sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Tornion kisat

Sunnuntaina matka kävi Tornioon Meri-Lapin Ratsastajien 2-tason kisoihin. Vaken kanssa menimme kisapäivän aloittavan 1-tason luokan 80 sentin korkeudella. Näitä kisoja en oikein ehtinyt jännittää, kun ne tulivat saman tien leirin jälkeen. Radan kävelyssä oli melko luottavainen olo. Kyllä me nämä esteet Vaken kanssa selvitämme, nämähän on suorastaan pieniä! Pysty-okseri-sarja siellä tietenkin oli meidän päänvaivaksemme, mutta suhtauduin tähänkin tyynesti.

Ratapiirros.
Olin ollut hieman huolissani siitä kuinka Vake käynnistyisi kahden tunnin kuljetusmatkan jälkeen. Aiempien kokemusteni perusteella Vake on ollut kaikkein nahkein niissä kisoissa joihin on ollut pisin matka. Kovin pitkää kävelyaikaakaan ei tällä kertaa jäänyt vaan hevosten saapuminen kisapaikalle meni melko tiukille. Onneksi huoleni oli turha, ja Vake vaikutti ihan normaalilta. Ottihan se kyllä vähän liiankin lunkisti, ja vaati verryttelyssä pientä herättelyä. Ratsastin kuitenkin sen verran topakasti että laukka lähti pyörimään ja verryttelyhypyt sujuivat hyvin. Montaa hyppyä ei ollut tarpeen ottaakaan. Ehdimme löntystellä kisaradalla edellisen ratsukon suorituksen ajan. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja kävin näyttämässä Vakelle toisen vaiheen ensimmäisenä esteenä olevaa muuriestettä. Kun vuoromme koitti laukkasin ensin kentän ympäri ja varmistelin että Vake liikkui sujuvasti eteen.

© Rosita Malinen
Ensimmäiselle esteelle sattui vähän hassu hyppy, sillä paikka jäi epäselväksi. Vake ratkaisi tilanteen jollain oudolla puolikasaskeleella, mutta este ylittyi ja matka jatkui. Ykkös- ja kakkosesteiden välillä oli laukassa tosi hyvä fiilis, Vake tuntui sujuvan eteen ihan omalla energialla ja tässä vaiheessa tiesin että rata tulisi menemään hyvin. Kakkosen ja kolmosen linja sujuikin oikein mainiosti, mutta sen jälkeen sain jo alkaa patistella kaarteessa eteen. Nelosen ja viitosen linja edusti enemmän mönkimisosastoa, sillä molemmat hypättiin pikkuaskeeleen kanssa. Menihän ne näinkin.

Este numero 2. © Rosita Malinen
Sarjalle ei päästy sisään ihan niin sujuvasti kuin olisi ollut suotavaa, ja pitkäksihän se pahuksen väli taas jäi. Kannustin Vakea raipalla lavalle, ja se venytti urheasti b-osan yli ilman lisäaskelta. Vähän kömpelö hyppy siitä tuli, mutta hienosti Vake taas laittoi itsensä likoon. Matka jatkui sarjalta trippelille, joka oli perusradan viimeinen este. Ponnistuspaikka osui estetyypin huomioiden oikein passeliksi, ja näin pääsimme aloittamaan ilman virhepisteitä toisen vaiheen.

Sarjan b-osalle tuli hassu hyppy, Vake joutui oikein venyttämään. © Rosita Malinen
© Ida Kvist
Toinen vaihe alkoi muurilla. Tässä kaarteessa olimme väärässä laukassa, jota en saanut korjattua. Niinpä annoin laukan sujua kaarteen läpi vaikka väärä olikin, ja muuri ylittyi näppärästi. Muurilta oli hurjan pitkä suora linja okserille, ja otimme tähän peräti 11 askelta. Ponnistuspaikka ja hyppy okserille olivat hyvät. Sitten vuorossa oli uudestaan sama suora linja jossa olimme perusradalla ottaneet miniaskeleita. Nyt paikat osuivat paremmin ja hypyt olivat sujuvia, ja niinpä välistä jäi ylimääräinen askel pois. Kurvasimme vielä viimeiselle esteelle, ja rata tuli päätökseensä ilman virhepisteitä.

Este numero 9. © Rosita Malinen
Radan viimeinen este. © Ida Kvist
Olin rataan oikein tyytyväinen, sillä tämä oli helpolta tuntuva rutiinisuoritus jota ei tarvinnut edes kovasti jännittää. Meno tuntui todella varmalta, ja Vake laukkasi sopivasti eteen. Sai sitä kaarteissa vähän hoputella, mutta laukka sujui niin että hypyt onnistuivat helposti eikä korkeus tuntunut kummoiseltakaan. On Vake ollut joskus säpäkämpikin, ja vähän ryhdikkäämpi edestä se saisi toki olla, mutta tämän kokoiset esteet ylittyvät tällaisella menolla tasaisen varmasti. Aikamme ei tässä luokassa riittänyt sijoituksiin vaan olimme jälleen noin 8 sekuntia liian hitaita. Pitkien suorien linjojen rata ei tietenkään ollut meille edullinen ajatellen ajan ratsastusta, mutta olisin kyllä voinut joitakin sekunteja leikata ajasta pois kääntämällä pienemmät tiet toisessa vaiheessa. Tein mielestäni joitakin oikaisuja, mutta oli teissä vielä reilusti ylimääräisiä metrejä ja poni saisi kääntyä nopeammin heti hypystä. Pääasia oli joka tapauksessa mukavalta tuntunut suoritus, ja näistä kisoista lähdin kotiin oikein hyvällä mielellä.

Tekniikka hieman petti joten ratavideo on kuvattu puhelimella. Videosta kiitos Hanskille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti