Tiistai-illan treffit Sulon kanssa vierähtivät tänään ulkokentällä koulu- ja vähän puomitreeninkin merkeissä. Koulusatulassa istumisesta olikin nyt ollut kahden viikon tauko, ja kun venytelläkään ei ole ehtinyt ihan joka ilta niin kylläpäs oli taas mahdottoman hankalaa. Lonkkia kiristi ja mitenkään ei löytynyt hyvää asentoa jossa ei olisi tuntenut oloaan alkeistunnilta karanneeksi perunasäkiksi.
Päätin tänään keskittyä istuntaan ja viis veisata siitä miten päin hevonen kulkee. Seurauksena oli että alkuverryttelyt menivät aika lailla matkustellessa ja loppujen lopuksi löin istunnankin suhteen hanskat tiskiin kun mitään toimivalta tuntuvaa korjausta en saanut aikaan. Olisi tehnyt mieli lyhentää jalustimia jotta olisi saanut painoa jalustimelle sekä kantapäitä alas ja selän pois notkosta, mutta muhkeiden polvitukien vuoksi se ei ollut mahdollista. Ravailtiin ravipuomilinjan yli ja lisäksi yritin vähän taivutella Suloa ympyröillä. Tällä kertaa ei pyöreyttä löytynyt sitäkään vähää kuin tavallisesti joten jolkoteltiin pää taivaissa ja vähän jännittyneenkin oloisena.
Laukkaverryttelyssä tultiin pitkän sivun suuntaista neljän puomin linjaa, joten mukavasti pääsi vähän treenailemaan etäisyyssilmää ja askeleen sovittamista. Aika hyvin etäisyydet arvioinkin ja Sulon laukka oli helposti säädettävissä niin että askel osui aina kohdilleen. Puomien päällä vaan lähdin kovasti kippaamaan etukenoon sen sijaan että olisin malttanut istua satulassa. Laukassa koettiin ympyröillä ajoittain pyöreämpiäkin hetkiä, mutta ihan niin vaivattomalta ja rennolta ei meno tuntunut kuin tavallisesti. Sulolla oli kyllä hyvä energia mutta itselläni oli niin istunta-, tuntuma- kuin kaikkia muitakin mahdollisia ongelmia.
Päivän pääharjoituksena oli pohkeenväistö käynnissä pitkän sivun alusta noin reilut 10 metriä kohti kentän keskustaa, ja tästä välittömästi laukannosto ja tutuksi tulleen puomilinjan ylitys. Haastetta tehtävään toi se että väistön tuli olla melko jyrkkä jotta ehti puomilinjalle asti, ja lisäksi aktiivisuuden piti väistössä säilyä jotta nosto onnistui välittömästi eikä vasta puomien tullessa jo syliin. Aloitettiin vasemmasta kierroksesta eli oikeaa pohjetta väistäen. Pari ekaa väistöä olivat aivan epämääräräistä kiemurtelua eikä Sulo yhtään ymmärtänyt mitä yritin lukuisilla avuillani siltä pyytää. Lisäksi jumituttiin niin ettei nostokaan ollut onnistua. Ohjeena oli ajatella väistössä paremmin eteen ja istua keskellä satulaa, sekä ennen kaikkea antaa Sulolle enemmän vapautta sen sijaan että lähdin väistöön hurjasti jarruttamaan.
Kierros kierrokselta paransimme väistöä niin että ensin päästiin yhteisymmärrykseen menosuunnasta, ja Sulo alkoi väistää tasaisesti ristiin astuen kunhan vaan pidin homman yksinkertaisena eli viestitin oikealla pohkeella sivuttaisliikettä ja maltoin jättää muun säätämisen sekä istunnan vinoon vääntämisen pois. Meno oli vielä kuitenkin kovin hidasta ja mietiskelevää, ja seuraava palanen oli aktiivisemman ja letkeämmän väistöaskelluksen löytäminen. Tässäkin edistyimme pikkuhiljaa kun aloin hoksata että Sulo kyllä väistää nätisti vaikkei sitä niin jarruttelisikaan. Sain jopa pienen ahaa-elämyksen siitä miten väistö kannatti ratsastaa: oikea pohje kuljettaa takaosaa sivulle, vasen ohja puolestaan ohjaa etuosaa kevyesti sivusuuntaan (eikä vedä), ja ulkopohje huolehtii tarvittaessa aktiivisuudesta eteenpäin. Ei tarvinnut kiertää itseään monelle mutkalle ja jäädä kiskomaan pidätteitä ohjalla kuten väistöissä niin usein tuntuu käyvän. Myös suunnan vaihduttua onnistuin säilyttämään nämä säädöt ja vasemman pohkeen väistö onnistui ihan kelvollisesti ja reippaan letkeällä askelluksella sekin. Pyöreys väistöistä vaan jäi kokonaan puuttumaan eli taivaita tuijotellen mentiin nämäkin.
Siinä missä väistö alkoi jo sujua ihan hyvin jäi laukannosto vielä kovin keskeneräiseksi. Matkaa puomeille jäi väistön jälkeen niin vähän että nostoon tuli kamala paniikki saada hevonen laukkaan heti nanosekunnissa. Paniikkinosto Kaisan tyyliinhän tarkoittaa sitä että ylävartalo heilahtaa voimakkaasti eteen ja ohja heitetään pois "hoplaa heppa!" -periaatteella. Sulo tietenkin oli vähän ihmeissään tästä ja sitä myötä hidas laukkaa nostamaan. Välillä laukka nousikin vasta ravin kautta ensimmäisen puomin päällä. Lisäksi sukeltelin puomeille eteenpäin ja irti satulasta, mutta loppuun sain sentään tsempattua pari kierrosta pysytellen pystymmässä asennossa.
Loppuverryttelyksi ehdittiin laukata pieni tovi oikealle, jolloin löytyi vihdoin mukavan pyöreä muoto ja pehmeä tuntuma. Ravissa sen sijaan hölkkäiltiin menemään väärin päin kääntyneenä, ja heittäydyin taas täysin matkustusvaihteelle. Kun aivan viimeisellä minuutilla havahduin vähän ratsastamaankin niin Sulo lähti ensimmäistä kertaa koko tunnin aikana venyttämään ravissa pyöreäksi eteen-alas.
Tänään ei paljon onnistumisen elämyksiä koettu, mitä nyt väistöt olivat pieni valopilkku. Pari viikkoa sitten tuntui jo istuntaan ja Sulon ratsastamiseen löytyneen edes hieman parempaa otetta, mutta taidanpa olla taantunut lähtöpisteeseen. Meinasi kyllä olla ajatuksetkin ihan muualla eli lähinnä lauantain superjännittävissä estekisoissa niin ettei käsillä oleviin kouluratsastustehtäviin oikein osannut keskittyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti