tiistai 14. heinäkuuta 2015

Muna-kana-ilmiö

Tiistain tunnilla mentiin taas koulua Vaken kanssa.Verryttelimme ensin ravissa ratsastaen keskiympyröitä sekä pitkien sivujen alkuun pari askelta väistöä uran sisäpuolelta uraa kohti. Kun hevosia oli hetki jumpattu lyhyiden väistöpätkien avulla aloimme tavoitella venytystä pidempään ja matalampaan muotoon. Vake lähti ympyröiden ja väistöjen kautta jo jonkin verran pyöristymään, joten tästä oli hyvä alkaa kokeilla muodon muuttamista pidemmäksi. Ohjaa antamalla poni kyllä venytteli kaulaansa jonkin verran alaspäin, mutta tässä vaiheessa tuntia se ei vielä saanut selkää venymään kovin pitkäksi. Pientä muodon vaihtelua rennolla pyöreällä niskalla pystyi kuitenkin tekemään.

Verryttelimme myös laukassa keskiympyröiden parissa. Aluksi Vaken laukka tuntui tönköltä ja jäykältä eikä liike lähtenyt oikein rullaamaan. Samalla myös etuosan hallinta oli vähän hankalaa eli Vake yritti liirata ympyröillä sekä sisään että ulos. Ope muistutteli Artsilta saamastani kotiläksystä, eli ykkösjuttuna oli nyt ylävartalon suoristaminen pystyyn. Lopulta päästiin siihen tilanteeseen että istuin pystymmässä ja liikaa hartioilla soutamatta, ja kyllä Vakenkin laukka alkoi toimia huomattavasti paremmin kun en istunut reisien päällä. Hetkeksi laukkaan tuli jo pyörivyyttä ja pyöreyttä, ja liike alkoi tuntua siltä kuin laukan kuuluu. Tällöin oli tietysti myös helpompi istua korrektisti kun laukka keinui pehmeästi eikä vain töksöttänyt suorilla jaloilla. Tässä siis esiintyi istunnan korjaantumisen ja laukan paranemisen välillä jonkinlainen muna-kana-ilmiö. Ope tuumasi että kyllä minä istunnassani pystyn saamaan ihan huomattavia muutoksia aikaan kun niitä tosissani rupean tekemään.

Hioimme tänään erityisesti volttien ratsastusta sekä ravissa että laukassa. Pitkälle sivulle ratsastettiin kymmenen metrin voltti, ja ohjeena oli hieman levittää volttia sivusuunnassa ja väistättää kevyesti takaosaa ulos. Pituushalkaisijan viertä ratsastaessa oli voltilla hengähdyskohta, jossa suoristettiin pois väistöstä ja rentouduttiin. Askellajista riippumatta voltti oli helpompi ratsastaa vasemmalle. Vake asettui ja taipui vasemmalle varsin pehmeästikin, ja vasemmassa kierroksessa löytyi hyvä ulko-ohjan tuntuma. Vielä vaan piti kiinnittää huomiota sisäkäden rentouttamiseen niin etten voltilla jäänyt tarpeettomasti roikkumaan sisäohjassa. Oikealle en varsinkaan laukassa saanut ponia taipumaan pohkeen ympäri, vaan sisalapa puski sisään, enkä saanut tätä ongelmaa varsinaisesti ratkaistua.Volteilla sain myös urakalla nojailla taakse, sillä kymmenen metrin voltin kääntäminen etenkin laukassa tuppaa perinteisesti olemaan sellainen tiukempi paikka missä automaattinen reaktioni asiaan on etukeno. Pystyssä istuen voltin kääntäminen onnistuu luonnollisestikin paljon tasapainoisemmin.

Tällä tunnilla oli joitakin pieniä välähdyksiä siitä miten Vake voisi ehkä laukassakin parhaimmillaan toimia. Kyllä sieltä muutakin löytyy kuin jäykkää tönkkölaukkaa sisälapa liiraten, mutta sen löytäminen tuottaa usein päänvaivaa. Sisäkäden kanssa pitää olla tarkkana, sillä kuten on nähty saattaa sisäkädellä hellittäminen johtaa etenkin parempaan ja pyöreämpään laukkaan. Sisäkäsi saa nyt luvan olla muistilistallani aika korkealla sijalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti