olen hyvin onnellinen siitä mihin suuntaan asiat ovat viime aikoina kehittyneet.