Rataharjoituksia Sulolla

Tämähän alkaa näyttää kesältä. Kuvakaappaus videolta.

Pääsin pitkästä aikaa ihanan Sulon satulaan, kun suuntasimme Annen ja Noran kanssa Virpiniemeen Helin tunnille. Olimme tunnilla siis kolmestaan, ja ohjelmassa oli esteitä. Suurella ulkokentällä olikin meille todella ruhtinaallisesti tilaa. Lämpötila alkoi jo aamupäivästä olla hellelukemissa, mikä näin äkkiseltään kyllä veti mehut pois ainakin allekirjoittaneesta.

Verryteltiin hetken aikaa omaan tahtiin ravissa ja laukassa. Taas sain kehotuksen laittaa vatsalihakset töihin, istua pystymmässä ja rauhoittaa pohkeiden heiluntaa etenkin laukassa. Sulolla tuntui olevan laukassa aika hyvin energiaa, ja isolla kentällä meinasi iskeä jopa vauhtisokeus niin että ope sai vähän muistutella riittävän kontrollin säilyttämisestä. Pian jatkoimme verryttelyä kahden kavaletin kaarevalla linjalla vasemmassa laukassa. Väliin oli tarkoitus ratsastaa neljä laukka-askelta. Ensimmäisellä kierroksella Sulo pääsi yllättämään minut täysin ponkaisemalla ekan kavaletin yli hirmuisen kaukaa. Ponitäti on tottunut tulemaan aika lailla lähemmäs estettä. Tämän jälkeen sain onneksi juonesta kiinni niin että osasin aavistaa Sulon hyppypaikat silloinkin kun se lähti kauempaa. Toisella kierroksella tultiin edelleen turhan kovaa ja kaarretta oikaisten niin että väli hurahtikin kolmella askeleella. Ohjeena oli luonnollisestikin ratsastaa laukka pienemmäksi sekä enemmän kontrolliin, ja paremmalla maltilla sekä vasemmalla pohkeella tietä laajentaen onnistui väli ihan nätisti neljään askeleeseen. Vaihdettiin vielä suunta ja tultiin samat kavaletit oikeasta laukasta, ensin tavoitteena neljä ja sitten kolme askelta. Neljä onnistui nyt helposti, sillä Sulo ei tähän kierrokseen tunkenut kaarteesta sisäänpäin. Kolme askelta puolestaan ei heti tärpännyt, sillä kaarre tosiaan jäi helposti liian laajaksi. Kierrosten lisääminen laukkaan ja tien säätäminen pienemmäksi auttoivat ja tultiin lopulta sujuvasti kolmella askeleella myös tähän suuntaan.

Heti kavalettiverryttelyn jälkeen hypättiinkin jo rataa. Tultiin sama rata kolmeen kertaan, ensin pienillä ristikoilla, sitten pienillä pystyillä ja lopuksi kullekin ratsukolle "sopivassa korkeudessa" joka minulle ja Sulolle oli tänään turvallisesti noin 60-65 cm. Ehkä olisi isompikin mennyt, mutta Sulo ei ole pomminvarma hyppääjä vaan saattaa hyvinkin nopeasti kieltää, joten oman hyppyrutiinini (tai siis sen puutteen) huomioiden tämä oli varmasti hyvä korkeus tällä erää. Evästykset oli että istu väleissä alas satulaan, säilytä kontrolli ja varaudu kaikkeen väliltä hyppy kaukaa - hyppy läheltä - kielto (hui!).

Rata alkoi lävistäjäesteellä oikeasta vasempaan laukkaan vaihtaen, ja enimmäisellä ristikkokierroksella laukka vaihtuikin. Seuraavana vuorossa oli kolmoissarja yhden ja kahden askeleen väleillä. Ihan sujuvasti ylitimme tämänkin, mutta laukka vaihtui vahingossa vääräksi ja jouduin korjaamaan ravin kautta. Vasemmassa laukassa jatkettiin lävistäjälle 19 metrin linjalle, johon olisi pitänyt saada viisi askelta mutta ekalla kierroksella sisäänhyppy jäi niin pieneksi ja teimme sellaisen mutkan välissä että tultiin kuudella ja pohjaan. Rata päättyi vielä 21 metrin linjaan kuudella askeleella. Tämä oli muuten sujuva, mutta hieman olisi välissä saanut ottaa kiinni sillä kuusi askelta toi kakkososalle aavistuksen liian pohjaan.

Toisella kierroksella esteiden noustua pystyiksi oli suorituksessa aika lailla samat sävelet, yleisesti ottaen sujuvaa menoa mutta parit laukan korjaukset jouduin tekemään ravin kautta ja 19 metrin linja ei edelleenkään onnistunut viidellä askeleella pienestä eteenratsastuksesta huolimatta. 21 metrin linja kuudella askeleella puolestaan oli oikein hyvä, laukan pituus oli nyt väliin juuri sopiva. Pientä kiinniottoa sai välissä tehdä, sillä jälkimmäisen osan noustua okseriksi Sulolla oli sinne hieman enemmän imua.

Lopuksi tosiaan hypättiin vielä kolmas kierros päivän maksimikorkeudessa. 19 metrin linja onnistui vihdoin sujuvasti viidellä askeleella, melkeinpä kävi jo ahtaaksi. 21 metrin linjalla ope puolestaan jäi toivomaan parempaa kiinniottoa jottei ajauduttaisi kakkososalle niin pohjaan, ja saimmekin ottaa tämän linjan vielä uusintana. Pienillä pidätteillä väli muodostui sopivammaksi vaikka edelleen tultiin hiukan lähelle okseria. Parannusehdotuksena olisi siis olla tiiviisti takaisin satulassa ja tekemässä pidätteitä jo hieman nopeammin ensimmäisen esteen jälkeen.

Sulolla oli vielä mukavampi hypätä kuin muistinkaan. Tilavalla ulkokentällä Suloon tuli maneesiin verrattuna juuri sopivasti lisää eteenpäinpyrkimystä, ja hyppäämisen fiilis oli lähes koko ajan mukavan sujuva. Laukassa tuntui olevan hyvä säädeltävyys (kunhan vaan otin sen käyttöön enkä jäänyt matkustelemaan), joten oikeisiin ponnistuspaikkoihin oli melko helppo tulla. Välillä toki hypättiin vähän kauempaa ja välillä lähempää, mutta näiden suhteen onnistuin olemaan yhtä mieltä hevosen kanssa joten ei ongelmaa. Harmillista vaan on Sulon ennalta-arvaamaton kieltämistaipumus, mistä ope jaksaa aina kovasti muistutella ja mikä saa olon satulassa epävarmaksi. Kieltomahdollisuuden mielessä pitäen ei uskalla kylmiltään lähteä kovin isoja hyppelemään, mikä on vähän sääli kun Sulolla tosiaan sitä venyvyyttä ja hyppyvoimaa olisi ihan eri malliin kuin mitä tällainen poniratsastelija pääsee usein kokemaan. Seuraava estetunti meidän porukalle kuitenkin jo sovittiin, joten lisää estetreenejä Sulon kanssa pitäisi kesän mittaan olla luvassa.