Syksyn lukujärjestyksen mukainen ensimmäinen vakiotunti vierähti Eetun satulassa. Tuntiratsujen kolmeviikkoinen kesäloma oli päättynyt eilen, joten Eetu ja kumppanit olivat tänään toista päivää töissä laitumelta paluun jälkeen. Niinpä päivän ohjelmassa oli perusratsastusta asetusten ja taivutusten kautta hevosia jumpaten ja ylälinjan pyöreyttä tavoitellen.
Aivan alkuun tehtävänantona oli ratsastaa päätyneliöillä toisessa päädyssä vasemmalle ja toisessa oikealle, ensin käynnissä ja sitten kevyessä ravissa. Ohjeistuksena oli pitää tuntuma kevyenä ja pehmeänä välttäen pienintäkään taaksevetämistä, ja lähteä hakeamaan rentoa ylälinjaa ratsastamalla pohkeesta eteenpäin kohti kevyttä tuntumaa. Tällainen pohjepainotteinen aloitus tuntuikin Eetun kanssa olevan toimiva tapa saada poni hieman rentoutumaan ja venyttämään kaulaa alaspäin. Enpä muista että olisin koskaan ennen saanut Eetua näinkään rennoksi heti alkutunnista, joten lienee syytä muistaa jatkossakin aloittaa työskentely kevyellä kädellä ja pohkeella takaa eteen ratsastaen sen sijaan että käsijarrulla jännitetään koko ylälinja heti alkajaisiksi väärinpäin.
Eetu vaikutti tänään mahdollisesti tavallistakin jäykemmältä ja vinommalta, ja vasemmalle asettuminen ja taipuminen ei olisi luonnistunut sitten millään. Aina kun myötäsin vasemmalla ohjalla ponnahti ponin pää reilusti oikealle, joten kovin huojuvaa oli meno pään vaappuessa puolelta toiselle. Tämä tietenkin armottomasti paljasti myös sen että vasen käsi ei ollut riittävän tasainen vaan oli jatkuvasti ottamassa ja päästämässä sen sijaan että olisin pitänyt vastaan aina ponin myötäykseen asti. Oikealle ratsastaminen oli helpompaa, tosin ei voi sanoa Eetun olleen tasaisesti kahdella ohjalla kun sisäohjalta hävisi tuntuma välillä kokonaan ja poni roikkui vahvasti ulko-ohjan varassa. Toisaalta tässä päästiin tilanteeseen jossa Eetu uskalsi rentoutua tasaisen ulko-ohjan tuntumalle ja myödätä niskasta pyöreäksi. Omaksi tehtäväksi jäi kontrolloida ulkoavuilla vasenta lapaa ja kylkeä jottei Eetu olisi aivan ylitaipunut oikealle ja samalla liirannut kylki edellä ulos vasemmalle.
Verryttelyn jälkeen jakauduttiin oikeassa kierroksessa kahdelle pääty-ympyrälle, joilla jatkettiin myötäasetuksen työstämistä käynnissä lisäten mukaan takaosan väistätystä ympyrältä ulospäin. Väistömme oli aluksi turhan loivaa, mutta kun sain Eetun pikkuhiljaa astumaan paremmin ristiin alkoi poni notkistua ja pyöristyi nätisti kunhan osasin pitää käden myös väistön aikana rentona ja pehmeänä silti tuntumaa pois heittämättä. Rentouden ja pyöreyden löydyttyä käynnissä oli tehtävää helppo jatkaa myös harjoitusravissa. Välillä väistöt menivät turhan jännittyneiksi, mutta kun vaan muistin rentouttaa istuntaa ja kättä pääsi Eetukin taas rentoutumaan tuntumalle. Kehuin Eetua paljon äänellä ja vähän sisäkädellä silittäen aina kun se liikkui pyöreänä. Meno alkoi tuntua oikein mukavalta ja yhteistyö toimivalta vaikka Eetu edelleen vino olikin.
Laukassa ei samanlaista fiilistä valitettavasti löytynyt, vaan tuntuman pehmeys ja jousto hävisi ja Eetu laukkasi selkä alhaalla lyhyellä jännittyneellä askeleella. Ope kehotti asettamaan ajoittain ulospäin, mikä vaati kyllä aika vahvaa vasenta ohjaa. Onnistuin kuitenkin melko hyvin välttämään taaksepäin vetoa ja suuntaamaan ohjasotetta sivulle. Tätä kautta Eetu alkoi laukata suorempana, mutta pyöreys ja rentous jäivät silti loistamaan poissaolollaan.
Samaa asetus- ja väistöjumpaa ympyröillä ehdittiin mennä vielä käynnissä vasemmalle. Tähän suuntaan haasteet olivatkin melkoiset kun Eetu olisi vain kääntänyt päätä oikealle ja kaatunut voimakkaasti lapa edellä sisäänpäin. Väistöissä meinasi etuosa jäädä jälkeen sillä vasemman lavan siirtäminen oikealle ja vasemman pohkeen ympäri taipuminen oli Eetulle kovin hankalaa. Vasenta puolta notkisteltiin sitten hieman pienemmällä voltilla takaosaa väistättäen. Avainasemassa oli vasemman pohkeen pitäminen melko edessä estämässä sisälavalle kaatumista sekä samalla kärsivällinen asetus vasemmalla ohjalla aina siihen asti kunnes Eetu myötäsi asettavan ohjan perään. Lopulta myötäys Eetun puolelta tulikin, kerta kerralta nopeammin, ja näin pääsin rentouttamaan vasemman käden. Homma tosin jäi vielä siinä määrin keskeneräiseksi että Eetulla oli edelleen kova tunku sisäpohjetta vasten eikä asetus vasemmalle tahtonut säilyä.
Vasemmassa laukassa Eetun liikkuminen oli kovin jäykkää, ja ope kehottikin ratsastamaan hetken kevyessä istunnassa jotta liikettä saataisiin auki ja selkää paremmin käyttöön. Aavistuksen paremmin laukka sitten alkoikin rullata, mutta kovin pehmeäksi ei meno vielä muuttunut vaikka Eetu vähän pärskikin rentoutumisen merkiksi. Laukassakin pää tahtoi kääntyä ulospäin ja ympyrä pienentyä sisälavalle kaatuen.
Laukan jälkeen ehdittiin vielä loppuverryttelyssä jumpata vasenta puolta ravissa. Väistö ja asetus ympyrällä ja volteilla tuottivat viimein toivotun tuloksen, ja palaset loksahtivat paikoilleen niin että Eetu alkoi aivan rehellisesti taipua vasemmasta kyljestään. Sisäkädellä saattoi kevyesti myödätä ilman että turpa ponnahti saman tien oikealle, ja vasen lapa ei enää kaatunut pohjetta vasten. Poni oli siis huomattavasti suorempi ja notkeampi, ja näin ollen pyöristyi kauniisti ja liikkui rennon oloisena. Tässä olotilassa olisi voinut ravailla ja fiilistellä pidempäänkin, mutta tunti tuli päätökseensä ja toki Eetu jo ansaitsikin lopettaa työskentelyn tehtyään hommia näin hienosti.
Tästä kerrasta jäikin oikein kiva mieli kun vaikutti siltä että omalla ratsastuksella pääsi vähän parantamaan jäykkis-Eetun notkeutta ja liikkumista. Ennen kaikkea oli hienoa että Eetun työskentelyyn löytyi rentoutta, sillä rentous on Eetun kanssa yleensä se kaikkein suurin haaste. Jotain tuli tehtyä oikein kun loppujen lopuksi homma alkoi toimia näinkin hyvin. Huomioiden sekä ponin että ratsastajan puutteet ja ongelmat voi tätä pitää jo ihan onnistumisena ja olla tyytyväinen molempien tämänkertaiseen esitykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti