Koulukisoja edeltävälle päivälle sattui sopivasti Artsin valmennus. Menin Vakella kolmen ratsukon ryhmässä, jossa harjoiteltiin kisaohjelmamme eli helppo C:1:n rataa. Kouluaidatkin oli kentällä pystyssä, mikä oli tietysti ratatreeniä ajatellen hyvä.
Verryttelimme ensin kouluaitojen sisällä ratsastaen ravissa ja laukassa keskiympyröitä sekä muutaman lävistäjän. Keskiympyrällä huomiota kiinnitettiin erityisesti kuvion täsmälliseen kokoon ja muotoon. Etujalkojen tuli palata uralle noin metrin verran ennen pitkän sivun keskipistettä eikä oikoa saanut. Vakella olikin sen verran taipumusta puskea sisään että tämän kanssa piti olla huolellinen. Samoin ennen kulmia piti valmistella asetuksella ja huolehtia että sisäpohje oli läpi. Vake käynnistyi hieman hitaasti, mutta huolellinen teiden ratsastus auttoi myös saamaan apuja läpi ja pikkuhiljaa verryttelyn aikana Vake alkoi jo hieman pyöristyäkin. Vasemmassa kierroksessa oli helpompaa ratsastaa poni pyöreäksi ulko-ohjalle, mikä on vähän jännä sillä vielä jokin aika sitten oikea puoli oli ehdottomasti helpompi.
Yhteisen verryttelyn jälkeen saimme kukin vuorollaan harjoitella rataa osiin pilkottuna. Ensin tarkastettiin kummasta suunnasta kannatti kääntyä pituushalkaisijalle. Vaken kanssa suositeltava suunta oli vasen, sillä oikealta kääntyessä se liirasi helposti vähän ulos linjalta. Temponlisäyslävistäjää edeltävä kulma tuli ratsastaa hieman pyöristäen eikä liian kulmikkaasti, jotta ravi ei päässyt hiipumaan. Kolmikaarisella kiemuralla piti muistaa sisäohjalla myötäys ponin asettuessa kaarilla. Kiemuran viimeisellä kaarella Vake tulikin asetukseen mukavasti ja pyöristyi kivaan raamiin. Pysähdykseen ja peruutukseen tullessa ohjeena oli pitää lyhyellä sivulla koko ajan asetus sisälle eli vasemmalle, jotta etuosa ei tullut pysähdyksessä sisään. Peruutus meni kyllä silti vähän vinoon. Kun alkuradan raviohjelma oli harjoiteltu kerran läpi siirryttiin tahkoamaan laukkaosuutta. Siinä sitä urakkaa sitten riittikin.
Laukassa ongelmia tuottivat tuttuun tapaan lävistäjät. Oikean laukan lävistäjällä Vake oli aina sitkeästi vaihtamassa laukkaa, joko lennosta tai raviin pudoten. Tilannetta vain pahensi se että olin niin vahvasti etukumarassa, ja aina kun vastaan tuli hankala kohta niin aloin könöttää edessä entistä pahemmin. Nyökkäys eteenpäin oli Vakelle merkki että nyt saa lopettaa laukkaamisen. Nojaa taakse, enemmän, vielä lisää, kuuluivat ohjeet koko laukkatyöskentelyn ajan. Hetkellisesti sain ylävartalon suoristettua takanoja-ajatuksella pystyyn, mutta heti kun Vaken ratsastus vaati yhtään huomiota kippaannuinkin taas eteenpäin. Artsi käski liioitella ja nojata vaikka selinmakuulle asti, mutta en minä tälläkään mielikuvalla vielä takanojaan päässyt vaan parhaimmillani vasta pystyyn. Ylävartalo ei saisi yhtään soutaa ja tuupata, ja olkapäät eivät saisi pyöriä eteen niin kuin ne minulla laukassa tuppaavat tekemään. Jouston tulee olla kyynärpäissä, ei olkapäissä. Etukeno oli kuulemma se mikä vei minulta viimeisetkin vaikuttamismahdollisuudet hevoseen, eli kun kökötän satulassa reisien ja polvien varassa voi Vake lävistäjällä tehdä niin kuin tahtoo eli pudottaa laukan pois ilman että minulla on siihen mitään sanomista. Takajalkojen päällä istumalla ei Vake saisi minua kiskottua eteen vaan saisin hallinnan säilytettyä. Pystymmässä istumalla onnistuinkin estämään raville putoamiset, mutta edelleen Vake kyllä vaihtoi laukan. Parempi kuitenkin näin että laukka säilyi lävistäjän loppuun asti vaikkakin sitten vääränä. Vasemman laukan lävistäjä oli helpompi ratsastaa ja onnistui ilman vaihtoa, mutta tässäkin sain kyllä keskittyä nojailemaan urakalla taakse sillä luontevinta olisi taas ollut painua etukumaraan ja puristaa reisillä.
Ylävartalon suoristaminen laukassa pystyyn tuli kotiläksyksi. Muistisääntönä on että istumisen pitää tuntua ihan luonnottoman takanojaiselta sillä vasta silloin alan olla suunnilleen pystyssä. Jos tuntuu tutulta ja turvalliselta niin olen etukenossa. Hartioiden paikallaanpitäminen oli hyvä pointti, sillä nehän ne siellä laukassa soutaa. Ehkä ajatus saranan siirtämisestä kyynärpäihin auttaa ylävartalon rauhoittamisessa. Selvää on että hevoseen vaikuttaminen onnistuu paljon paremmin ilman etukenoa, mutta silti eteen kallistuminen on minulla hyvin piintynyt tapa. Siitä täytyy nyt opetella eroon vaikka helppoa se ei ole.
Videoista kiitos Annelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti