Maanantaina oli vuorossa vakiotunti Tallinmäellä Vaken kanssa. Tunnin piti tällä kertaa sijaisope, ja luvassa oli puomi- ja esteharjoituksia. Ensimmäinen tehtävä oli kuitenkin kaivaa poni esille hurjan hiekkakuorrutuksen alta, sillä Vake oli piehtaroinut tarhassa itselleen kunnon "ötökkäsuojan" korvista kavioihin.
Tunti alkoi ravissa molempiin suuntiin ympyröillä ja volteilla taivutellen sekä tehden siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Herättelin taas Vakea vähän reippaampaan liikkumiseen, sillä etenkin volteilla meno tahtoi hyytyä. Pohkeella eteen ratsastaminen kuitenkin johti yleensä vähän turhan kiireiseen kipitykseen sen sijaan että takajalat olisivat oikeasti alkaneet polkea paremmin. Ope olisikin halunnut nähdä kiireisen kipityksen sijaan rauhallisempaa ja pidempää raviaskelta. Vasempaan kierrokseen piti varoa niin ponin kuin omankin kropan ylitaipumista, ja jo tässä vaiheessa tuntia ope kiinnitti erityistä huomiota vinouteeni. Ohjeena oli tarkkailla suoruutta etenkin siltä kantilta että keventäessä painoa on koko ajan yhtä paljon molemmilla jalustimilla.
Ensimmäinen puomitehtävä sisälsi kaarevalla uralla neljä maapuomia. Ensimmäinen ja kolmas puomiväli olivat kolmelle laukalle mitoitettuja kun taas keskimmäinen oli yhden laukan väli. Tutustuttiin tehtävään kuitenkin ensin vasemmassa kierroksessa puomien yli ravaten ja vaihdellen puomien ylityskohtaa sisäreunasta ulkoreunaan. Tässä vaiheessa tuntui että Vakea sai puomeilla vähän puskea eteen. Puomilinjaa jatkettiin sitten laukassa. Tultiin mielestäni ihan reippaalla laukalla, mutta silti Vake ei venynyt kolmen askeleen väleihin vaan otti neljännen miniaskeleen. Ope totesikin että voidaan tulla ihan suosiolla neljällä laukalla, ja yritin valita seuraavilla kierroksilla tien vähemmän sisäreunaan jotta väliin sopisi nätit neljä askelta. Ensimmäinen väli oli yleensä ihan ok, mutta jälkimmäiseen tuli kohellusta niin että neljäs askel oli mini tai puolikas. Ajoin ehkä laukkaa liikaa eteen ja tienkin olisi varmaan voinut tehdä fiksummin eli hieman laajempana.
Samaa kaarevaa linjaa tultiin vielä oikeassa laukassa, ja nyt viimeinen puomi nousi pieneksi esteeksi. Tähän suuntaan ensimmäiset puomivälit menivät mielestäni jotenkin sujuvammin ja luontevammin askeleen sopiessa nätisti. Ekalla kierroksella neljä askelta oli hieman ahdas viimeiseen väliin ja hyppy tuli aika läheltä. Toisella kierroksella oli käymässä samalla lailla, ja puoliksi vahingossa lähetin Vaken hyppyyn kolmella askeleella kaukaa. Yli päästiin näinkin, ja oli ihan mukava huomata että Vake mukautui ponnistuspaikkapäätöksiini olivat ne sitten lähempää tai kauempaa. Viimeisellä hyppykierroksella tein vähän isomman kaarteen ja neljä askelta mahtui esteen eteen paremmin.
Lopputunti vietettiin jumppasarjan parissa. Tätäkin tultiin ensin maapuomeina ravaten kevyessä istunnassa suoran puomilinjan yli. Vake liikkui puomeilla nyt mukavan reippaasti, ja kevyt istunta sekä jousto nilkkoihin löytyivät hyvin. Seuraavaksi tultiin puomilinjan yli ravissa ja hypättiin linjan päätteeksi ristikko laskeutuen oikeassa laukassa alas. Meno vaikutti muuten helpolta, mutta tähän kierrokseen vinoudet näkyivät siinä että ristikolta tuli herkästi väärä laukka.
Lopuksi tultiin jumppasarjaa laukassa vasempaan kierrokseen. Sarjan aloitti ponnistuspuomi ja ristikko, sitten yhden askeleen väli, innariväli ja vielä toinen yhden askeleen väli. Vake tuli sarjalle sisään ihan hyvällä imulla, mutta suoruudessa olisi ollut parantamisen varaa sillä takaosa liiraili estelinjalla vasemmalle. Ponnistuspaikka maapuomille ja ristikolle löytyi hyvin nyt kun ponilla oli ihan mukava eteenpäinpyrkimys ja se venytti helposti hieman kauempaakin jos tarve vaati. Jumppasarjan esteet pysyivät pieninä, ja Vake hyppeli linjaa rutinoituneen ja varman oloisesti. Erityissyyniin joutui oma vinouteni, sillä kiertymiseni hypyissä vasemmalle ei tietenkään jäänyt opelta huomaamatta. Sainkin ohjeen kääntää katsetta oikealle jumppasarjaa ylittäessä, minkä pystyin ongelmitta tekemään siinä vaiheessa kun ponnistuspaikka oli löytynyt ja poni lähti ensimmäiseen hyppyyn. Tällä keinolla sain oltua hypyissä hieman suorempana, mutta pulma onkin siinä kuinka saisin mentyä hyppyihin suoralla kropalla myös silloin kun katse on eteenpäin tai jopa silloin kun ollaan kääntymässä esteeltä vasemmalle.
Tänään jäi sellainen fiilis että vähän isompaakin olisi voinut hypätä, mikä on tietysti ihan hyvä merkki siitä että olo oli varma ja jännittää ei tarvinnut. Ei varmasti kuitenkaan ole ollenkaan huono juttu että aloitellaan yhteistyö tällä lailla kaikessa rauhassa ihan pienillä ja helpoilla tehtävillä eikä ahnehdita liian paljon liian pian. Tällaisilla helpommilla tehtävillä pääsee kuitenkin hyvin keskittymään niihin tuikitärkeisiin perusasioihin kuten istuntaan ja mukautumiseen, suoruuteen sekä laukan rytmiin ja energiaan. Kuten tänäänkin nähtiin on näissä peruspalikoissa vielä enemmän tai vähemmän työstettävää. Sekin on oikein mukavaa kun estetunnilla voi olla koko ajan ihan rauhallisin mielin eikä jännitys tai pelko ole ollenkaan mukana. Jospa rauhassa edeten saisi saman hyvän fiiliksen säilytettyä myös siinä vaiheessa kun esteet vähän nousevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti