sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Herkkä ja haastava Roosa

Sunnuntain tunnilla oli tällä kertaa väljää sillä mukana oli vain neljä ratsukkoa. Yllätyksekseni sain pitkästä aikaa Roosan, jolla on aina kiva mennä vaikka poikkeuksetta meillä onkin tavannut olla erinäisiä kommunikaatio-ongelmia.

Tunnin aiheena oli volteilla kääntäminen ja etuosan hallinta. Volttien ratsastaminen aloitettiin käynnissä, ja tehtävänantona oli keskittyä pitämään hevosen kaula suorassa ilman "pullistumia" kummallekaan sivulle sekä kääntämään etuosaa ulkopohkeesta. Ensimmäinen haaste oli kuitenkin saada Roosa etenemään käynnissä aktiivisesti ja pohkeeseen vastaten, sillä alkuun ei poni tuntunut reagoivan lainkaan. Tuntien Roosan herkkyyden istunnalle yritin istua aivan hiljaa samalla kun käytin pohjetta, ja epäilytti lähteä käyttämään kovin voimakkaita apuja sillä pelkäsin että syy hidastelulle kuitenkin oli jokin jarruttava tekijä omassa istunnassa. Ravissa oli ensin sama juttu, mutta tilanne ratkesi sillä että lyhensin jalustimia yhdellä reiällä ja sain näin jonkin olennaisen istuntapalikan kohdalleen. Jalustimien säädön jälkeen Roosa alkoikin edetä ja reagoida ravissa ihan mukavasti, mutta käynnissä jumittiin vielä toiseenkin suuntaan.

Huolellinen keskittyminen volteilla ulkoapuihin osoittautui varsin toimivaksi keinoksi saada Roosa suoristumaan sekä apujen väliin. Tuppasin kääntymään omasta vartalosta liikaa sisäänpäin, mutta kun sain tätä korjattua parani ulkouolen tuki ja ponin suoruus välittömästi. Kunhan maltoin ihan kaikessa rauhassa ajatella koko etuosan kääntämistä sekä samalla ylläpitää liikkeen aktiivisuutta koettiin volteilla mukavia pyöreitä hetkiä jolloin Roosan liikkuminen tuntui oikein hyvältä. Ope kehotti volteilla aktivoimaan Roosan selkää paremmin käyttöön, ja olin aika hyvin tuntevinani ne hetket jolloin ponin selkä kohosi ylöspäin ja vatsalihakset alkoivat työskennellä. Tuntuma pysyi tällöin mukavan tasaisena ja pehmeänä muttei kuitenkaan mennyt tyhjäksi. Istunnan kanssa sai olla tarkkana, sillä Roosa reagoi hyvin pieniinkin muutoksiin lantion asennossa. Onneksi Roosan pehmeät liikkeet sekä kapea runko helpottivat oman kropan hallintaa niin että sain istuttua tavallista nätimmin sekä pidettyä lantion oikeassa asennossa ja joustettua melko pehmeästi liikkeen mukana. Toisaalta onnistuin Roosan istuntaherkkyyttä jonkin verran hyödyntämäänkin niin että saatoin tehdä puolipidätteitä ihan vain vatsalihaksilla. Kerrankin pääsi tekemään tällaista hienosäätöä kun hevonen oli mallia jonka selässä pystyn suunnilleen korrektisti istumaan sekä lisäksi istuntaan herkästi reagoivaa sorttia.

Ravityöskentelyn päätteeksi Roosa toimi varsin mukavasti ja kevyillä avuilla, mutta kun pidettiin välissä pieni tauko palattiin taas jumitusasteelle. Seuraavaksi oli tarkoitus työstää vasenta laukkaa pääty-ympyrällä, mutta ei meinattu päästä laukkaan alkuunkaan kun Roosa oli nyt lopettanut kaiken reagoinnin pohkeeseen. Raippaan tuli reaktiona pientä takapään nakkelua, joten kovin paljon en raippaa tohtinut käyttää. Lopulta sain Roosan hoputtetua raville, mistä nosto sitten onnistui. Pienikin istunnan heilunta laukassa tosin sai Roosan pudottamaan laukan pois. Kun jumituttiin jälleen käyntiin ja aloin käskeä raipalla eteen niin Roosahan rupesi oikein vinkumaan ja yllätti heittämällä astetta äkäisemmän pukin. En ollut oikein varautunut tähän, joten löysin itseni satulan edestä ponin kaulalta haroen niskavilloista tukea. Roosan jatkaessa etenemistä käynnissä sain kuitenkin hilattua itseni takaisin satulaan sen sijaan että olisin liukunut kaulalta maahan asti.

Kaulallakeikkumisepisodin jälkeen sain Roosan hoputeltua työläästi ravin kautta laukkaan, jossa se sitten eteni mukavan sujuvasti kunhan vain keskityin istumaan hiljaa ja lantio pystyssä. Laukan hyvän energian sekä ulkoavuilla tarjoamani tuen ansiosta Roosa pyöristyi tuntumalle kauniisti ja yhtäkkiä oltiin kuin ei mitään ongelmia olisi koskaan ollutkaan. Vasemmassa laukassa koettiinkin ehdottomasti tunnin parhaat hetket. Toki sain ratsastaa kieli keskellä suuta niin etten vahingossa päästänyt istuntapakettia herpaantumaan ja sitä myötä jarruttanut laukkaa pois, ja pohkeella ja kevyellä raipalla sai ajoittain hieman uudelleenaktivoida takajalkoja.

Laukattiin ympyrällä myös vielä oikealle. Tähänkin suuntaan oli laukkaan pääseminen aika haasteellista, ja saatettiin helposti kävellä tai ravata monta ympyräkierrosta ennen kuin onnistuin pyytämään nostoa tavalla jota Roosa suvaitsi ymmärtää. Raippaa en nostoissa oikein viitsinyt käyttää kun heti olisi ollut pukkia luvassa, mutta laukkaan päästyämme pystyin kyllä käyttämään raippaa aktivointiin. Oikeassa laukassa eivät palaset loksahtaneet paikoilleen yhtä hienosti kuin äsken vasemmalle, vaikka hetkittäin ihan mukavaa pyöreyttä löytyikin. Tuntuma vaan jäi raskaamman oloiseksi. Pientä kevenemistä ja suoristumista oli havaittavissa kun open ohjeistamana hellitin sisäohjasta johon huomaamattani olin jäänyt vähän roikkumaan.

Olipahan jälleen avartavaa mennä Roosalla. Tämä poni voi toimia kauniisti aivan pienimpiin apuihin reagoiden mutta saman tunnin aikana myös heittäytyä täysin kuuroksi silloin kun vetää herneen nenään istunnan tai apujenkäytön virheistä. Ainakin huomaa kuinka pienillä asioilla voi olla valtava merkitys siinä pelaako kommunikaatio hevosen kanssa lainkaan. Sen verran onnistuneita hetkiä koettiin sekä ravissa että vasemmassa laukassa että uskoisin tämän olevan paras tuntini Roosan kanssa tähän asti. Jotain siis tein jossain kohtaa oikeinkin. Laukannostoissa on koettu aivan samat ongelmat jumittumisineen ja pukitteluineen joka ikinen kerta, joten ei mitään uutta auringon alla sen suhteen. En vaan oikein tiedä mikä siinä nostossa on perimmäinen ongelma, sillä nytkin yritin pitää istunnan täysin hiljaa paikoillaan ja käskeä laukkaan pelkällä pohkeella. Ehkä kuitenkin istunnassa tapahtuu laukkapohkeita antaessa sen verran muutosta että Roosa iskee heti jarrut pohjaan ja alkaa protestoida. Selvää on että apujen ja istunnan ollessa korrektit Roosa kyllä nostaa laukan oikein kuuliaisesti ja kiukuttelematta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti