Säätelyvaikeuksia

Oma esteporukkamme oli varhain lauantaiaamuna Helin luona hyppäämässä, ja luonnollisestikin Sulo oli jälleen ratsunani. Tällä kertaa päästiin ulkokentälle. Sulo vaikutti raviverryttelyn aikana vähän normaalia jännittyneemmältä ja tuijotteli hieman kentän ulkopuolelle. Laukatessa maisemien katselu kuitenkin unohtui ja rentouttakin alkoi löytyä. Oikeassa laukassa mentiin jopa nätisti pyöreänä. Kokeilin parit temponvaihtelut ratsastaen pitkillä sivuilla eteen, ja eteen Sulo kyllä reagoikin oikein hyvin. Kiinniotto vaan oli hieman jähmeämpää. Päätelmäni verryttelystä olikin että Sulolla oli tänään hyvin virtaa eikä toisinaan esiintyneestä uneliaisuudesta ollut nyt tietoakaan.

Aloitettiin hyppäämiset heti ronskisti vesimatolla. Vähän jännitin että näinkö heti kylmiltään menee ”pelottava” este, mutta tokihan vesimattoa hyppäsimme Sulon kanssa täysin ongelmitta kuukausi sitten. Vesimatto (este numero 5) hypättiin siis oikeasta laukasta, käännettiin ympyrälle oikealle ja palattiin hyppäämään sama este vielä uudestaan ennen kuin jatkettiin tästä 22 metrin suoralla linjalla pystylle numero 6. Ohjeistuksena oli vanha tuttu istu pystyssä ja pidä pohkeet kiinni. Suloa ei vesimatto tälläkään kertaa hätkäyttänyt lainkaan, ponnistuspaikasta sen sijaan oli ensin sen verran epäselvyyttä että Sulo pääsi hieman yllättämään kaukaa lähetevällä hypyllä ja laukkakin vaihtui vääräksi. Tämän jälkeen ei vesimattolinjalla ollut ongelmia ja paikatkin löytyivät hyvin. Myös toinen kierros samalla linjalla meni sujuvasti, tosin esteiden välissä laukka sujui eteen liiankin hyvin niin että kuudella askeleella väli jäi matalasta estekorkeudesta huolimatta hieman ahtaaksi.

Seuraavaksi hypättiin lävistäjällä neljän esteen linjaa joka alkoi innarivälillä ja jatkui yhden sekä kolmen askeleen (12 m) väleillä. Esteet olivat tässä vaiheessa pieniä ristikoita. Ekalla kierroksella möhlittiin sisääntulo sillä askel ei sopinut ensimmäisen esteen edessä olevalle ponnistuspuomille lainkaan, ja eka este mentiin ravissa. Tästä lähdin sitten liikaa panikoimaan ja tuuppaamaan Suloa eteen jotta vauhtia riittäisi koko linjan loppuun asti, jolloin viimeiset esteet ylittyivät turhan hätiköiden. Sakkokierroksella selvitettiin linja jo vähän tyylikkäämmin. Kolmen askeleen väliin vaan olisi pitänyt saada laukka lyhyemmäksi jottei olisi tultu viimeiselle esteelle niin pohjaan.

Ratapiirros Annelta.

Päivän ratatehtävä sisälsi suhteutettuja linjoja sekä äskeisen sarjan, ja rataa hypättiin kaksi kierrosta. Ensimmäisellä kierroksella tavoitteena oli viisi askelta 19 m väliin ykköseltä kakkoselle ja kuusi 22 m väliin vitoselta kutoselle. Viimeinen kolmen askeleen väli lävistäjällä muutettiin hieman pidemmäksi esteiden noustessa. Sulolla tuntui olevan imua esteille enemmän kuin mitä muistan sen kanssa koskaan kokeneeni, ja vaikka meno ihan hallitulta vielä tuntuikin niin suorissa väleissä ei hevonen kyllä juuri pidätteistä välittänyt. Kolmosella ei laukka vaihtunut joten kaarevalla linjalla neloselle esitettiin ristilaukkaa. Vesimaton jälkeen Sulo pääsi lähtemään liian pitkänä eteen ja väli kutoselle hujahti helposti viidellä askeleella. Kontrollia olisi kuulemma pitänyt olla enemmän. Sarjalla ei suurempia ongelmia, mutta kolmen askeleen väliin sai taas jarrutella. Edelleen tultiin hieman turhan lähelle viimeistä estettä ja laukkakin jäi tässä vaihtumatta.

Toiselle ratakierrokselle esteet hieman nousivat vaikka turvallisesti noin 60/65 cm tasolle jäätiinkin. Tehtävänantona oli nyt laukan lyhentäminen niin että 19 m väliin tulisi 6-7 askelta, kaarevalle linjalle 7-8 ja 22 metrin suoralle linjalle myöskin 7-8 askelta. Ekalle linjalle tultiin mielestäni ihan mukavasti lyhyessä laukassa, mutta ensimmäisen hypyn jälkeen Sulo lähti painumaan pitkäksi enkä ottanut sitä tarpeeksi rohkeasti kiinni. Viisi askelta mahtui väliin ja tuli komennus sakkokierrokselle saman tien. Lopputulos oli uusintayrityksellä sama eli vaikka sisäänhyppyyn tultiin ihan hallitusti niin välissä Sulo viis veisasi pidätteistä. Eikä ole ihmekään jos ei laukka lyhene sillä esteen jälkeen jään kenottamaan etukumaraan ja kestää aivan liian monta askelta ennen kuin pääsen takaisin satulaan ja ylipäänsä ottamaan hevosta kiinni. Jatkettiin kuitenkin rataa eteenpäin, ja kaareva linja sujuikin nyt ihan nätisti. Laukka vaihtui kolmosella ja sain laukan pidettyä sen verran hyvin kasassa että väliin neloselle mahtui hyväksyttävät seitsemän askelta. Vesimattolinjalla sain pidätteitä tehtyä sen verran että tultiin nyt viiden sijaan kuudella askeleella, mikä toki oli edelleen liian vähän. Viimeinen lävistäjälinja oli nyt parempi sillä sain kolmen askeleen väliin pidettyä Sulon sen verran lyhyenä ettei tultu aivan pohjaan viimeiselle esteelle. Väärässä laukassa vaan tultiin taas alas.

Laukan säätelyyn jäi siis vielä aika lailla parantamisen varaa. Ope toivoi näkevänsä rohkeampaa ratsastusta askeleen lyhentämiseksi. Huomasin kyllä että oli paljon helpompaa tulla sopiviin ponnistuspaikkoihin kun ratsastin Sulon laukkaa lyhyemmäksi ja ylöspäin sen sijaan että annoin askeleen venyä kovin pitkäksi. Tänään oli askeleen säätelyyn varmasti hyvät edellytykset kun Sulolla oli energiaa jota kasata ylöspäin, mutta siitä huolimatta en saanut laukkaa läheskään tarpeeksi pakettiin. Tällaisella menevällä päällä olevalla Sulolla oli kyllä hurjan mukava hypätä ja tuntui että korkeampaakin olisi voinut helposti mennä, mutta täytyy tosiaankin varmaan parantaa sitä kontrollia ja säädeltävyyttä ennen kuin voi haaveilla kovin isoista esteistä.