Talviurheilua koulu- ja estekisojen merkeissä

Teemaan heittäytymistä.

Vuoden ensimmäiset kisat kotitallin ulkopuolella olivat Kiimingin Ratsastuskeskuksella järjestetyt 1-tason kilpailut oman seuramme jäsenille. Näissä karkeloissa oli saman päivän aikana sekä koulu- että esteosuus, jotka tuli ratsastaa samalla hevosella. Meidän piti siis Vaken kanssa mennä koulukisat vähän pakkopullana, mutta onneksi kyseessä oli vain helppo C -tasoinen rata eli tutustumisluokan kouluohjelma 2016. Esteosuuden puolestaan suoritimme 80 sentin tasolla. Toinen seuracupin osakilpailu on sitten loppuvuodesta, jolloin selviävät myös kokonaiskilpailun lopputulokset. Näissä kisoissa oli hiihtolomaviikon kunniaksi teemana talviurheilu, jonka mukaista pukeutumista toivottiin. Jonkinlainen naamiaisasu tulikin sitten ideoitua viime tipassa kisoja edeltävänä päivänä. Kisa-aamu alkoi aikaisin, ja itse asiassa olimme Annen kanssa tallilla yötä niin ettei tarvinnut herätä aivan pikkutunneilla. Hevosten siistiminen ja letitys vei oman aikansa, ja vähän kahdeksan jälkeen oltiin Kiimingissä. Minä ja Vake olimme heti ensimmäisessä verryttelyryhmässä, joten saman tien lähdettiin kävelemään.

Kouluverryttely ratsastettiin maneesissa kisaradalla. Tämä oli hyvä juttu siltä kannalta, että kisa-areena tuli ainakin tutuksi eikä itse suorituksen aikana ympäristön katselu syönyt hevosen keskittymistä. Pienessä ruudussa kouluaitojen sisällä en kuitenkaan saanut Vakea kunnolla liikkeelle, vaan se vaikutti kovin vastahankaiselta. Nyt en mielestäni tehnyt sitä virhettä, että olisin saman tien alkanut juntata Vakea väkisin pyöreälle kaulalle, vaan totesin, että ihan sama vaikka menisi nenä pitkällä kunhan liikkuu eteen ja vastaa pohkeeseen. Silti Vakea kiukutti, ja verryttelyn aikana se teki muutamat pään alas kiskaisut ja nopeat suunnanvaihdot pukitellen. Laukkaaminen sai ponin kroppaa vähän paremmin auki, ja ravissa mentiin lopulta paremmin tuntumalla. Pohkeeseen ei Vake kyllä kunnolla vastannut, joten tiesin, että kovin lennokasta suoritusta ei olisi luvassa. Yhteisverryttelyn jälkeen odottelimme yhden ratsukon ajan maneesin päädyssä, jossa sai ratsastaa vain käyntiä. Käynnissä Vake juurtui ihan täysin, joten totesin turhaksi yrittääkään enää vääntää mitään, ja niin otimme tämän hetken levon kannalta.

Radan sisällä suoritukseen valmistautuessa Vake vaikutti uneliaan tahmealta, mutta otti kuitenkin vielä yhdet pukit. Ehdin jo toivoa, että nyt se villiintyi, mutta ei sentään. Eipä siinä auttanut muu, kuin lähteä ratsastamaan ohjelmaa nahkeasti pitkänä pötkylänä liikkuvalla ratsulla. Kokemus on kuitenkin (vihdoin) opettanut minulle sen, että puskeminen ja puristaminen kouluradalla vain pahentaa tilannetta. Niinpä keskityin istumaan satulassa rennosti ja puristamatta, ja annoin Vaken edetä omaa vauhtiaan. Kun en puristanut, niin ei syntynyt tilannetta jossa Vake olisi alkanut jumittaa entistä pahemmin. Kai tätä voi kutsua jonkinlaiseksi pelasta mitä pelastettavissa on -taktiikaksi. Kun liikkuminen ja pohkeeseen reagointi oli hidasta ja poni pitkänä pötkylänä, niin ei liikkeiden esittäminen tietenkään kovin hienoa ollut. Sain kuitenkin ratsastettua kohtuullisen täsmälliset tiet, ja Vake meni joka kohdassa halutussa askellajissa. Keskiravilävistäjästä tuli jopa paras numeromme eli 6,5, mikä oli vähän yllättävää, mutta hyvä tahti ja jonkinlainen ero perusraviin verrattuna auttoivat vaikka liike ei suuresti kasvanutkaan. Laukat nousivat laiskasti, mutta nousivat kuitenkin, ja laukka pysyi yllä. Pystyin luottamaan siihen, että kun en purista, niin Vake kyllä pysyy laukassakin. Vasemman laukan lävistäjän Vake teki hyvin, mutta oikean laukan lävistäjällä se putosi raviin heti alkutaipaleella. Yritin pelastaa tilannetta nostamalla vielä uuden laukan, mutta se nousi tietenkin vääränä. Tämä kohta oli ohjelman ainoa varsinainen rikko, numerona 4. Muuten paperiin tuli numeroita tasaisesti väliltä 5,5-6,5.



Eipä ollut häävi eikä kehumisen arvoinen rata, mutta onhan meillä joskus vielä surkeamminkin mennyt. Tulos oli 58,1%. Tämähän on ihan asiallinen verrattuna kauden avauskisoihin viime vuonna, jolloin Vake ei nostanut eikä pitänyt laukkaa ja saimme helposta C:stä 51%. Pitää olla iloinen pienestä eli siitä, että osasin nyt olla puristamatta radan aikana. Sen ansiosta Vake sitten taapersi menemään edes vähän kuuliaisemmin, eikä lyönyt hanskoja aivan tiskiin. Olisi kyllä niin kiva, jos keksisin, miten Vaken saisi kouluverryttelyssä liikkumaan eteenpäin ja tuntumalle samalla lailla kuin kotona. Jotenkin se tuntui olevan taas valmiiksi täysin kuurossa mielentilassa, enkä osannut sitä sieltä verryttelyn aikana innostaa liikkumaan iloisesti eteenpäin pohjetta kuunnellen. Liika kovistelu raipalla tai kannuksilla tuntuu saavan Vaken vain vastustelevaksi, ja sitten alkaa kiemurtelu ja ohjaamisvaikeudet. Juu, ei kyllä ole ihan meidän laji nämä koulukisat.

Kouluosuuden jälkeen oli pitkä odottelu edessä, sillä esteosuuden vuoro oli vasta iltapäivällä. Onneksi saimme hevosille päiväkarsinat, joten ne pääsivät talliin ottamaan rennosti ja syömään heinää tuntien odottelun ajaksi. Olin ollut jo etukäteen huolissani siitä, miten Vake innostuisi liikkumaan esteradalla sen jälkeen, kun aamulla jurnutettiin ensin koulurata läpi. Yleensä kun Vake tuntuu menevän koulukisoista niin kauhean huonolle tuulelle, eikä tämänkertainen unelias suorituksemme tietenkään ollut suurta luottamusta herättävä.

Esteluokkana hyppäsimme siis 80 senttiä arvostelulla 367.1. Rataan tutustuessa arvioin vaikeimmiksi paikoiksi viitosesteen, jolle ratsastaessa piti päästä huolella kulmaan oikomatta, sekä tietenkin pysty-okseri-sarjan, joka hypättiin sekä 1. että 2. vaiheessa. Verryttely oli taas ryhmissä maneesissa. Ilokseni huomasin, että Vake muuttui heti toiseksi poniksi kun maneesissa oli kouluaidat vaihdettu värikkäisiin puomeihin. Jo loppui jumittaminen ja huono ohjattavuus! Laukka lähti eteenpäin hyvällä imulla, ja verryttelyhypyt menivät tosi sujuvasti kun laukassa oli mainio energia alla. Saimme hypätä ensin ristikkona sitä vaikeaksi arvioimaani viitosestettä, joten sille lähestymistä tuli jo vähän harjoiteltua. Lisäksi otettiin parit hypyt pystylle ja okserille, ja kun nämä onnistuivat tosi näppärästi niin enempää verryttelyä ei tarvittu.

Luokka alkoi, ja pian olikin jo meidän vuoromme. Vake lähti ihanan sujuvasti liikkeelle, eli hyvältä vaikutti. Ensimmäiset kolme estettä ylittyivät oikein hyvässä rytmissä ja sujuvassa laukassa, josta ponnistuspaikat löytyivät helposti. 2. ja 3. esteen välisen linjan olin mitannut noin 24 metrin mittaiseksi, ja se meni luontevasti kuudella laukalla. Nelonen oli trippeli, ja niin kuin trippelillä usein käy, en löytänyt parasta mahdollista ponnistuspaikkaa vaan mentiin vähän liiankin pohjaan. Tässä hypyssä sukelsin kaulalle makaamaan ennen aikojaan. Viitonen ja kuutonen menivät asiallisesti, mutta sarjalle kaartaessa laukan paras puhti alkoi ehkä hieman hiipua. Sarjalle tultiin hieman puutteellisella energialla, ja Vake joutui venymään selvittääkseen välin yhdellä askeleella.

Sarjan jälkeen alkoi toinen vaihe, ja ehdin hyvin kääntää oikotien seuraavalle esteelle, vaikka sarjalla ajatus pääsikin hetkeksi herpaantumaan. Lyhyt tie hieman jarrutti hyppyä, ja tämän seurauksena 24 metrin linjalle tuli nyt 7 askelta. Linjan jälkeisen kaarteen ratsastin turhankin laajana, mutta seuraava este oli trippeli enkä halunnut sille liian tiukkaa tietä. Olisi tässä voinut kyllä hieman oikaista lähestymisen kärsimättä. Trippelin jälkeen otin oikoreitin, ja 11. esteelle tultiin aika pienesti ja vinottain. Tässä Vake oli tosi hyvin juonessa mukana ja ponnisti hyppyyn hienosti, vaikka esteelle lähestyttiin vinottain ja reunaan. Sitten jäljellä oli enää sarja, jolle tultiin tällä kertaa paremmin sisään, mutta silti väli jäi pitkäksi. Vake kuitenkin venytti taas uhrautuvasti b-osan yli.



Rata oli varsin asiallinen ja siihen voi olla tyytyväinen. Vake liikkui kivasti, ja meno tuntui sujuvalta. Toisessa vaiheessa tuli onnistuneet oikotiet, vaikka paria kaarretta olisi voinut vielä pienentää ja tempo olisi saanut olla radan loppupuolella hieman reippaampi. Valitettavasti taannuin könöttämään liikaa edessä, eli vieläkin saisin keskittyä olemaan lähestymisissä pystymmässä. Hyvä kokonaisuus kuitenkin, ja varsinkin alkuradan energia ilahdutti. Loppujen lopuksi jäätiin sijoituksestakin hyvin niukasti, eli oltiin ensimmäisiä ei-sijoittuneita vain 0,7 sekunnin erolla kolmanneksi sijoittuneeseen. Näin sitä Vakellakin pystyy tätä nykyä ihan tosissaan kamppailemaan sijoituksista myös 80 sentin luokissa, ainakin silloin kun radalla on edes jotain oikoreittimahdollisuuksia. Tämähän on oikein motivoivaa, sillä vaikka Vaken kanssa estekorkeudet pysyvätkin samoina ja paperilla näyttää, että homma junnaa vain paikoillaan, niin kyllä huomaa selvästi, että kehitystä on tapahtunut. Verrattuna vaikkapa vuoden takaiseen Vake liikkuu radalla paljon, paljon paremmin ja meno on siten kaikin puolin sujuvampaa.

Pitkä mutta hauska kisapäivä oli sitten pulkassa, ja esterata pelasti päivän niin että loppujen lopuksi oli hyvä mieli myös omasta suorituksesta. Olipa oikein hyvä reissu ja kivat kisat välillä vähän erilaisella kaavalla.

Videoista kiitos Annulle ja asukuvasta kiitos Annelle!

Koulukisadebyytti Sulon kanssa

Yhteinen koulukisaura Sulon kanssa alkoi ABC-Ratsastajien seurakisoissa helppo C -luokassa. Ratana oli tutustumisluokan kouluohjelma. Starttasimme luokassa neljäntenä eli olin Sulon kisakuskeista vuorossa ensimmäisenä. Innostuin näpertämään Sulon harjaan sykeröt, mikä oli hauskaa kun en moisia ole päässyt tekemään yli kymmeneen vuoteen.

Verryttelyn menimme kokonaisuudessaan maneesissa. Tavoitteenani oli saada Sulo rennoksi ja notkeaksi mutta tähän ei ihan kunnolla päästy. Taas oli pari viikkoa siitä kun viimeksi olin Sulon koulusatulassa istunut (tämän viikon kenraaliharjoitus jäi väliin flunssan takia), joten oli aika epäluonteva olo vaikka olinkin alkuviikon venytellyt kohtalaisen ahkerasti. Laukassa meno oli vähän sujuvampaa mutta mitään kunnollista palasten paikalleen loksahdusta ei tapahtunut siinäkään. Jäätiin siis aika pitkälti hirvimoodiin ja kankeaksi, mutta kun tämän parempaan ei usein päästä tunnillakaan ainakaan alkuverkkojen aikana niin enpä asiasta isommin stressannut. Ylipäänsä ei tänään jännittänyt käytännössä lainkaan. Oman vuoron koittaessa päästiin radalle ensin kiertelemään. Sulo katseli tuomaria ja sihteeriä ensin vähän jännittyneenä, mutta kun päästiin kohdalle ja Sulo sai todeta että ihmisiähän nämä vain on niin jännitykset loppuivat siihen. Ehdin ratsastaa pienen pätkän laukkaa tuomaripäädyssä ja sitten aloitettiin ohjelma.

Alkutervehdystähän tähän rataan ei kuulunut, vaan ensimmäisenä tehtävänä ratsastettiin pituushalkaisija ravissa. Sulo selvästi odotti pysähdystä kentän keskelle ja meinasi hieman jarruttaa, mutta jatkoi kuitenkin eteenpäin. Vielä tässä vaiheessa keskityin ihan täysillä ja onnistuttiin tekemään seiskan arvoinen viivasuora pituushalkaisija. 10 metrin puolivolteilla taipuminen jäi omastakin mielestäni kovin puutteelliseksi ja tästä tulikin sanomista tuomarilta. Keskiraviin saatiin jotain eroa mutta vielä rohkeampaa askeleen venytystä olisi kaivattu. Muutaman askeleen käyntisiirtymä lyhyellä sivulla oli mielestäni ihan sujuva mutta tuomari toivoi parempaa valmistelua. Raviin ehkä tosiaan lähdettiin vähän hitaasti ja venyen.

Ensimmäisessä laukannostossa Sulo jännittyi ja nosti päätä vieläkin ylemmäs, mutta nosti laukan kuitenkin ihan napakasti. Keskiympyrämme venähti turhan leveäksi, mutta sanomista tuli ainoastaan puutteellisesta taivutuksesta. Valitettavasti edes laukkaympyrällä ei liikuttu pyöreänä, vaikkakin ehkä hieman rennompana kuin ravissa. Laukkalävistäjällä jännitin ennenaikaista raville putoamista, ja yritin taktikoida ratsastamalla uralle hieman ennen pistettä. Tämä kuitenkin kostautui niin että ajauduttiin ohi pisteen aivan liian reilusti. Laukka kuitenkin pysyi loppuun asti. Seuraavan laukannoston olisin saanut ratsastaa huolellisemmin, sillä nosto jäi vähän laiskaksi. Laukkaohjelman loppua kohti keskittymiseni alkoi selvästi herpaantua, ja niinpä ratsastelin laukkaympyrän oikealle huolehtimatta riittävästä taivutuksesta ja laukan energiasta. Raviin siirtymisen uralle tullessa muistin vasta viime tipassa. Ohjelman päättävä keskikäynti ei ollut kovin energistä, mutta pituushalkaisijamme oli jälleen suora.



Radan jälkeen ensimmäiset tunnelmani olivat että ihan perus-ok suoritus joka vastasi tämänhetkistä tasoamme. Juuri tämän paremminhan ei mene tunnillakaan, joten ei voi olla pettynyt vaikka hirvimoodissa rata mentiinkin. Olin iloinen siitä ettei Sulo erityisemmin kisatilanteesta jännittynyt vaan oli ihan oma itsensä. Helppo C -radaksi tämä oli ihan kelvollinen, sillä meno oli tasaista ja asiat tapahtuivat enimmäkseen täsmällisesti pisteissä. Joitakin lisäpisteitä olisi voinut kalastella vielä huolellisemmalla ratsastuksella niin että siirtymiset olisi valmisteltu paremmin ja taivutukset tehty huolellisemmin. Tuomari oli kanssani täysin samoilla linjoilla siitä mitkä olivat radan vahvuudet ja heikkoudet, ja prosentteja tuli ihan mukavat 60,278. Ei loistava suoritus mutta odotusten mukainen ilman varsinaisia epäonnistumisia. Sijoituksemme oli jaettu yhdeksäs kun luokassa oli kaikkiaan kuusitoista starttia. Ihan hyvä mieli jäi ja harjoittelumotivaatiohan tästä vain kasvoi.

Videosta kiitokset Noralle!