Lauantain maastoon lähdettiin neljän ratsukon seurueella. Uimamaisteri Vakelle oli luvassa ihan luvan kanssa pulikointia, silllä suunta otettiin uimamontulle. Menomatkalla kahlasimme metsässä muutaman melko syvänkin lammikon läpi, ja olin näissä kohdissa tarkkana ettei Vake alkanut yhtään jarrutella ja miettiä veteen laskeutumista.
Junaradan ylitys onnistui Vakelta jännittämättä. Tämän jälkeen pääsimme leveälle, kilometrin mittaiselle laukkasuoralle, ja annettiin hevosten mennä lujaa. Muu joukko loittoni edellä aika nopeasti, ja Vake sai laukata taas yksin omaa tasaista vauhtiaan. Pyynnöstäni Vake lähti kiristämään vauhtia, mutta askel ei kyllä kovin paljon pidentynyt, joten muiden vauhdissa ei vain ollut mahdollista pysyä. Jossain vaiheessa Vaken askeleet sekosivat pienen kuopan vuoksi ristilaukalle, ja koska en halunnut laukkuuttaa ponia ristilaukassa pyysin sitä siirtymään raviin laukan korjaamiseksi. Jarrutusmatka oli toki pidempi kuin kentällä, eli ihan ensimmäisestä sormen liikautuksesta ei Vake ollut pysähtymässä, mutta varsin kevyillä pidätteillä se siirtyi hallitusti raviin ja nosti pyynnöstäni uuden laukan. Tulipa siis testattua että hallinta ja jarrut ovat todellakin olemassa koko ajan, myös laukkasuoralla toisten mennessä täyttä kiitoa edellä.
Laukkasuoran jälkeen laskeuduttiin uimamonttuun. En ollut osannut ennakolta varautua uimareissuun, joten uimapukua ei ollut mukana mutta riisuin itseltäni ratsastushousut ja kengät sekä Vakelta satulan. Vake meni hyvin veteen, eikä sitä tarvinnut syvemmällekään pahemmin käskeä. Muut hevoset pysyttelivät koko ajan rannan tuntumassa kahlaamassa, eli me olimme ainoat syvemmällä polskijat. Ihan uimaan ei Vake tainnut missään välissä ruveta, vaan kulki jalat pohjassa niin syvällä kuin se vain oli mahdollista. Itse kastuin vyötäröä myöten.
Kun Vake oli saanut uiskennella tarpeekseen lähdettiin samaa reittiä kotimatkalle. Sama pätkä laukattiin myös poispäin, ja kun muut painelivat 46 km/h huippunopeudella niin me tulimme Vaken kanssa rauhallisempaa (mutta ihan reipasta) vauhtia kaukana perässä. Loppumatkastakin Vake laukkasi omatoimisesti joitakin osuuksia kankaalla muiden mennessä reipasta ravia.
Maastoretkemme kesti kaikkineen noin puolitoista tuntia. Oikein kiva reissu laukkoineen ja uimisineen. Viime kesänä kävimme Vaken kanssa uimamontulla kerran, ja tänä vuonna aloin odottaa tätä reissua jo keväällä. Onneksi tuli viimein tällainen lämpimämpi päivä jolloin haaveilemani uittomaasto saatiin toteutettua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti