lauantai 19. lokakuuta 2013

Epävarmuutta, varmuutta ja toivoa paremmasta

Tiistain varsin pieleen menneen estetunnin jälkeen oli hyvä päästä hyppäämään Sulolla uudestaan heti lauantaiaamuna. Oltiin tunnilla kahdestaan Annen kanssa. Kieltämättä jännitti mitä touhusta tällä kertaa tulisi, vaikka ahkerasti olinkin analysoinut tiistain tapahtumia ja vakuutellut itselleni että mitään hätää ei ole kunhan pitää pohkeet kiinni ja ratsastaa eikä sukeltele hevosen edelle.

Verryttelyssä Sulo vaikutti tänään paremmalta. Laukka tuntui mukavan rennolta mutta hyvin pyörivältä ja Sulo hakeutui nätisti pyöreäksi. Hyppelyt aloitettiin kahden pienen ristikon suoralla linjalla (17 m) jota tultiin sekä vasemmassa että oikeassa laukassa ja aluksi ratsastaen ympyrä esteiden väliin. Ensimmäisellä hyppykierroksella hidasteltiin ja mentiin ristikoiden yli tosi pienesti ja raviin jarrutellen, mutta pääasia että yli mentiin. Kierros kierrokselta sujuvuus kuitenkin parani kun sekä oma että Sulon varmuus kasvoi. Aloin ratsastaa reippaammin kohti estettä ja Sulo rohkaistui lähtemään hyppyihin kauempaa. Meno pikkuristikoilla alkoi tuntua varmalta ja helpolta niin kuin pitääkin, mikä teki ehdottoman hyvää molempien itseluottamukselle.

Seuraavaksi tultiin kahden lävistäjäesteen (kuvassa 6 ja 7) tehtävää jossa laukkaa vaihdettiin ensin oikeasta vasempaan ja sitten päinvastoin. Esteet olivat noin 50-60 cm pystyjä, ja ekalla kierroksella taas jarruteltiin ja mentiin yli ihan pohjasta. Laukka vaihtui (vahingossa) ekalla esteellä mutta ei toisella. Seuraavalla kierroksella toin Sulon edelleen varovaisesti ihan esteiden juureen, ja ope kehotti lähettämään hyppyihin kauempaa. Pohkeen tulee kertoa selkeästi mistä hypätään, mutta pitää tietysti edelleen varautua siihen ettei käsky mene perille eli ylävartalo ei saa ennakoida. Kolmannella hyppykierroksella taidettiin saada jo vähän sujuvammat ja rohkeammat hypyt, mutta edelleen laukanvaihdot jäivät onnistumatta. Tärkeintä kuitenkin että saatiin suhteellisen varmanoloiset lähestymiset.

Seuraavana vuorossa oli päivän rata jota tultiin yhteensä kolme kierrosta. Meille korkeus pysyi koko ajan samassa noin 60 cm:ssä. Vielä kuukausi sitten olisi meillekin voinut nostaa mutta nyt jo kuudenkympin radassa oli ihan riittävästi haastetta ja jännitystä. Ekalla kierroksella alku oli muutoin ok, mutta Sulo ei oikein vastannut pohkeeseen vaan jäi laukkaamaan liikaa paikallaan. Tiesin että kakkosen jälkeen pitää ratsastaa eteen tai väli jää auttamatta pitkäksi, mutta oikein mitään ei tapahtunut ja niin jäätiin kolmoselta kauas. Pystystä olisi ehkä menty yli mutta kun edessä oli okseri niin molemmille iski epävarmuus. Open mukaan myös tuuppasin liikaa istunnalla sekä heitin ohjat pois. Kielto siitä sitten tuli, mikä harmitti kun tähän asti oli kaikesta menty yli. Okserilla oli kuitenkin vain noin 55 cm korkeutta joten olisihan sen voinut mennä mistä paikasta vaan. Uudella lähestymisellä taisi tulla samat virheet eli en ollut itse varmana menossa, ja kiellettiin vielä toistamiseen. Kolmannella yrityksellä jarrutettiin taas estettä kohti, mutta olin nyt jämerämpänä kannustamassa Suloa joten hyppäsihän se vaikkakin aika paikoiltaan. Jatkettiin rata loppuun ilman suurempia ongelmia, mutta laukanvaihdoista ei yksikään tainnut onnistua.

Toiselle ratakierrokselle ohjeistuksena oli pyrkiä kakkosen ja kolmosen linjalle sujuvammin sisään niin ettei laukkaan enää välissä tarvitsisi tehdä isompia säätöjä vaan voisi antaa sen sujua omalla painollaan eteen. Sisäänhyppy linjalle jäi kuitenkin pieneksi, ja välissä edettiin sen verran epäröiden että mukaan tuli kuudeskin askel ja pohjaan mentiin okserille. Nyt este oli kuitenkin tuttu joten päästiin yli ilman kieltoa. Linjan jälkeen ahtaassa kaarteessa neloselle laukka tahtoi sammua aivan täysin, mutta kohti estettä Sulo lähti omia aikojaan kiihdyttelemään. Sama ilmiö esiintyi kaikilla lopuilla esteillä, eli pari-kolme askelta ennen estettä Sulo rykäsi yhtäkkiä lisää vauhtia. Sinänsä kiva että imee esteelle, mutta meno vaikutti vähän jännittyneeltä ja pelotti että jos tästä kovemmasta vauhdista tuleekin stoppi niin en ehkä pysy kyydissä. Ei tullut stoppeja, mutta open palaute oli että ei saa päästää Suloa syöksymään esteille vaan pidätteillä hallintaan (ja samalla ne pohkeet edelleen mukana). Ongelma oli siis siinä että kaarteissa Sulo ei vastannut pohkeesta eteen mutta estettä kohti kuitenkin kiihdytteli vauhtia aivan omin lupineen.

Kolmas ratakierros onnistui parhaiten sen suhteen että pääsin itse paremmin hajulle siitä mitä tehdä ja pystyin tuomaan Sulon esteille varmemmalla otteella. Pystyille Sulo edelleen kiihdytti, mutta osasin odottaa tätä ja sopivilla pidätteillä sain sen verran kiinni että saatoin halutessani tuoda ponnistuspaikan lähemmäs estettä. Pidätteen ja pohkeen yhteensovittaminen onnistui siis jo paremmin. Okserille tultiin edelleen sen verran varoen että mentiin kuudella askeleella juureen. Kutosesteellä ei paketti pysynyt lähestymisessä kasassa, vaan paikan jäädessä huonoksi Sulo yllätti hyppäämällä kaukaa jolloin jäin jälkeen ja nykäisin suusta. Onneksi Sulo antoi tämän anteeksi. Laukat jäi edelleen vaihtumatta, joten korjattavaa jäi mutta päästiin nyt sentään eteenpäin siinä että lähestymiset alkoivat olla paremmin hanskassa. Ope kyseli miksen ratsastanut suoralla linjalla eteen ja totesin että en uskaltanut kun odotin että Sulo lähtee muutenkin syöksymään okserille. Tultiin sitten linja vielä uusintana, ohjeena sujuvammassa laukassa sisään ja pohje sekä ohja mukana loppuun asti okserille tullessa. Nyt onnistuttiinkin sisäänhypyssä ja Sulo reagoi pohkeesta eteen kuitenkaan liikaa kiihdyttelemättä, joten päästiin helposti viidellä askeleella okserille joka ylittyi sujuvalla hypyllä. Pohdin että saatoin pikkaisen sukeltaa hyppyyn, mutta kuulemma nyt molemmat oli varman näköisenä ja reippaasti menossa. Näin saatiin onnistunut ja sujuva suoritus tunnin loppuun, mutta luonnollisestikin menon olisi pitänyt olla yhtä sujuvaa alusta alkaen sen sijaan että jokaiselle uudelle esteelle vähän jarrutellaan ja epäröidään.

Tänään hyppääminen ei onneksi ollut aivan niin toivotonta kuin tiistaina, ja jos ei olisi otettu niitä kieltoja okserille niin olisin varmaan ollut hyvinkin tyytyväinen. Kaksi ratakierrosta päästiin kuitenkin ilman kieltoja. Edelleen on selvää epävarmuutta ilmassa, mutta nyt osasin ratkaista tilanteita vähän paremmin enkä sukellellut saati meinannut pudota. Ongelmalliselta tosiaan vaikutti se ettei Sulo ollut oikein avuilla niin että olisin päässyt säätelemään vauhtia suuntaan tai toiseen, mutta loppua kohden sentään alkoi yhteistyö toimia paremmin. Laukanvaihdoissa ei tänään loistettu mutta ne jätettiin nyt täysin taka-alalle kun oli isompia juttuja käsiteltävänä. Opettavainen tunti jälleen sen suhteen että huomasin kuinka tosiaan täytyy esteiden edessä ratsastaa ja kertoa hevoselle mistä hypätään, eikä jättää ratkaisuja Sulon kontolle saati heittäytyä itse epävarmaksi siitä päästäänkö yli. Tuntuma on myös pidettävä hevosen tukena esteen edessä, ja jos meinaa tulla kiihdytystä niin viimeisillä askelillakin saa ja pitää tehdä pidätteitä. Tässä on näköjään alettava ihan oikeasti opetella ratsastamaan sen sijaan että kuvittelee hevosen paikkaavan virheet ja hyppäävän itsekseen. Sulon kanssa ei niitä oikoteitä onneen ja aina vain isommille esteille oikein ole, vaikka vielä vähän aikaa sitten ehkä sellaisia haaveita elättelinkin.

Olin vähän epäröivällä kannalla osallistumisestani ensi viikon kisoihin estepuolella, mutta opella oli hyvä pointti siinä ettei tehtävät ole radalla tämän vaikeampia ja seurakisat ovat kuitenkin vain harjoitusta. Jättää vaikka starttaamatta jos verryttelyssä on ihan mahdotonta. Varmasti kisatilanne tuo hevoseen ja ratsastajaan vielä lisäjännitystä jota ei todellakaan kaivattaisi, mutta jos tosiaan otan tilanteen harjoituksen kannalta ja ratsastan samoilla opeilla kuin tunnillakin niin 60 cm radan ei pitäisi olla mahdoton paikka. Jos päättäväisestä ratsastuksesta huolimatta tulee kieltoja ja hylky niin tulkoon. Enemmän kai kuitenkin harmittaisi jos nynnyilisi ja jättäisi parin hankalamman treenikerran vuoksi kokonaan osallistumatta, joten kyllä nyt vaan lähdetään reippaasti kisoihin oppia hakemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti