Hyvästä verryttelystä hyytymiseen

Tällä kertaa Tallinmäellä kisattiin harjoituskoulukisojen merkeissä aurinkoisessa syyskelissä. Vaken kanssa tahkosimme läpi B-merkin kouluohjelman. Odotukset eivät olleet suuret, mutta ainakaan näissä kisoissa ei tarvinnut jännittää. Olin miettinyt pääni puhki kuinka estäisin Vakea hyytymästä radalla yhtä pahasti kuin viimeksi, mutta enpä siihen sen kummempaa ratkaisua keksinyt kuin yrittää verryttelyssä viritellä poni mahdollisimman teräväksi.

Kävimme ensin hieman pellolla kävelemässä, ja sitten menimme verkkakentälle tekemään hommia. Otin aluksi käynnissä hieman pohkeenväistöjä kuten viime tunnilla hyväksi olin havainnut, ja samalla herättelin Vakea vastaaman pohkeeseen ja askeltamaan reippaasti. Kun tämän pienen kuulolle herättelyn jälkeen jatkoin ravissa olikin Vake hämmästyksekseni oikein skarppina liikkeellä. Kun liikkumisessa oli tarpeeksi terävyyttä niin tuntumakin löytyi helposti, ja ympyröillä taivutellen Vake pyöristyi hyvin. Enpä muista Vaken monestikaan toimineen näin hyvin kuin tänään verryttelyn aikana. Laukkakin rullasi ihan reippaasti, mutta ravissa oli erityisen hyvä meininki. Totta kai Vakea sai välillä hieman muistutella pohkeella, sillä eihän se miksikään superreippaaksi tietenkään muuttunut, mutta eteni ilman työntämistä ja puskemista ja vastasi mukavasti pohkeeseen. Raipan sai pitää kädessä vielä radan vieressä olevalla valmistautumisalueellakin, joten tässäkään ei vielä tullut mitään pahaa jumiutumista vaikka se kaikkein paras energia alkoikin oman vuoron lähestyessä hiipua.

En tiedä aiheuttiko aitojen sisäpuolelle siirtyminen kenties omassa ratsastuksessani ratkaisevan muutoksen esimerkiksi rentouden osalta, mutta siinä lähtömerkkiä odotellessa jouduin harmikseni toteamaan ettei Vake enää vastannutkaan pohkeeseen kovin hyvin ja oltiin luisumassa puskemisvaihteelle. Eteenpäinpyrkimyksen lopahtaessa ja liikkeen hyytyessä katosi tietenkin myös pyöreys. Valitettavasti paluuta verryttelyssä koettuihin tunnelmiin ei tässä vaiheessa enää ollut, joten aloitimme radan melko laiskasti mönkien. Sellaisena meno sitten jatkuikin, ja tahmeus ja hitaus leimasi pahasti koko suoritusta. Vake kyllä suoritti kaikki pyydetyt tehtävät, mutta liike oli kovin laahaavaa ja ponnetonta. Itse aloin tässä tilanteessa puskea niin että jalat jännittyivät ylös, eli siinä missä ponin jalka ei oikein tahtonut nousta niin kuskin kintut kyllä nousivat siitäkin edestä. Tällainen istunta varmaankin jarrutti liikettä entisestään, ja niinhän siinä aina käy että puskemalla ja työntämällä vain pahentaa tilannetta. Enemmän eteen, aktiivisuutta lisää, terävämmin, kuuluivatkin tuomarin kommentit useimmissa arvostelukohdissa.

En tietenkään ollut ohjelmaan kovin tyytyväinen, mutta kun vähän tällaista olin osannut odottaakin niin en ollut pettynytkään. Loppujen lopuksi jäi varovaisen positiiviset fiilikset kun sentään verkassa poni tuntui suorastaan hyvältä. Enää pitäisi jollain taikatempulla siirtää se hyvä meininki valkoisten aitojen sisäpuolelle. Vähintäänkin pitäisi oppia olemaan puskematta ja istumaan rennosti silloin kun hevonen alkaa hyytyä, sillä kovin vähän on tuuppaamisella ja punkemisella pelastettavissa.

Tuomarin arvostelu oli tällä kertaa ihan hauska, sillä harjoituskisojen luonteen mukaisesti skaala oli reilusti "tavallista" korkeampi, Niinpä tuloksemme prosentteina oli hienolta kuulostava 63,5%, mutta tämä täytyy tietenkin suhteuttaa päivän yleiseen skaalaan. Tällä tuloksella olimme luokassa häntäpäässä eli sijalla 8/10 voittajan saadessa yli 77% tuloksen. Pistemäärällä ei tietysti ketään hämätä ja kaikista vähiten minua itseäni, eli suorituksen heikkoudet ovat ja pysyvät vaikka prosenteissa pientä harjoituskisojen hyvänmielenlisää olikin.

Videoista kiitos Teijalle!