Sukeltaja-apinan paluu

Esteharjoitukset jatkuivat Elmon kanssa, tällä kertaa ulkokentällä. Keskiviikolta tuttu kolmen minikavaletin sarja ympyrällä oli tänäänkin ohjelmistossa, ja aloitettiin raviverryttely näiden yli ravaten. Elmo vaikutti aika nihkeältä ja eteenpäintyönnettävältä, ja luonnollisestikin unohduin liikaa puskemaan pohkeella sen sijaan että olisin napakammin herätellyt Elmon reagoimaan.

Laukassa verryteltiin hetken aikaa kenttää ympäri sekä ympyräkavaletteja kevyessä istunnassa ylittäen. Laukassa Elmo lähti aluksi etenemään aktiivisemmin, ja pariin kertaan päästiin kavalettien yli oikein sujuvasti. Sitten paras energia vähän hiipui ja Elmo alkoi laahata takajalkoja tiputtaen lähes raville kavalettien päällä. Aktivoin raipalla eteen ja kyllähän Elmo vastasi, mutta jatkuvaa tarkkailua vaadittiin jotta aktiivisuus säilyi. Muutaman minuutin laukkapätkällä oli jo oma kunto koetuksella, sen verran paljon sai selässä tehdä töitä.

Annelle  kiitos ratapiirroksesta.

Seuraavaksi hypättiin kahden ristikon kääntämistehtävää aloittaen lävistäjäristikolla (numero 3) oikeasta vasempaan laukkaan vaihtaen ja jatkaen toiselle ristikolle vasemmassa laukassa (numero 2 toisin päin). Oikeasta vasempaan laukkaan vaihtaminen oli nähtävästi haastavampaa kuin keskiviikkona testailtu vaihto vasemmasta oikeaan, joten kummallakaan kahdesta hyppykierroksesta ei laukka lävistäjäesteellä vaihtunut. Oma keskittyminen meni jopa näin matalilla esteillä täysin ponnistuspaikan jännittämiseen, ja niinpä johtaminen jäi unohduksiin. Elmon takaosa tuntui edelleen vähän hitaalta ja niinpä hypyt eivät olleet niin sujuvia kuin olisi toivonut.

Seuraava tehtävä sisälsi ympyräkavaletit, pienen pystyn (4) vasemmassa laukassa sekä tästä pitkän kaarevan tien n. 60 cm okserille (5) jolta oli tarkoitus kaartaa edelleen vasemmalle. Elmo alkoi nyt olla paremmin hereillä, joten laukka eteni melko sujuvasti ja näin hypytkin hoituivat luontevammin. Okserilla kuitenkin oikea lapa pääsi karkuun, jolloin laukka vaihtui oikeaksi.

Hypätyt tehtävät yhdistettiin vielä pieneksi radanpätkäksi (kuva). Nelospysty nousi nyt 60 cm:iin ja okseri 70 cm:iin. Tämä tehtävä sujui ihan kohtuullisen mukavasti, sillä Elmon energiataso sekä pohkeeseen reagointi olivat jo paremmalla tolalla. En vaan osannut istua tarpeeksi hiljaa ja eleettömästi, vaan jäin tuuppaamaan istunnalla eteenpäin niin esteille tullessa kuin niiden väleissä. Ope muistuttelikin pitämään sekä istunnan että käden hiljaa ja sen sijaan käyttämään tarvittaessa raippaa. Joka tapauksessa ympyräkavaletit ja ristikot ylittyivät nätisti hyvistä paikoista, ja kolmosristikolla jopa laukka vaihtui nyt kun liikkeessä oli enemmän imua. Myös pystylle ja okserille päästiin hyviin paikkoihin, mutta okserilla heittäydyin hyppyyn aivan liikaa (kyllä se 70 cm okseri näytti niin hurjan isolta!) ja niinpä keikahdin alastulossa hiukan eteenpäin. Elmo käytti tietenkin tilanteen hyväkseen ja lähti karkuun oikealle okserin jälkeen, eikä näin ollen saatu sujuvaa kaarretta tehtävän päätteeksi.

Lopuksi tultiin vielä erikseen pystyä sekä okseria. Pystylle päästiin edelleen mukavalla lähestymisellä, mutta okserille ei nyt ponnistuspaikka natsannut. Taisin sitä paitsi liikaa säätää niin kädellä, pohkeella kuin istunnallakin vielä pari askelta ennen estettä. Jätin ratkaisun Elmolle, joka otti esteen eteen vielä pikkuaskeleen. Olin taas kellahtamassa liikaa eteenpäin, ja niinpä hyppy keikauttikin aika tehokkaasti pois tasapainosta. Esteen jälkeen Elmo pääsi tietenkin livistämään oikealle kuskin könöttäessä kaulalla. Tultiin uudestaan vielä pelkkä okseri, jolle onneksi saatiin vielä onnistuneempi suoritus tunnin päätteeksi. Elmo liikkui nyt mukavasti eteen ja päästiin hyvään ponnistuspaikkaan. Itse kuitenkin sukelsin taas hyppyyn heittäen omaa painopistettä eteenpäin ja pois jalustimilta, ja laukkakin vaihtui jälleen oikeaksi (oma paino hypyissä kenties oikealla?). Näköjään Elmon kyydissä tulee näitä sukelteluja aivan erityisesti harrastettua, joten ei ihme jos hypyissä tuntuu vähän hankalalta olla mukana. Pitäisi vaan malttaa odottaa hyppyyn lähtöä paremmin, sekä keskittyä pitämään oma painopiste riittävän takana ja jalat paikoillaan. Ei nämä esteet nyt oikeasti ole niin isoja että tarvitsee tällä lailla heittäytyä mukaan.



Tämän tunnin perusteella on vähän epävarmemmat fiilikset lähteä Elmon kanssa kisoihin. Ongelmana tuppaa olemaan laukan jääminen liian hitaaksi ja sen seurauksena hitaat ja hankalat hypyt, ja näemmä myös ohjauksessa voi ajoittain olla haasteita. Onneksi sentään tunnin loppua kohti Elmo heräsi jo liikkumaan paremmin, ja silloin kun imua löytyy niin kyydissä on kyllä kiva olla. Suurin ja turhauttavin pulma on etten osaa olla kyydissä nätisti ja eleettömästi vaan lähestymisissä tuuppaan ja hyppyihin sukeltelen niin että ihme kun en vielä tullut nenälleni alas. Kokeneemmilla automaattihevosilla hypätessä sitä voi aina kuvitella osaavansa homman, mutta Elmon kaltaisten ratsujen kyydissä totuus paljastuu armotta. Ehkä me 60 cm rata saatetaan vielä selvitä läpi kunhan Elmo ei vaan hyydy ja itse en ala hypätä ennen hevosta. Vaihtoehtoluokkana olisi B-merkin esterata, mutta piiiitkät 70 cm okserit kisaradalla eivät tunnu oikein hyvältä idealta vielä tässä vaiheessa minun ja Elmon yhteistä taivalta.