Keskiviikkoiltana meninkin putkeen kaksi tuntia, sillä en tietenkään raskinut jäädä pois vakiotunnilta vaikka heti sen perään oli myös kurssitunti. Päivän ensimmäinen ratsuni oli Lenni, jolla en ollutkaan mennyt pitkään aikaan. Lennillä on aina hyvin mielenkiintoista ratsastaa, ja sen kanssa onnistumiset ovat todellakin palkitsevia. Tänään niitä onnistumisia ei vaan valitettavasti juurikaan koettu.
Verryttelykuvioina oli loivat kiemuraurat molemmille pitkille sivuille sekä päätyihin ympyrät. Käynnissä Lenni jumi ja hidasteli, eikä vastannut pohkeeseen. Meno oli tällöin luonnollisestikin myös todella selätöntä, ja open ohjeistus olikin että moottori käyntiin jotta hevonen alkaisi liikkua läpi selän. Kun siirryimme raviin vaihtoikin Lenni heti päinvaistaiselle vaihteelle eli juoksi alta. Edelleen toki täysin selkä alhaalla ja hirvimoodissa. Suustaan Lenni on aika hankala, ja niinpä ohjalla tekemäni pidätteet saivat sen vain jännittymään entisestään. Istunnalla en päässyt jarruttelemaan, sillä en saanut keventäessä kroppaani mitenkään ruotuun vaan kenotin hurjassa etukumarassa hervottomana kuin räsynukke. Meno muuttui vähän nätimmäksi kun istuttiin harjoitusraviin ja aloin saada pidätettä paremmin läpi. Ympyröillä Lenni alkoi jo ihan kuunnella ja rentoutua. Vähän pyöreäksikin se haki mutta oli kovin rauhaton edestä. En varmaankaan saanut pidettyä kättä tarpeeksi vakaana ja pehmeänä jotta Lenni olisi voinut siihen luottaa. Loiville kiemuroille kääntyessä Lenni kiihdytteli edelleen, mutta aloin myös näissä saada parempaa otetta hevoseen kun rupesin asettamaan vähän jämptimmin.
Verryteltiin vielä laukassa vasempaan kierrokseen. Laukassa kädet jäivät aivan liian jännittyneiksi, joten Lenni laukkasi jännittyneessä hirvimoodissa ja edestä levottomana. Laukassakin ope toivoi takajalkojen aktivointia pohkeesta. En vaan uskaltanut kovin paljon pohkeella ratsastaa ja rentouttaa kättä, sillä kaarteisiin ja kulmiin Lennin vauhti tuntui usein vähän kiihtyvän ja jännitin sitä mahdollisuutta että se kompuroisi pehmeähköllä pohjalla. Kellahdus nenälleen Peran kanssa on vielä liian tuoreessa muistissa, joten pikkaisen kouraisee mahasta jos heppa tuntuu menevän kulmaan liian kovaa ja pidätettä kuuntelematta. Laukassa en myöskään onnistunut suoristamaan itseäni ollenkaan vaan istuin vasemmasta kyljestä linkussa joka ikisellä ympyrällä, siitäkin huolimatta että juuri eilen tätä asiaa korjailtiin.
Tänään tehtiin samoja laukannostoja pituushalkaisijalla kuin sunnuntaina. Käynnistä siis nostettiin pituushalkaisijan lopulla vuoroin oikeaa ja vasenta laukkaa. Aluksi Lenni poikitti ja kiemurteli kovasti, sillä tein liian reiluja valmisteluja ja käytin liian vahvaa pohjetta nostossa. Lenni nimittäin jumi käynnissä edelleen niin pahasti pohkeen takana että kuvittelin noston vaativan hyvinkin voimakasta pohjeapua. Ohjeena oli käyttää kevyempiä nostoapuja jottei hevonen jännity niin paljon, sekä pitää vasemman laukan nostossa ulkopohje kevyempänä jottei takaosa poikittaisi vasemmalle. Oikean laukan nostossa ulkopohje sen sijaan sai olla vahvempana mukana estämässä takaosan liirausta vasemmalle. Kun luovuin liiasta valmistelusta ja säätämisestä niin päästiin nostoihin vähemmällä kiemurtelulla. Rauhallisemmalla ratsastuksella saatiin myös molempiin suuntiin ihan kelvollisia nostoja joissa hevonen lähti selvästi ylämäkeen, mutta rennoksi ja pyöreäksi en Lenniä nostoihin saanut. Ope toivoi ylälinjaan venymistä, mutta se jäi kyllä toteutumatta Lennin jännittäessä hirvimoodissa.
Laukannostojen korjaantuminen suoremmiksi oli oikeastaan ainoa valopilkku koko tunnissa. Muuten meni aika lailla metsään kaikki. Läpi koko tunnin oli hirveän hankala pitää tasaista tuntumaa, sillä Lenni oli todella levoton edestä. En tiedä johtuiko tämä kokonaan huonosta kädestä vai kiusasivatko lisäksi ötökät. Varsinkin käynnissä ja loppuverryttelyraveissa Lenni oli päänsä kanssa ihan mahdoton. Istunta on tässä parina viime päivänä ollut aivan erityistarkkailussa, mutta Lennin kyydissä kaikki virheet tulivat taas voimakkaasti esiin. Olin aika etukumarassa koko tunnin, sillä tämä satula helposti työntää sellaiseen ainakin jos on lonkista näin jumissa. Hankala siinä oli sitten vaikuttaa hevoseen kun ei oikeaan asentoon päässyt. Varsinkin laukassa olin kuin suolapatsas, joten ei ihme jos hevonen jännittyy ja juoksee alta. Lenni on aina haastava ratsastaa, mutta toisinaan senkin kanssa on yhteinen sävel jossain määrin löytynyt. Tänään ei kyllä löytynyt sitäkään vähää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti