Kuun lopulla olisi tarkoitus mennä Sulolla koulukisoissa helppo C -tasoinen tutustumisluokan kouluohjelma, ja sitä silmällä pitäen tänään treenailtiin tunnilla kyseistä rataa. Vähän älyttömältähän se tuntuu mennä kisoihin kun ei kouluratsastuksen saralla yhteistyö vieläkään ole kovin sujuvaa, mutta kisakokemusta kannattaa varmaan aina hankkia vaikkei menestymistoiveita voikaan elätellä. Eipähän tarvitse kokea sitä pettymystä että hyvinsujuneiden harjoitusten jälkeen kisoissa ei homma toimikaan.
Ehdin tällä kertaa pitää kotona ihan hyvän venyttelytuokion juuri ennen tallille lähtöä, mutta eipä siitä juuri mainittavaa hyötyä vaikuttanut olevan. Aivan raviverrytelyn aluksi ope käski jäämään ympyrälle sekä antamaan Sulolle ohjat pitkäksi ja rentouttamaan hartiat. Saadessaan pitkän ohjan Sulo rentoutui saman tien ja laski päänsä alas. Satulassa oleminen ja istuntapalikoiden hallinta muuttui heti helpommaksi kun hevonen ei enää liikkunut pää taivaissa ja selkä alhaalla. Haasteena olikin sitten säilyttää sama rentous niin ratsastajassa kuin hevosessakin myös siinä vaiheessa kun palattiin ohjastuntumalle - ei ihan onnistunut mutta sentään pari lyhyttä myötäämistä ravissa koettiin. Joka tapauksessa kokeilun opetus on että parempi lähteä liikkeelle rentouden kautta kuin väkisin hevosta pakettiin pakottaen, vaikka luonnollisestikin rentouteen ja pehmeyteen olisi saatava yhdistettyä myös sopiva jämäkkyys jolla asioiden suorittamista hevoselta vaaditaan. Jollain tavalla olisi vaan saatava rikotuksi se noidankehä jossa hevonen liikkuu jännittyneenä hirvenä siksi että istunta leviää ja käsi ei pysy vakaana, kun taas istunta leviää ja tuntuma ei säily tasaisena siksi että hevonen liikkuu täysin väärinpäin. Ensimmäinen palikka tämän tilanteen purkamisessa voisi tosiaan olla ihan vain houkutella Sulo laskemaan päätä alemmas vaikka sitten pitkällä ohjalla.
Laukassa oli jälleen vähän helpompaa, tosin oikealle ongelmana olivat asetus ja taipuminen joita sai pyytää Sulolta aika tomerasti. Pyöreyttä löytyi oikeassa laukassa hetkittäin kun maltoin pitää oikeasta ohjasta vastaan ja myödätä oikea-aikaisesti Sulon antaessa asetukseen periksi. Toisaalta ei voinut jäädä liian voimakkaasti kiinni sisäohjaan tai tuloksena oli vain jännittyminen. Ope muistutteli pitämään käden hiljaa ja tarkkailemaan hevosen korvista että pää pysyy paikallaan eikä heilu puolelta toiselle. Vasempaan kierrokseen laukatessa oikea lapa oli helpompi kontrolloida sen jäädessä ulkolavaksi, ja kun sain ulkoavuilla etuosaa suoristettua alkoi Sulo heti kulkea kauniin pyöreänä. Vasemmassa laukassa sai sekä ulko-ohjalla että -pohkeella tarjottua Sulolle hyvän ja vakaan tuen jolle pyöristyä, kun taas oikealle laukatessa tällainen ulkopuolen tuki jäi selvästi puuttumaan Sulon kaatuessa sisäänpäin oikealle lavalle.
Verryttelyjen jälkeen suoritettiin kukin vuorollaan tutustumisluokan rata. Ratsukoita oli tunnilla vain kolme joten rata ehdittiin ratsastaa kahteen kertaan. Ohjelmaa ratsastaessa pääongelmaksi nousi Sulon hitaus reagoida pohkeeseen sekä luonnollisestikin nenä ylhäällä ravaaminen jolloin istuminen ja hevoseen vaikuttaminen oli hankalampaa. Liikkumiseen ja reagointiin olisi kaivattu lisää aktiivisuutta, vaikka kaikki tehtävät ihan korrekteissa pisteissä onnistuimmekin suorittamaan. Nopeampi apuihin reagointi olisi kuitenkin parantanut kokonaisuutta. Etenkin laukannostot olisivat saaneet olla napakampia ja nopeampia, ja keskiravilävistäjällä olisi ollut varaa venyttää askelta eteen paljon rohkeammin. Laukkaympyrät olivat ennalta-arvattavasti bravuurimme, niillä Sulo pyöristyi ja esitti kaunista laukkaa. Oikealle tosin piti asetusta edelleen vaatia aika napakasti. Siirtymisissä alaspäin ratsastin helposti turhan voimakkaan pidätteen minkä seurauksena Sulo jarrutti liikaakin, eli näissä pitää olla tarkkana. Laukkalävistäjällä en saanut laukkaa säilytettyä ihan uralle asti vaan molemmilla ratakierroksilla tipahdettiin raville askel tai pari turhan aikaisin.
Jos samanlaisen radan esitämme kisoissa niin ei voi kyllä huippupisteitä tai palkintoja odottaa, mutta toisaalta ei tarvitse hävetä silmiä päästään (kun kysessä kuitenkin vain se helppo C -luokka). Sulon edesottamuksia kisaradalla on vähän hankala ennustaa, sillä se voi kuulemma päivästä riippuen olla joko vähän tahmea tai liian kiireinen ja jännittynyt. En kuitenkaan usko että samanlaista jumittumista koetaan kuin mihin olen Jussilla kisatessa tottunut. Verryttelyssä kannattaa varmaan painottua laukan ratsastamiseen jotta saan Sulon pyöreäksi, rennoksi ja aktiiviseksi sen sijaan että väkisin yrittää hinkuttaa harjoitusravia ja nykiä hevosen päätä alas. Käyntiväistöt voisivat myös olla ihan toimiva tehtävä, sillä niiden kautta sain tänään omaa vuoroa odotellessa Sulon ajoittain paremmin avuille. Vähän mietitytti miten kannukset mahtaisivat Suloon vaikuttaa ottaen huomioon että pohje on harjoitusravissa "vähän" levoton. Ratkaisin sitten asian niin että päästyäni kotiin menin ja tilasin saksalaisesta nettikaupasta nupittomat valekannukset. Uskoisin että Sulo liikkuu radalla ilman kannuksilla tökkimistäkin, ja kun ei harjoitusravissa näköjään osaa istua pohkeiden heilumatta niin ehkä tällaisella varustekikkailulla voidaan välttää tarpeettomat jännittymiset. Onhan se noloa kun istunta on niin epävakaa että arveluttaa pitää edes pallopäisiä ponikannuksia, mutta en kyllä suostu laittaamaan koulukisaamista jäihin seuraaviksi 20 vuodeksi kunnes olen saanut istunnan kuntoon. Kyllä meidän heikkolahjaistenkin pitää saada osallistua edes seurakisoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti