Tehotonta ja epämääräistä

Koulutreenit Sulon kanssa jatkuivat tälläkin viikolla. Viimekertaisten pienten onnistumisten jälkeen taisi odotukset olla turhan korkealla ja jouduin hieman pettymään kun tunti ei erityisen ihanasti mennytkään.

Tavalliseen tapaan tehtiin kunnon alkuverryttely itsenäisesti kaikissa askellajeissa. Ensin yritin saada juonen päästä kiinni käynnissä, mutta se ei kyllä lähtenyt sujumaan lainkaan. Unohduin keskittymään hevosen liikkumiseen ja muotoon sen sijaan että päähuomio olisi ollut istunnassa eli siellä missä sitä tällä hetkellä eniten tarvitaan. Sulo oli vähän nihkeä ja hidas pohkeelle, ja nihkeytyi entisestään kun jäin epämääräisesti kaivamaan pohkeella ja värkkäämään ohjista. Kun ei käynnissä madellen päästy puusta pitkään niin siirryttiin ravaamaan. Kevyessä ravissa meno olikin mukavampaa, eteneminen oli aktiivisempaa ja oma ratsastus rennompaa. Ympyröillä löytyi välillä pyöreyttäkin, ja niinä hetkinä Sulon liikkuminen tuntui melko kivalta. Tasaisen mutta rennon ulko-ohjan tarjoaminen oli avainasemassa samoin kuin ravin aktiivisuudesta huolehtiminen Sulon ollessa tänään hitaammalla päällä. Hevosen pyöristyessä lähdin kallistumaan mukana eteen ja alas, mistä tuli taas noottia. Ryhti ja kyynärkulma eivät ylipäänsä tahtoneet säilyä, lantio ei ollut riittävästi alla ja jalka nousi liikaa ylös eli sitä perussettiä istunnan osalta. 

Laukkaverryttely oli jälleen tunnin mukavimpia ja helpoimpia vaiheita. Oikeassa laukassa vaan palaset loksahtaa aina kohdalleen ja niin alkaa Sulon liikkuminen kuin satulassa istuminenkin tuntua siltä kuin pitääkin. Vasemmassakin laukassa taisi ajoittain olla ihan kohtuullisen sujuvaa ja pyöreää menoa. Mietiskelin verryttelyn päättyessä että minulla on kyllä käynnissä ja ravissa pahemmanlaatuinen tuntumaongelma, sillä tuntuma ei tahdo mitenkään pysyä kevyenä ja pehmeänä ilman että ohja meneekin ihan pyykkinaruksi. Vedon ja roikkuvan ohjan väliltä ei oikein löydy sopivaa välimuotoa. Ja Sulohan ei ainakaan rentoudu jos ohjassa on vetoa ja jännitystä.

Päivän harjoiteltava tehtävä olivat takaosakäännökset, joita ratsastettiin vuoroin kumpaankin suuntaan uralla 180 astetta kääntäen. Käyntihommat eivät meillä toimineet vieläkään vaan hevonen jumitti selkä alhaalla ja kuski ei saanut koottua itseään edes istumaan hyvin saati ratsastamaan mitenkään järkevästi. Näistä lähtökohdista ei tietysti käännöksiin ollut kaikkein helpointa lähteä, mutta optimistisesti ajattelin että jospa tehtävän kautta alkaisi yhteistyö rullata paremmin. Koko harjoituksen ajan taisi kuitenkin ratsukon molempien osapuolien tunnetilana olla lähinnä turhautuminen. Käännökset olivat aluksi liian laajoja ja käytännössä lähinnä pikkuvoltteja. Pienten pidätteiden kautta sain käännöstä pienennettyä, mutta ongelmaksi muodostui takaosan kiepsahdus ulos käännöksestä aina muutaman hyvin alkaneen askeleen jälkeen. Takaosaa kontrolloidessa taas koko käännös kävi hyvin hitaaksi kun kuski mietiskeli apujaan ja Sulo sai pähkäillä mihin sitä jalkansa pitäisi asettaa. Käännösten välillä koetin ravissa tuloksetta löytää jotain otetta touhuun. "Tehotonta ja epämääräistä" kuvaa hyvin sekä omaa ratsastustani että sen seurauksena Sulon liikkumista. Heppa liikkui hirvenä ja satulan päällä istunta levisi kuin jokisen eväät. Laiha lohtu oli että loppuun saimme molempiin suuntiin hieman onnistuneemman käännöksen jossa takaosa ei täysin karannut ja aktiivisuus säilyi paremmin. Näistä Sulo sitten pyöristyikin merkkinä siitä että jotain meni oikein.

Loppuverryttelyksi ehdittiin ravata hetki keventäen, ja turhautumisen ja epäonnistumisen fiiliksiä hieman lievitti se että tässä vaiheessa Sulo yllättäen lähtikin liikkumaan oikein kivasti venyttäen pyöreänä tuntumalle ja ravaten energisesti eteenpäin. Reipas liike eteenpäin taisi tehdä hyvää ratsukon molemmille osapuolille hankalan käyntinyhertämisen jälkeen.

Tästä sitten taas ensi kerralla yritetään pala palalta eteenpäin. Eipä sitä tietenkään voi odottaa että kaikki vaan taikaiskusta alkaisikin yhtäkkiä toimia, vaan ensin pitää opetella ratsastamaan. Kärsivällisesti tulisi nyt keskittyä ensisijaisesti istunnan korjaamiseen ja jättää hevosen säätäminen vähemmälle. Hyvä että sentään välillä on välähdyksiä siitä mitä menon tulisi olla, ja että tiedossa on vielä ainakin muutama kerta putkeen Sulon kanssa harjoittelua.

Sivuhuomiona tänään muuten oli "vuosipäivä", eli tuli päivälleen kaksi vuotta siitä kun aloitin ratsastuksen toista kertaa - ja samalla tulee myös kuluneeksi lähestulkoon päivälleen 20 vuotta siitä kun aloitin ratsastuksen ensimmäistä kertaa (kuva vuodelta 1993)!