Koulukisadebyytti Sulon kanssa

Yhteinen koulukisaura Sulon kanssa alkoi ABC-Ratsastajien seurakisoissa helppo C -luokassa. Ratana oli tutustumisluokan kouluohjelma. Starttasimme luokassa neljäntenä eli olin Sulon kisakuskeista vuorossa ensimmäisenä. Innostuin näpertämään Sulon harjaan sykeröt, mikä oli hauskaa kun en moisia ole päässyt tekemään yli kymmeneen vuoteen.

Verryttelyn menimme kokonaisuudessaan maneesissa. Tavoitteenani oli saada Sulo rennoksi ja notkeaksi mutta tähän ei ihan kunnolla päästy. Taas oli pari viikkoa siitä kun viimeksi olin Sulon koulusatulassa istunut (tämän viikon kenraaliharjoitus jäi väliin flunssan takia), joten oli aika epäluonteva olo vaikka olinkin alkuviikon venytellyt kohtalaisen ahkerasti. Laukassa meno oli vähän sujuvampaa mutta mitään kunnollista palasten paikalleen loksahdusta ei tapahtunut siinäkään. Jäätiin siis aika pitkälti hirvimoodiin ja kankeaksi, mutta kun tämän parempaan ei usein päästä tunnillakaan ainakaan alkuverkkojen aikana niin enpä asiasta isommin stressannut. Ylipäänsä ei tänään jännittänyt käytännössä lainkaan. Oman vuoron koittaessa päästiin radalle ensin kiertelemään. Sulo katseli tuomaria ja sihteeriä ensin vähän jännittyneenä, mutta kun päästiin kohdalle ja Sulo sai todeta että ihmisiähän nämä vain on niin jännitykset loppuivat siihen. Ehdin ratsastaa pienen pätkän laukkaa tuomaripäädyssä ja sitten aloitettiin ohjelma.

Alkutervehdystähän tähän rataan ei kuulunut, vaan ensimmäisenä tehtävänä ratsastettiin pituushalkaisija ravissa. Sulo selvästi odotti pysähdystä kentän keskelle ja meinasi hieman jarruttaa, mutta jatkoi kuitenkin eteenpäin. Vielä tässä vaiheessa keskityin ihan täysillä ja onnistuttiin tekemään seiskan arvoinen viivasuora pituushalkaisija. 10 metrin puolivolteilla taipuminen jäi omastakin mielestäni kovin puutteelliseksi ja tästä tulikin sanomista tuomarilta. Keskiraviin saatiin jotain eroa mutta vielä rohkeampaa askeleen venytystä olisi kaivattu. Muutaman askeleen käyntisiirtymä lyhyellä sivulla oli mielestäni ihan sujuva mutta tuomari toivoi parempaa valmistelua. Raviin ehkä tosiaan lähdettiin vähän hitaasti ja venyen.

Ensimmäisessä laukannostossa Sulo jännittyi ja nosti päätä vieläkin ylemmäs, mutta nosti laukan kuitenkin ihan napakasti. Keskiympyrämme venähti turhan leveäksi, mutta sanomista tuli ainoastaan puutteellisesta taivutuksesta. Valitettavasti edes laukkaympyrällä ei liikuttu pyöreänä, vaikkakin ehkä hieman rennompana kuin ravissa. Laukkalävistäjällä jännitin ennenaikaista raville putoamista, ja yritin taktikoida ratsastamalla uralle hieman ennen pistettä. Tämä kuitenkin kostautui niin että ajauduttiin ohi pisteen aivan liian reilusti. Laukka kuitenkin pysyi loppuun asti. Seuraavan laukannoston olisin saanut ratsastaa huolellisemmin, sillä nosto jäi vähän laiskaksi. Laukkaohjelman loppua kohti keskittymiseni alkoi selvästi herpaantua, ja niinpä ratsastelin laukkaympyrän oikealle huolehtimatta riittävästä taivutuksesta ja laukan energiasta. Raviin siirtymisen uralle tullessa muistin vasta viime tipassa. Ohjelman päättävä keskikäynti ei ollut kovin energistä, mutta pituushalkaisijamme oli jälleen suora.



Radan jälkeen ensimmäiset tunnelmani olivat että ihan perus-ok suoritus joka vastasi tämänhetkistä tasoamme. Juuri tämän paremminhan ei mene tunnillakaan, joten ei voi olla pettynyt vaikka hirvimoodissa rata mentiinkin. Olin iloinen siitä ettei Sulo erityisemmin kisatilanteesta jännittynyt vaan oli ihan oma itsensä. Helppo C -radaksi tämä oli ihan kelvollinen, sillä meno oli tasaista ja asiat tapahtuivat enimmäkseen täsmällisesti pisteissä. Joitakin lisäpisteitä olisi voinut kalastella vielä huolellisemmalla ratsastuksella niin että siirtymiset olisi valmisteltu paremmin ja taivutukset tehty huolellisemmin. Tuomari oli kanssani täysin samoilla linjoilla siitä mitkä olivat radan vahvuudet ja heikkoudet, ja prosentteja tuli ihan mukavat 60,278. Ei loistava suoritus mutta odotusten mukainen ilman varsinaisia epäonnistumisia. Sijoituksemme oli jaettu yhdeksäs kun luokassa oli kaikkiaan kuusitoista starttia. Ihan hyvä mieli jäi ja harjoittelumotivaatiohan tästä vain kasvoi.

Videosta kiitokset Noralle!