Voltteja, siirtymisiä ja istuntaongelmia

Aamupäivän estetunnin jälkeen oli luvassa lisää hikoilua yhä vain lämpenevässä säässä, sillä iltapäivällä vuorossa oli sunnuntain vakiotuntini. Ensi viikon kisoja silmällä pitäen sain mennä taas Jussilla. Tunti oli Jussille päivän ensimmäinen, mutta helteestä huolimatta se oli jo tehnyt varsin perusteellisen alkuverryttelyn riehumalla tarhassa Peran kanssa itsensä lähes hikeen. Liekö tämä syy siihen että Jussi liikkui tänään varsin vetreästi.

Suurin osa tunnista ratsastettiin noin 15 metrin voltteja pitkille sivuille sekä siirtymisiä askellajin sisällä eli kokoamista ja askeleen pidennystä omaan tahtiin. Aloitettiin käynnissä oikeaan kierrokseen. Käynnissä Jussin liikkuminen oli hitaanpuoleista ja jäinkin sitä huomaamattani tuuppimaan sekä pohkeella että istunnalla. Asetusten suhteen yritin muistutella itselleni edellistuntien oppeja eli kärsivällisyyttä asetuksen pyytämiseen ja näin käsi rauhallisemmaksi huolimattoman ottamisen ja päästämisen sijaan. Asetusten ja pienten kokoamisyritysten kautta liikkumiseen löytyi hieman pyöreyttä, vaikka muoto jäikin pitkäksi ja etupainoiseksi.

Hevonen on pitkä, ohjat on pitkät. Vaan kun saisi (edes) tämän istunnan säilytettyä  ravissa ja laukassa...

Asetus oikealle ei tuottanut tänään ongelmia. Ja kädetkin on kannettuna!

Ravissa Jussi liikkui alusta alkaen varsin mukavasti ja aktiivisesti. Muoto pysyi tasaisena ja hevonen rentona, mutta aivan kuten viime tunnillakin kaivattiin Jussille parempaa ryhtiä ja etuosan kohotusta ylöspäin. Ope kehotti pyrkimään erityisesti alakaulan pyöreyteen ja ylös nostamiseen. Helpointa muodon ryhdistäminen oli volteilla sisään asettaen ja samalla ulko-ohjalla etuosaa kohottaen. Taas sai kyllä varoa etten jäänyt huomaamattani värkkäämään liikaa sisäohjalla, ja osittain käden levottomuus juontanee juurensa puutteelliseen keskivartalon käyttöön ja sitä myötä istunnan epävakauteen. Asetus ja taivutus jäykälle puolelle eli oikealle onnistui tänään melko vaivattomasti, ja Jussi oli kaikin puolin aika notkean oloinen. Vasempaan kierrokseen oli ensin hankalampi löytää hevonen pohkeiden väliin, mutta ratkaisu löytyi takaosan väistätyksestä ulos voltilta muutama askel kerrallaan. Uralla volttien välillä ratsastin pieniä keskiravipätkiä. Jussi kyllä vastasi pohkeesta eteen, mutta askeleen venyminen taisi jäädä aika vaatimattomaksi. Keskiravi onnistui paremmin silloin kun kevensin enkä harjoitusravissa joka suuntaan leviävällä istunnallani häirinnyt hevosta ihan niin paljon. 

Ravivolteilla Jussi liikkui oikein mukavasti. Kokonaisuuden pilaa kuski jonka on ihan pakko kenottaa tällaisessa etukumarassa koko ajan.

Hevosen toimiessa tänään näin kivasti löytyivät ehdottomasti isoimmat ongelmat omasta istunnasta. Koko tavanomainen virhekavalkadi tuli taas käytyä läpi sisältäen ainakin etukumaran kevennyksen, ryhdittömänä kasassa istumisen harjoitusravissa, lonkkien riittämättömän aukeamisen ja polvella puristamisen, pohkeen heilumisen, leviävät kädet, vartalon kierron vasemmalle sekä velton oikean kyljen ja kyynärvarren. Vartaloon olisi kuulemma pitänyt saada enemmän tukea ja jäntevyyttä jotta ylimääräisen ylävartalon liikeen saisi pois ja liikkeeseen mukautuminen tulisi vain lantiosta ylävartalon "putoillessa" ravin mukana lantion päälle. Nyt tilanne on se että liike kanavoituu vääriin paikkoihin eli sinne ylävartaloon ja pohkeisiin.

Istuntavaihtoehdot harjoitusravissa ovat notkoselkä tai ryhditön lösötys, tässä esitettynä jälkimmäinen. Eikä muuten aukea lonkat. Jussi on edelleen hieno.

Pian siirryttiin ratsastamaan vasemmassa kierroksessa lyhyitä laukkapätkiä tehden siirtymiset ravin ja laukan välillä omavalintaisiin kohtiin. Päädyin laukkaamaan enimmäkseen volteilla jotka edelleen pidettiin mukana kuvioissa. Laukannostot ravista olivat taas hitaahkoja, ja laukassa Jussi kyllä liikkui pyöreänä mutta pitkänä ja matalana. Ope kehottikin kokoamaan ja lyhentämään hevosta ulko-ohjalla pyytäen samalla ulkopohkeella laukkaan aktiivisuutta ja pyöreyttä. Ihan täysonnistumista ei tässä asiassa tullut, mutta sain ehkä hetkellisesti volteilla laukkaan hiukan lisää ryhtiä. Positiivista oli se että laukassakin ohjastuntuma säilyi kohtuullisen kevyenä eikä Jussi siis juurikaan roikkunut ohjalla.

Laukkavoltti vasemmalle.

Lopuksi tehtiin vielä siirtymisiä kolmikaarisella kiemurauralla. Pitkän sivun lopulla nostettiin käynnistä oikea laukka, laukattiin lyhyelle sivulle voltti ja jatkettiin kiemurauralle jossa laukka vaihdettiin käynnin kautta aina keskihalkaisijaa ylitettäessä. Laukannostot käynnistä onnistuivat ilahduttavan hyvin, sillä Jussi oli tarkasti kuulolla nostoa odottamassa kuitenkaan sitä ennakoimatta ja jännittymättä. Näin nosto onnistui yksinkertaisella pohjeavulla pyöreyden säilyessä. Voltilla ja kiemuran ensimmäisellä kaarella laukka oli mukavan aktiivista ja pyöreää. Siirtyminen laukasta käyntiin ei kuitenkaan ensin ottanut sujuakseen, sillä tultiin keskihalkaisijalle liian isoa laukkaa ja ehkä myös turhan etupainoisena. Pari kertaa siirtymä tuli vahvasti kädellä sekä maustettuna kuskin eteenpäin keikahtamisella. Kiemuran toista vaihtoa Jussi alkoi pian ennakoida niin että ehti aina ennen ratsastajan ohjeita tipauttaa raville ja nostaa saman tien uuden suunnan laukan ihan omia aikojaan. Oli siis tietävinään minua paremmin miten tämä homma menee (ja saattoipa olla siinä ihan oikeassakin). Lopulta saatiin pari ihan onnistunutta suoraan laukasta käyntiin siirtymistä kiemuran ekaan vaihtoon, sillä Jussi osasi jo odottaa että siinä keskihalkaisijalla jarrutetaan ja itsekin taisin tehdä vähän paremmat valmistelut sekä liimata itseni satulaan niin hyvin kuin vain vatsalihaksista löytyi tehoja. Toista vaihtoa ei ihan yhtä nätisti päästy tekemään sillä en saanut Jussin ennakointitaipumusta täysin kitkettyä ja näin mukaan tuli aina vähän ravia.

Etukumaran lisäksi vakioasentoon kuului puristus polvilla ja jalan nouseminen ylös. Jussi se vaan esitti laukassakin hyviä pätkiä.

Tulossa käyntiinsiirtymiseen kentän keskelle.

Loppuverryttelyssä Jussi liikkui todella mukavasti. Itse olin jo helteen sekä alkamassa olevan flunssan uuvuttama siinä määrin että jouduin aika kovasti tsemppaamaan keskittyäkseni kunnolla loppuun asti, mutta motivoihan se jaksamaan kun hevonen teki parastaan ja ravasi hyvällä energialla eteenpäin. Otettiin vielä pari keskiravipätkää uralla, ja askel venyi ehkä hieman paremmin kuin alkutunnista. Itselläni vaan oli vaikeuksia pitää niin kevennys kuin kädetkin rauhallisena lisäyksen aikana eikä lähteä ohjalla turhaan varmistelemaan muodon säilymistä sekä ylikevennyksellä työntämään hevosta eteen.

Loppuverkassa saatiin jo sentään yksi tilannekuva jossa istunta ei näyttänyt täysin kammottavalta.

Kevään ensimmäinen(!) tunti kotitallin ulkokentällä sujui siis varsin mukavissa merkeissä vaikka tappavan kuuma olikin. Paremmin meni kuin keskiviikkona ja jos Jussi on samassa vireessä viikon kuluttua kisoissa niin eipä tarvitse huolehtia muusta kuin oman kropan ja raajojen ruotuun laittamisesta. Siinä sitä työmaata kyllä onkin enemmän kuin tarpeeksi.