Henkimaailman kisajuttuja

Oman seuran koulukisat ja Jussin kanssa jälleen helppo B -startti, tällä kertaa luokkana B-merkin kouluohjelma. Yleensä ei koulukisat jännitä ollenkaan mutta nyt vähän jännitti, sillä olin onnistunut kasaamaan itselleni liikaa paineita. Tunneilla Jussi on mennyt viime viikkoina tosi hyvin, ja tiesin että mikäli lähellekään samalle tasolle pääsisimme kisoissa niin tultaisiin kyllä pärjäämään hienosti. Toisaalta mielessä kummitteli se mahdollisuus että Jussi jälleen kerran hyytyisi radalle pahemman kerran, kuten on niin monesti käynyt ja viimeksi juuri edellisissä kisoissamme keväällä. "Pakko ratsastaa sunnuntaina hyvin" takoi mielessä monta päivää etukäteen, joten ei kai ihme jos ei olotila kisa-aamuna ollut kaikkein rennoin ja leppoisin. Päivän saavutuksiin lukeutui kuitenkin se että onnistuin väkertämään Jussin harjaan oikein siistin ja nätin ranskanletin, vaikka yleensä olen ihan tumpelo ranskanletin teossa.

Lähdimme Jussin kanssa kentälle verryttelemään hyvissä ajoin mutta ei liian aikaisin. Huomasin että jännitys ei oikein helpottanut satulassakaan, eli en saanut itseäni rennoksi. Jussi kuitenkin liikkui aika mukavasti, eteenpäinpyrkimystä oli sopivasti ja tuntuma pysyi kevyenä. Pientä kuolaimen alle painumista välillä mutta ei sitäkään pahasti. Vaikka Jussi ei ollut tänään vielä aiemmin liikkunut niin liike tuli aika pian irtonaisen ja letkeän oloiseksi. Laukassa varsinkin oli mainio energia. Koska en ollut kropastani tarpeeksi rento niin en edes yrittänyt istua alas harjoitusraviin, vaan keventelin ja pyysin askelta pidemmäksi ja lennokkaammaksi. Verkan perusteella Jussi oli tänään oikein hyvä, mutta tiesin vallan mainiosti että radalla saattaisi jumittuminen silti iskeä.

Edellisen ratsukon suorituksen ajan olimme maneesissa valmistautumisalueella, jossa sai ainoastaan kävellä. Olin vähän huolissani siitä jumittuisiko Jussi näin pitkän käyntipätkän aikana kokonaan kun raippakin piti jättää ovelle. Tein vähän väistöjä ja pysähdyksiä. Käynnissä Jussi oli vähän hidas, mutta kun päästiin aitojen sisälle vastasi se edelleen pohkeeseen ja ravissa oi ihan hyvä aktiivisuus. Ratsastin vielä vähän kohottavia pidätteitä ja sitten ravia eteen, ja lähtömerkkiä odottaessa Jussi liikkui oikein hyvin. Kun lähtömerkin jälkeen istuin alas harjoitusraviin en valitettavasti vieläkään onnistunut olemaan rento, joten reidet jännittyivät ylös ja istunta meni kippuroinniksi. Tällainen istunta tietenkin söi Jussin liikkeestä hienoimman terän. Alkutervehdyslinja (6, pys. vinossa) sekä ensimmäinen voltti (6,5) sujuivat kuitenkin vielä ihan hyvässä ravissa ja ryhdikkäässä raamissa. Tämän jälkeen pääsi ratsukko lösähtämään etupainoisemmaksi ja liike alkoi hyytyä. Toisella voltilla (5,5) koin kauhunhetkiä kun tuntui että nyt todellakin hyydytään. Onneksi tämän jälkeen Jussi lähti taas vähän paremmin eteen, ja muistin ratsastaa voltin jälkeen selkeän suoristuksen pituushalkaisijalle (7). Temponlisäys jäi vaisuksi, mutta tasaisesta tahdista irtosi sentään kuutonen. Tämän jälkeen päästiinkin käyntiin eli pahin istunnalla puristaminen loppui. Siirtyminen oli aika pehmeä ja saatiin seiska.

Pohkeenväistö vasemmassa kierroksessa ei ollut hassumpi (6,5), mutta käynti oli kuitenkin vähän ponnetonta ja muoto valui matalaksi. Raviinsiirtymisessä ja suunnanvaihdossa radan poikki (5,5) oli taas energiasta puutetta, vaikka ravipätkän loppua kohti sainkin mielestäni takajalkoja aktivoitua. Toinen väistö oli ehkä vähän tahmeampi (5,5). Käynnissä oli kuitenkin sellainen tunne että tästä päästään kyllä helposti laukkaan, ja nosto onnistuikin hyvin ja ilman puskemista (6,5). Oikea laukka oli kaikin puolin radan paras osuus. En puristanut istunnalla laukassa niin paljon kuin ravissa, joten liike sujui paremmalla energialla eteen ja muoto pysyi mukavan ryhdikkäänä. Olin tyytyväinen niin laukkaympyrään kuin lävistäjäänkin, ja seiskat niistä tulikin paperiin. Vasemman laukan noston sitten munin pahasti. En tiedä mikä nukahdus tässä kohtaa tapahtui, mutta en alkuunkaan vamistellut nostoa vaan nyhjäisin jotain epämääräistä pohkeilla. Jussi ei tietysti tästä lähtenyt mihinkään, joten nosto onnistui vasta toisella yrityksellä pisteestä myöhässä (5). Tämä kämmäys olikin pistesaldoa ja sijoitusta ajatellen lopulta aika ratkaiseva. Miten tyhmä virhe! Sisuuntuneena ratsastin kuitenkin topakasti keskilaukkalävistäjän (6,5), mutta raviinsiirtymisen jälkeen Jussi hidasti yllättäen käyntiin asti. Pamautin sen takaisin raviin vähemmän kauniilla pohjeavulla. En tiedä jäikö tämä käyntiaskel tuomarilta kokonaan huomaamatta, sillä siitä ei tullut mitään huomautusta eikä pisteissäkään rike näkynyt. Lopputervehdyksestä tuli vielä seiska.

En ollut rataan supertyytyväinen, sillä eihän tämä ollut lainkaan sellaista menoa kuin mihin periaatteessa pystyisimme. En siis saanut itsestäni parasta osaamista irti, vaan turhalla jännityksellä sabotoin omaa suoritusta. Toisaalta kukapa sitä kisoissa yhtä hyvin menee kuin treeneissä, ja tämä oli kuitenkin ihan ok rata sillä nyt ei hyydytty kovinkaan pahasti. Ainakin edellisten kisojen esitykseemme verrattuna parannus oli huima. Jussi oli tänään hyvässä iskussa, ja se olin sitten minä joka homman vähän sössi. Huomasin kyllä erityisen selkeästi kuinka hevosen liike hiipui sillä hetkellä kun istuin harjoitusraviin ja aloin puristaa istunnalla. Kaikki hyytyminen tänään menee täysin istunnalla jännittämisen piikkiin, sillä niin selkeä syy-seuraussuhde oli havaittavissa. Harmillista, kun parilla edellisellä tunnilla olen juuri päässyt istumaan Jussin ravissa vaivattoman oloisesti. Kisapaine teki kuitenkin tepposet niin että istunta meni taas samaksi vanhaksi kippuraksi ja hytkymiseksi rennon jäntevyyden sijaan. Onneksi laukassa tämä ongelma ei ollut niin suuri, ja raviohjelmassakin oli niitä parempia osuuksia. Menee tämä kuitenkin minun ja Jussin kisaratojen top 3:een vaikka tässä huonosta ratsastuksesta nurisenkin.

Pistesaldo oli ihan kohtuullinen, 62,6%. Tuomari kehui tasaisuudesta ja tasaisesta muodosta, mutta toivoi lisää energisyyttä ja ryhtiä ratsukon molempiin osapuoliin (heh). Siirtymiset olivat kuulemma ajoittain kättä vasten, ja niissähän meillä on tunnillakin ollut sitä etupainoisuusongelmaa. Näillä pisteillä olimme luokassa viidensiä eli ensimmäisiä ei-sijoittuneita vain puolikkaan pisteen erolla neljänteen sijaan. Niin pienestä kiinni! Tämä tietysti vähän harmitti. Tosin ehkä tällaisella istunnalla ja laukannoston hutiloinnilla ei olisi oikein sijoitusta ansainnutkaan, eli jos niitä ruusukkeita haluaa saada niin pitää vaan opetella ratsastamaan paremmin - myös siellä kisaradalla.

Hyvästä verryttelystä hyytymiseen

Tällä kertaa Tallinmäellä kisattiin harjoituskoulukisojen merkeissä aurinkoisessa syyskelissä. Vaken kanssa tahkosimme läpi B-merkin kouluohjelman. Odotukset eivät olleet suuret, mutta ainakaan näissä kisoissa ei tarvinnut jännittää. Olin miettinyt pääni puhki kuinka estäisin Vakea hyytymästä radalla yhtä pahasti kuin viimeksi, mutta enpä siihen sen kummempaa ratkaisua keksinyt kuin yrittää verryttelyssä viritellä poni mahdollisimman teräväksi.

Kävimme ensin hieman pellolla kävelemässä, ja sitten menimme verkkakentälle tekemään hommia. Otin aluksi käynnissä hieman pohkeenväistöjä kuten viime tunnilla hyväksi olin havainnut, ja samalla herättelin Vakea vastaaman pohkeeseen ja askeltamaan reippaasti. Kun tämän pienen kuulolle herättelyn jälkeen jatkoin ravissa olikin Vake hämmästyksekseni oikein skarppina liikkeellä. Kun liikkumisessa oli tarpeeksi terävyyttä niin tuntumakin löytyi helposti, ja ympyröillä taivutellen Vake pyöristyi hyvin. Enpä muista Vaken monestikaan toimineen näin hyvin kuin tänään verryttelyn aikana. Laukkakin rullasi ihan reippaasti, mutta ravissa oli erityisen hyvä meininki. Totta kai Vakea sai välillä hieman muistutella pohkeella, sillä eihän se miksikään superreippaaksi tietenkään muuttunut, mutta eteni ilman työntämistä ja puskemista ja vastasi mukavasti pohkeeseen. Raipan sai pitää kädessä vielä radan vieressä olevalla valmistautumisalueellakin, joten tässäkään ei vielä tullut mitään pahaa jumiutumista vaikka se kaikkein paras energia alkoikin oman vuoron lähestyessä hiipua.

En tiedä aiheuttiko aitojen sisäpuolelle siirtyminen kenties omassa ratsastuksessani ratkaisevan muutoksen esimerkiksi rentouden osalta, mutta siinä lähtömerkkiä odotellessa jouduin harmikseni toteamaan ettei Vake enää vastannutkaan pohkeeseen kovin hyvin ja oltiin luisumassa puskemisvaihteelle. Eteenpäinpyrkimyksen lopahtaessa ja liikkeen hyytyessä katosi tietenkin myös pyöreys. Valitettavasti paluuta verryttelyssä koettuihin tunnelmiin ei tässä vaiheessa enää ollut, joten aloitimme radan melko laiskasti mönkien. Sellaisena meno sitten jatkuikin, ja tahmeus ja hitaus leimasi pahasti koko suoritusta. Vake kyllä suoritti kaikki pyydetyt tehtävät, mutta liike oli kovin laahaavaa ja ponnetonta. Itse aloin tässä tilanteessa puskea niin että jalat jännittyivät ylös, eli siinä missä ponin jalka ei oikein tahtonut nousta niin kuskin kintut kyllä nousivat siitäkin edestä. Tällainen istunta varmaankin jarrutti liikettä entisestään, ja niinhän siinä aina käy että puskemalla ja työntämällä vain pahentaa tilannetta. Enemmän eteen, aktiivisuutta lisää, terävämmin, kuuluivatkin tuomarin kommentit useimmissa arvostelukohdissa.

En tietenkään ollut ohjelmaan kovin tyytyväinen, mutta kun vähän tällaista olin osannut odottaakin niin en ollut pettynytkään. Loppujen lopuksi jäi varovaisen positiiviset fiilikset kun sentään verkassa poni tuntui suorastaan hyvältä. Enää pitäisi jollain taikatempulla siirtää se hyvä meininki valkoisten aitojen sisäpuolelle. Vähintäänkin pitäisi oppia olemaan puskematta ja istumaan rennosti silloin kun hevonen alkaa hyytyä, sillä kovin vähän on tuuppaamisella ja punkemisella pelastettavissa.

Tuomarin arvostelu oli tällä kertaa ihan hauska, sillä harjoituskisojen luonteen mukaisesti skaala oli reilusti "tavallista" korkeampi, Niinpä tuloksemme prosentteina oli hienolta kuulostava 63,5%, mutta tämä täytyy tietenkin suhteuttaa päivän yleiseen skaalaan. Tällä tuloksella olimme luokassa häntäpäässä eli sijalla 8/10 voittajan saadessa yli 77% tuloksen. Pistemäärällä ei tietysti ketään hämätä ja kaikista vähiten minua itseäni, eli suorituksen heikkoudet ovat ja pysyvät vaikka prosenteissa pientä harjoituskisojen hyvänmielenlisää olikin.

Videoista kiitos Teijalle!

Mainio onnistuminen koulukisoissa

Sunnuntain "superkisapäivä" alkoi Oulu-Ridersin koulukisoilla. Harkinnan jälkeen olin päätynyt osallistumaan Jussilla B-merkin kouluohjelmaan, vaikka A-merkkikin oli vaihtoehtona. Jussi ei muita ratoja kisoissa mennytkään, ja vähän pelkäsin ettei se ehtisi kunnolla "lämmitä" käytettävissä olevan verryttelyajan puitteissa. Jussi oli kuitenkin ehtinyt ulkoilla jo tarhassa, ja hämmästyksekseni se ei verryttelyssä kovin jähmeä ollutkaan. Eteenpäinpyrkimystäkin tuntui olevan ihan sopivasti, tosin näin on kisaverryttelyssä ollut usein ennenkin vaikka sitten radalle päästyämme onkin tapahtunut totaalinen hyytyminen. Tällä kertaa kuitenkin osasin verryttelyssä välttää käsijarru päällä ratsastamisen sekä jännittyneellä istunnalla pusertamisen, ja Jussilla nyt ylipäänsä taisi olla hyvä päivä. Verryttelin lähinnä kevyessä ravissa sekä laukassa, ja tein hieman siirtymisiä tarkistaakseni Jussin hereilläolon. Kaikki vaikutti toimivan aika lailla ongelmitta. Paketti pysyi kasassa vielä kouluaitojen sisäpuolelle siirryttyämmekin, sillä pystyin ratsastamaan suhteellisen rennosti ja jännittämättä. Jussin liikkuessa näin kivasti saattoi radan aloittaa hyvillä mielin.

Verryttelemässä. Kaikki kuvat otti Anni Savolainen.

Ohjelma käynnistyi hyvissä merkeissä Jussin ravatessa sopivalla energialla eteen. Ravi oli vieläpä ihan mukavasti istuttavaa, eli pyöreyttä löytyi läpi selän. Toki niin verryttelyssä kuin radan aikanakin havaitsin etenkin ravissa kuolaimen alle painumista, mutta keskityin ihan suosiolla muihin asioihin kuin muodon säätämiseen tämän asian suhteen. Aika linkkuun Jussi välillä niskaa veti, mutta pysyi kuitenkin enimmäkseen ryhdikkäänä eikä kyntänyt niin pitkänä ja matalana kuin aiemmin kisoissa on päässyt käymään. Hevosen kulkiessa tuntumalla pohkeen ja ohjan välissä olikin sitten hyvä keskittyä ratsastamaan täsmälliset pituushalkaisijat sekä ravivoltit asetuksineen ja suoristuksineen. Keskiravia ei Jussilta oikein irronnut, mutta onneksi tässä ohjelmassa ei ollut kuin yksi keskiravilävistäjä. Käynnissä meno oli etupainoista, mutta Jussi ei käyntiosioissakaan pahemmin jumittunut. Pohkeenväistöissä oli pientä haparointia, sillä Jussi tuntui pullauttavan ulkolapaa karkuun ja päädyin kompensoimaan tätä pyytämällä turhankin jyrkkää ristiastuntaa. Tämä vähän rikkoi käynnin tahtia ja väistön sujuvuutta.

Etukäteen olin arvellut radan vaikeimmaksi kohdaksi käyntiväistön jälkeistä laukannostoa, mutta Jussi oli hyvin hereillä pohkeelle ja nosti laukan oikein täsmällisesti ja kuuliaisesti. Muistin vieläpä olla keikauttamatta itseäni nostossa eteenpäin, ja nostosta tulikin peräti seiska, jes! Laukassa esitimme ehkä jopa parempaa menoa kuin ravissa, sillä Jussi ei painunut niin syvään muotoon vaan niska pysyi paremmin ylhäällä. Oikeassa laukassa tultiin lyhyelle sivulle sen verran reippaasti että Jussi kolautti vahingossa jalkansa kouluaitaan ja seurauksena oli tahtirikko ja vaihto väärään laukkaan. Päästiin kuitenkin ravin kautta nopeasti takaisin myötälaukkaan, joten tämä työtapaturma ei päässyt vähentämään kuin ehkä pisteen tai puolikkaan. Radan loppupuolella alkoi tapahtua pientä hiipumista, ja jälkimmäiseen laukannostoon tullessa Jussi jarrutteli puolipidätteestä turhan reilusti. Nosto oli hidas ja tahmea, mutta keskilaukkaa irtosi lävistäjälle vielä ihan kohtalaisesti. Loppuhuipennuksena tehtiin vielä melko suora ja reipas pituushalkaisija pysähtyen tasajaloin lopputervehdykseen, ja mielessäni hihkuin riemusta hyvin onnistunutta rataamme.

Tämä oli ehdottomasti paras Jussilla menemäni kisarata. Jussi liikkui ryhdikkäänä ja sopivalla energialla jumittelematta, ja ratsastin tehtävät huomattavasti täsmällisemmin esimerkiksi eiliseen verrattuna. Oikeiden teiden seuraamisesta tulikin seiska, ja muutoinkin kaikki yleisvaikutelmapisteet olivat 6,5-7. Toki Jussi liikkui ajoittain liian syvässä muodossa, mutta näin hyvässä ryhdisssä en ole sitä aiemmin saanut kisoissa menemään. Istunnan kanssa on tietysti ikuisuusongelmana pohkeiden heiluminen ja pieni etukumara, mutta nyt en kuitenkaan tainnut istunnan puristuksella jarruttaa Jussia radan aikana vaan pystyin ratsastamaan suunnilleen samalla lailla kuin tunnillakin. Mahtavaa että kerrankin päästiin Jussin kanssa näyttämään parasta osaamistamme kisoissa! Olin tähän rataan oikein tyytyväinen, ja hymyni sen kuin levisi kun pisteiksi tuli oma kaikkien aikojen ennätykseni 64,78 %. Yli 60 %:n suorituksia luokassa nähtiin useampiakin, mutta lopulta pisteeni riittivät viiden ratsukon luokassa voittoon. Kaksi vuotta Jussilla helppoa B:tä tahkottuani tavoitteet täyttyivät niin pisteiden, sijoituksen kuin ennen kaikkea suorituksen tasonkin suhteen, joten eipä kisat olisi voineet enää juuri paremmin onnistua! Tämän jälkeen kelpaakin siirtyä seuraavaksi kokeilemaan Jussilla helppo A -ratoja oman seuran pikkukisoissa.