Artsin valmennus jäi tältä viikolta väliin, mutta oma ope piti meille korvaavan kahden ratsukon tunnin, jossa ratsastin Vakella. Tunnin teemana oli vain ja ainoastaan istunta, mikä olikin pitkästä aikaa oikein tervetullutta. Vake pääsi tänään helpolla, mutta minä sain sen sijaan keskittyä ihan tosissani.
Teimme ensin lyhyen alkuverryttelyn kevyessä ravissa. Vake ravasi mukavan letkeästi ja rennosti venyttäen takajalan askelta kohtuullisen hyvin etujalan merkkiin. Puskea ei tarvinnut. Alkuhölkän jälkeen aloimme työskennellä istunnan parissa. Ensimmäisenä asiana oli reisien ja polvien rentouttaminen irti satulasta. Apuharjoituksena toimi polvien ja reisien nostaminen hetkellisesti liioitellun irti satulasta, mitä teimme hetken aikaa ilman jalustimia sekä käynnissä että harjoitusravissa. Myöhemmin tunnin aikana sain myös jalustimet jalassa välillä kehotuksen toistaa saman liikkeen, jos olin taas huomaamattani alkanut puristaa polvella tai jalka nousi ylös.
Harjoitusravissa ratsastaminen jalustimet jalassa sujui jalkojenirrotusharjoituksen jälkeen tosi luontevasti, ja jalkani venyivät oikein mukavasti Vaken ympäri. Ei tunnu enää ollenkaan siltä, että istuisin liian paksun ponin selässä jalat spagaatissa sivuille. Olo oli muutenkin varsin ryhdikäs ja jäntevä, mitä varmasti edesauttoi se, että Vake liikkui mukavasti itseään kantaen ja selkää käyttäen. Ope kehuikin istuntani parantuneen viime aikoina paljon, ja paljon paremmalta se tuntuu nyt omasta mielestänikin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö korjattavaa vielä olisi, ja ettenkö aina välillä lipsahtaisi vanhoihin virheisiin. Käsien kantaminen ja kyynärkulma olivat asialistalla seuraavana. Sain ohjeeksi pidentää ohjaa hieman, jotta käsivarsia ei tarvinnut pitää suorana, ja etenkin oikea kyynärpää piti saada pysymään kyljen vieressä sekä oikea olkapää takana. Ohjien pidentäminen tuntui ensin tyhmältä, mutta tuntuma ja Vaken muoto paranivatkin ennen pitkää, kun sain kyynärkulman kautta rennomman ja joustavan napakan otteen ohjaan.
Lopputunnin keskityimme etenkin istunnan suoruuteen niin oikealle kuin vasemmalle ratsastaessa. Tiedossa oli, että kierryn aina liikaa vasemmalle suunnasta riippumatta. Ensin käveltiin ja ravattiin keskiympyrällä oikeaan kierrokseen. Koko yläkroppaa piti saada kierrettyä paremmin menosuuntaan ja samalle linjalle hevosen etuosan kanssa, kuitenkin samalla ulkokyljen napakkuuden säilyttäen. Olennaista oli vetää oikeaa olkapäätä taakse ja edelleen oikeaa kyynärvartta kyljen viereen. Onnistuin tässä, ja kylläpä oli jäntevä ja suora olo, kun todella käänsin itseäni tällä lailla hallitusti oikealle! Vaikutukset näkyivät myös Vaken suoruudessa ja kääntymisessä, eli se alkoi kääntyä oikealle paljon paremmin eikä etuosa enää liirannut ympyrältä ulos, kun ikään kuin "avasin" oikean kylkeni ja käteni oikealle. Samalla tietysti piti avata myös oikeaa lonkkaa, mutta tämä tuli yläkropan mukana melkein ilmaiseksi. Vasemmassa kierroksessa piti tietenkin korjata tilannetta päinvastoin, eli estää liiallinen sisään "avautuminen" sekä säilyttää oikeassa kyljessä ja kyynärvarressa edelleen sama napakkuus, joka oli oikeassa kierroksessa löytynyt. Suunnasta riippumatta minun täytyy siis ajatella hieman oikeaa olkapäätä ja kylkeä taaksepäin. Vake ravasi nyt molempiin suuntiin todella pehmeästi ja rennosti hyvällä tuntumalla, eikä minun tarvinnut siihen juurikaan vaikuttaa. Siinä vain istuin rennosti ja hallitusti ponin ympärillä, ja molemmat olivat tyytyväisiä oloonsa.
Laukka olikin sitten vähän toinen juttu. Vasen laukka oli odotetusti hankalaa, kun pääsin ympyrällä jatkuvasti kiertymään sisälle ja pieneen etunojaan. Vaken laukka ei vasemmalle tahtonut pyöriä ollenkaan, ja kun poni kaiken lisäksi koetti liirailla ympyrältä ulos, niin istuntani petti aina. Hetkittäin sain ulkokyljestäni otteen ja kroppaa suoristettua, mutta heti kun tuli seuraava kääntöpiste jossa poni lähti vähän raiteiltaan, keikahdin vasemmalle kieroon ja pieneen etunojaan. Yritin korjata tilannetta kääntämällä katsetta ulospäin, mutta nyt en vain saanut laukkaa rullaamaan ja ponin ulkolapaa kääntymään kunnolla ympyrälle. Ehkä Vake hermostui kaikkeen siihen säätämiseeni istunnan kanssa, eikä oikein tiennyt miten päin olisi pitänyt olla. Oikeassa laukassa tuli huomattavasti sujuvampia hetkiä ja Vake hakeutui jopa pyöreäksi, mutta sain kyllä taistella sitkeästi etunojaa vastaan joka ikisellä askeleella. Sisähartian ja -kyljen "avaamisesta" oli tähän suuntaan apua myös laukassa.
Olipa hyvä istuntatunti! Olin oikein tyytyväinen siihen, miten hyvin istuin käynnissä ja ravissa ilman perinteisiä virheitäni. Tuntui siltä, kuin olisin ollut parikymmentä senttiä pidempi niin jaloista kuin yläkropastakin, ja liikkeeseen mukautuminen oli eleettömän jäntevää. Vinoudestakin sain näissä askellajeissa niskalenkin, ja tiedän nyt, mitkä korjaukset minun tulee etenkin ympyröillä ja kulmissa muistaa. Laukka on vielä ainakin Vaken kanssa hankalaa, ja siinä vanhat virheet ovat sitkeästi mukana. Sekin varmasti vaikuttaa asiaan, ettei Vake toimi laukassa niin hyvin kuin käynnissä ja ravissa. Tiedän, mitä pitäisi korjata, mutta kroppa ei tottele ja poni vetää minut laukassa mukanaan vanhoihin tuttuihin virheasentoihin. Vaan onhan se istunnan kehittäminen onnistunut jo ravissa, joten miksipä se ei onnistuisi lopulta myös laukassa.
Teimme ensin lyhyen alkuverryttelyn kevyessä ravissa. Vake ravasi mukavan letkeästi ja rennosti venyttäen takajalan askelta kohtuullisen hyvin etujalan merkkiin. Puskea ei tarvinnut. Alkuhölkän jälkeen aloimme työskennellä istunnan parissa. Ensimmäisenä asiana oli reisien ja polvien rentouttaminen irti satulasta. Apuharjoituksena toimi polvien ja reisien nostaminen hetkellisesti liioitellun irti satulasta, mitä teimme hetken aikaa ilman jalustimia sekä käynnissä että harjoitusravissa. Myöhemmin tunnin aikana sain myös jalustimet jalassa välillä kehotuksen toistaa saman liikkeen, jos olin taas huomaamattani alkanut puristaa polvella tai jalka nousi ylös.
Harjoitusravissa ratsastaminen jalustimet jalassa sujui jalkojenirrotusharjoituksen jälkeen tosi luontevasti, ja jalkani venyivät oikein mukavasti Vaken ympäri. Ei tunnu enää ollenkaan siltä, että istuisin liian paksun ponin selässä jalat spagaatissa sivuille. Olo oli muutenkin varsin ryhdikäs ja jäntevä, mitä varmasti edesauttoi se, että Vake liikkui mukavasti itseään kantaen ja selkää käyttäen. Ope kehuikin istuntani parantuneen viime aikoina paljon, ja paljon paremmalta se tuntuu nyt omasta mielestänikin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö korjattavaa vielä olisi, ja ettenkö aina välillä lipsahtaisi vanhoihin virheisiin. Käsien kantaminen ja kyynärkulma olivat asialistalla seuraavana. Sain ohjeeksi pidentää ohjaa hieman, jotta käsivarsia ei tarvinnut pitää suorana, ja etenkin oikea kyynärpää piti saada pysymään kyljen vieressä sekä oikea olkapää takana. Ohjien pidentäminen tuntui ensin tyhmältä, mutta tuntuma ja Vaken muoto paranivatkin ennen pitkää, kun sain kyynärkulman kautta rennomman ja joustavan napakan otteen ohjaan.
Lopputunnin keskityimme etenkin istunnan suoruuteen niin oikealle kuin vasemmalle ratsastaessa. Tiedossa oli, että kierryn aina liikaa vasemmalle suunnasta riippumatta. Ensin käveltiin ja ravattiin keskiympyrällä oikeaan kierrokseen. Koko yläkroppaa piti saada kierrettyä paremmin menosuuntaan ja samalle linjalle hevosen etuosan kanssa, kuitenkin samalla ulkokyljen napakkuuden säilyttäen. Olennaista oli vetää oikeaa olkapäätä taakse ja edelleen oikeaa kyynärvartta kyljen viereen. Onnistuin tässä, ja kylläpä oli jäntevä ja suora olo, kun todella käänsin itseäni tällä lailla hallitusti oikealle! Vaikutukset näkyivät myös Vaken suoruudessa ja kääntymisessä, eli se alkoi kääntyä oikealle paljon paremmin eikä etuosa enää liirannut ympyrältä ulos, kun ikään kuin "avasin" oikean kylkeni ja käteni oikealle. Samalla tietysti piti avata myös oikeaa lonkkaa, mutta tämä tuli yläkropan mukana melkein ilmaiseksi. Vasemmassa kierroksessa piti tietenkin korjata tilannetta päinvastoin, eli estää liiallinen sisään "avautuminen" sekä säilyttää oikeassa kyljessä ja kyynärvarressa edelleen sama napakkuus, joka oli oikeassa kierroksessa löytynyt. Suunnasta riippumatta minun täytyy siis ajatella hieman oikeaa olkapäätä ja kylkeä taaksepäin. Vake ravasi nyt molempiin suuntiin todella pehmeästi ja rennosti hyvällä tuntumalla, eikä minun tarvinnut siihen juurikaan vaikuttaa. Siinä vain istuin rennosti ja hallitusti ponin ympärillä, ja molemmat olivat tyytyväisiä oloonsa.
Laukka olikin sitten vähän toinen juttu. Vasen laukka oli odotetusti hankalaa, kun pääsin ympyrällä jatkuvasti kiertymään sisälle ja pieneen etunojaan. Vaken laukka ei vasemmalle tahtonut pyöriä ollenkaan, ja kun poni kaiken lisäksi koetti liirailla ympyrältä ulos, niin istuntani petti aina. Hetkittäin sain ulkokyljestäni otteen ja kroppaa suoristettua, mutta heti kun tuli seuraava kääntöpiste jossa poni lähti vähän raiteiltaan, keikahdin vasemmalle kieroon ja pieneen etunojaan. Yritin korjata tilannetta kääntämällä katsetta ulospäin, mutta nyt en vain saanut laukkaa rullaamaan ja ponin ulkolapaa kääntymään kunnolla ympyrälle. Ehkä Vake hermostui kaikkeen siihen säätämiseeni istunnan kanssa, eikä oikein tiennyt miten päin olisi pitänyt olla. Oikeassa laukassa tuli huomattavasti sujuvampia hetkiä ja Vake hakeutui jopa pyöreäksi, mutta sain kyllä taistella sitkeästi etunojaa vastaan joka ikisellä askeleella. Sisähartian ja -kyljen "avaamisesta" oli tähän suuntaan apua myös laukassa.
Olipa hyvä istuntatunti! Olin oikein tyytyväinen siihen, miten hyvin istuin käynnissä ja ravissa ilman perinteisiä virheitäni. Tuntui siltä, kuin olisin ollut parikymmentä senttiä pidempi niin jaloista kuin yläkropastakin, ja liikkeeseen mukautuminen oli eleettömän jäntevää. Vinoudestakin sain näissä askellajeissa niskalenkin, ja tiedän nyt, mitkä korjaukset minun tulee etenkin ympyröillä ja kulmissa muistaa. Laukka on vielä ainakin Vaken kanssa hankalaa, ja siinä vanhat virheet ovat sitkeästi mukana. Sekin varmasti vaikuttaa asiaan, ettei Vake toimi laukassa niin hyvin kuin käynnissä ja ravissa. Tiedän, mitä pitäisi korjata, mutta kroppa ei tottele ja poni vetää minut laukassa mukanaan vanhoihin tuttuihin virheasentoihin. Vaan onhan se istunnan kehittäminen onnistunut jo ravissa, joten miksipä se ei onnistuisi lopulta myös laukassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti