Rentoa pikkuhyppelyä

Odotin tänään kavalettituntia mutta listassa lukikin esteitä. Ratsuksi ope oli laittanut sen kivoimman (ja helpoimman) mahdollisen eli Eetun. Loppujen lopuksi tunti menikin enemmän sinne kavalettiosastolle sillä esteet pysyivät niin pikkusina, mutta saipahan kerrankin täysin rennosti keskittyä istuntaan hypyissä ja niiden välillä kuten tunnin tarkoitus oli. Ohjelmassa oli siis pienen jumppasarjan hyppelyä.

Tunti aloitettiin ravipuomisarjan parissa. Eetu oli puomeilla ensin vähän kiireinen, ja taisinkin sitä sellaiseksi ajaa varmistelemalla pohkeella liikaa. Toistojen myötä puomeille löytyi rentous ja hyvä tahti. Tämän jälkeen päästiinkin testaamaan istuntaa ja tasapainoa ravaten puomien yli kevyessä istunnassa ilman käsiä. Ope seisoi puomilinjan päässä ja viittoi malliksi käsiä sivulle tai pään päälle. Ihan kohtuullisen hyvin tasapainoni piti niin että pysyin jalustimilla irti satulasta pahemmin keikkumatta, ja enpä voinut kiertyä ihan niin vinoonkaan joutuessani tällä lailla tasapainoilemaan.

Työskenneltiin vielä hetki oikeassa laukassa, ja sen jälkeen hypättiin jumppasarjaa vasemmassa laukassa. Sarjan alkuosa koostui maapuomeista ja kavaleteista innarivälein, ja näiden jälkeen seurasi yhden laukan väli ristikolle ja edellleen yhden laukan väli toiselle ristikolle. Viimeinen este nostettiin myöhemmin vielä pieneksi okseriksi. Eetu hyppeli sarjan aikalailla autopilotilla niin että sain keskittyä istuntaan ja myötäämiseen. Välillä meinasi tulla pientä kiirehtimistä ja ope kehotti tekemään esteväleissä kevyitä puolipidätteitä. Tärkein tarkkailtava istunnassa oli tietenkin suoruus, sillä kierroksen ollessa vasen lähdin kiertymään vartalosta vinoon vasemmalle. Kun pidin tämän koko ajan mielessä niin onnistuin olemaan koko sarjan läpi melko suora, mutta jos keskittyminen pääsi herpaantumaan muihin asioihin niin aloin taas kiertää itseäni mutkalle. Myötäsin välillä turhankin reilusti ottaen huomioon miten matalia esteet olivat, ja ope kehottikin säilyttämään tuntuman paremmin. Okserilla menin ylävartalolla aluksi aika liioitellusti ja liian nopeasti mukaan. Liioittelua karsimalla ja eleettömämpään istuntaan pyrkimällä mukautumisen ajoitus parani, ja opelta tuli kehuja pehmeästä ja hyvinajoitetusta mukanaolosta.

Hyppääminen tuntui tänään oikein helpolta ja vaivattomalta. Omasta puolestani sarjan viimeistä osaa olisi voitu hypätä aika reilusti isompanakin, mutta luonnollisestikin hevosia pitää vähän säästellä ja tällaisessa istuntaharjoituksessa pienempikin este ajoi pitkälti saman asian. Ainakin tällä tunnilla pystyi hyppäämään hyvin rennosti kun mitään ei tarvinnut jännittää. Vielä kun saman fiiliksen saisi joskus siirtymään myös korkeammille esteille ja vaikeammille tehtäville.