Jännittävää mutta sujuvaa pikkuhyppelyä

Tiistaina vuorossa oli estetunti Sulolla. Koska aloitan nyt säännöllisen ratsastamisen vuokraponi-Vakella joudun ikävä kyllä karsimaan viikko-ohjelmastani pois tämän tiistaitunnin. Tämänviikkoinen tunti sattuikin olemaan kymmenen kerran korttini viimeinen. Tosi haikealta tuntuu ajatella että "projekti" Sulon kanssa päättyy nyt tähän, sillä Sulon kaltaiseen herkkään, älykkääseen ja kauniiseen hevoseen kiintyy ihan väkisinkin ja monia asioita se on minulle tämän noin vuoden aikana opettanut. Tämän kevään jatkuvat ongelmat estepuolella kuitenkin helpottivat päätöstä vaihtaa Sulo helpompaan ratsuun. Varmasti käyn kuitenkin jatkossakin satunnaisesti ratsastamassa Sulolla, sillä eihän näin ihanaa hevosta voi ihan kokonaan hylätä!

Tämä viimeinen tunti sattui tosiaan olemaan sopivasti esteitä. En ollutkaan mennyt Sulolla nyt kolmeen viikkoon, ja edellinen kerta oli se jolloin ulkokentällä jännitettiin ja säpsyiltiin niin että hyvä kun hengissä selvittiin. Taas jännitti lähteä hyppäämään, vaikka tiesinkin että tällä kertaa vastaavaa säpsyilyä tuskin olisi luvassa. Rauhoittelin itseäni päätöksellä hypätä tänään vain ihan pienillä korkeuksilla, ja tämä oli varmasti järkevä päätös ajatellen viimeaikojen vaikeuksia sekä ennen kaikkea omaa jännitystä ja sen hallintaa. Sulo oli tänään ihan leppoisalla mielellä liikeellä, ja alkukäynnit käveltiin rennosti pitkin ohjin ilman suurempia tuijotteluita. Tämähän on tietenkin se normaalitilanne. Raviverryttelyssä Sulo tuntui suorastaan tahmealta, mutta laukassa löytyi virtaa paljon paremmin. Sain jo vähän pidätelläkin ettei meno yltynyt liian pirteäksi, mutta hyvästä energiasta huolimatta ei kyllä löytynyt minkäänlaista pyöreyttä. Selvä syypää oli oma jännittyneisyyteni, sillä en tässä mielentilassa saanut itseäni rentoutettua vaan käsi jäi kovaksi. Jännittyneisyys siirtyi ohjan kautta tietysti Suloonkin, eikä näin ollen päästy verryttelyn aikana lähellekään niin rentoon menoon kuin olisin toivonut.

Verryttelytehtävänä tultiin ensin 14 metrin suoraa linjaa pikkuesteillä. Sulolla oli edelleen hyvä energia ja imua eteen, mutta pitelin sen verran että väli jäi ensin hieman pitkäksi neljällä laukalla. Sulo kuitenkin ponkaisi jälkimmäisen esteen muitta mutkitta vähän kauempaa, ja sain vaikutelman että se oli tänään menossa esteille ihan rohkeasti ja innokkaasti. Toisella kierroksella oltiin taas jäämässä vähän kauas toisesta esteestä, mutta Sulo reagoi pohkeesta nopeasti eteen. Esteen jälkeen oli sitten kontrolli pari askelta hieman hukassa, joten pohjeapuni oli ehkä turhankin voimakas.

Yksittäisenä tehtävänä ennen rataa tultiin vielä kaksi kierrosta ristikko-pysty-sarjaa 8.5 metrin välillä. Näin pikkuruisilla esteillä väli tahtoi jäädä pitkäksi kahdelle laukalle. Ensimmäisellä kierroksella tein sen perinteisen virheen että jännitin ponnistuspaikkaa a-osalle aivan liikaa, ja kun paikka jäi vähän epävarmaksi heitin ohjan pois ja unohdin myös pohkeet matkasta. Tästä tilanteesta Sulo kieltää lähestulkoon aina, ja niin se teki myös tälle pikkuristikolle. Uudella yrityksellä pidin pohkeet tosi napakasti mukana ja heti päästiin yli. Väli jäi tosiaan pitkäksi ja hetken aikaa arvuuttelin mitä mahtaa tapahtua, mutta Sulo hyppäsi b-osan kauempaa eikä ottanut miniaskelta/kieltoa. Nämä tilanteet missä esteestä jäädään kauas ja Sulo venyttää kiihdytysaskeleen sekä hyppää kauempaa on aina vähän pelottavia, sillä jos tässä tilanteesta Sulo päättääkin viime hetkessä stopata niin kyydissäpysymismahdollisuudet ovat hyvin heikot. Toisella hyppykierroksella mentiin samalla lailla b-osalle venyttäen, ja vauhdikkaan hypyn jälkeen Sulo nakkeli niskojaan siihen malliin että villiponi oli kuoriutumassa esiin.

Päivän rataa hypättiin kaksi kierrosta. Menin molemmat kierrokset ihan matalalla korkeudella (ristikko - n. 60 cm), sillä olo oli sen verran epävarma ja ekalla kierroksella tuli vähän kämmejä. Sulo lähti etenemään mukavan energistä ratalaukkaa jota oli hyvä kasata, mutta jännityin heti kun hevonen alkoi kyttäillä kentän ulkopuolisia tapahtumia. Aidan taakse ilmestyneitä katsojia piti tietenkin vähän tuijotella ja liirailla pakoon samalla kun lähestyimme ensimmäiselle esteelle. Ekat kaksi hyppyä sujuivat kuitenkin ihan hyvin. Kolmoseste oli valkea lainelankku suoraan vasta-aurinkoon, ja ratsastin tälle pohkeella voimakkaammin sekä kosketin vähän raipallakin lavalle. Lankku ylittyi tällä rohkaisulla ihan hyvin. Seuraavana vuorossa oli tuttu 14 m linja, jolle ope käski ottaa nyt laukkaa kiinni niin että mahduttaisiin neljällä askeleella. Ekalla osalla Sulo pääsi hieman yllättämään hyppäämällä kaukaa, ja kun pasmat meni tästä sekaisin tuli koko välistä aika epämääräinen ja jäätiin vitosesteestä kauas. Sulo pomppasi jollain kummallisella koikkaloikalla esteen yli, ja jarruttelin tämän jälkeen laukan pois kasatakseni itseni uudestaan. Sarjalle tultiin ihan ok:sti, mutta taas jouduttiin venyttämään b-osalle aika reilusti ja sen jälkeen oli kontrolli hieman hukassa. Tiestä viimeiselle esteelle eli okserille tuli liian epämääräinen, ja Sulo luuli meidän olevan menossa rataan kuulumattomalle esteelle joka sijaitsi okseriin nähden noin 90 asteen kulmassa. Kun viime hetkessä ohjasinkin okserille oltiin liian vinossa ja Sulo taisi vähän hämmentyä tilanteesta, ja niinpä se liirasi jo kaukaa okserilta sivuun. Uudella lähestymisellä otin järkevämmän tien, ja pieni okseri ylittyi nyt nätisti.

Ensimmäisellä ratakierroksella oma jännitys ja epävarmuus pääsivät tosiaan sotkemaan kuvioita aivan liikaa, joten toiselle kierrokselle lähdin virheitä paikkailemaan ja ratsastamaan fiksummin. Sulo laukkasi edelleen tosi hyvällä energialla eteen pyrkien mutta "kasassa", ja tällaisessa laukassa se oli helppo tuoda oikeisiin ponnistuspaikkoihin. Oma pää pysyi nyt myöskin paremmin kasassa, ja meno oli oikein sujuvaa. Hyvät ponnistuspaikat ja hypyt, hyvä tempo ja ei mitään todellista epäröintiä millään esteellä kun pidin pohkeet napakasti mukana ja olin itse menossa joka esteen yli. 14 metrin väliin en saanut laukkaa ihan tarpeeksi kiinni ja niinpä vitoselle mentiin pohjaan, kun taas sarjaväli oli edelleen aika pitkä. Kokonaisuutena rata oli kuitenkin oikein asiallinen ja tuntui hyvältä. Tällä lailla kun saisi ratsastettua niin eivät isommatkaan esteet olisi ongelma, mutta sehän tässä on että puomien noustessa alan jännittää liikaa. Näin matalat esteet Sulo kyllä hyppää kun vaan pidän pohkeen ja ohjan mukana enkä jätä sitä yksin. Itsekseen Sulo ei hyppää pienintäkään estettä, eli nukahtamisiin tai omiin epäröinteihin ei ole varaa vaan jokaisen esteen edessä täytyy olla pohje kertomassa että nyt hypätään.

Vaikka en kovin suurille esteille tänään uskaltanutkaan niin jäi ihan mukava mieli siitä miten hyvältä meno tuntui jälkimmäisellä radalla. Tämä suoritus oli ihan hyvä päätös tiistaitreeneille Sulon kanssa. Silloin kun Sulo on oikeassa mielentilassa ja hyppymoodissa niin on sillä hyppääminen kaikesta jännityksestä huolimatta ihanaa. Voi kun olisin itse rohkeampi niin meistä olisi Sulon kanssa voinut tullakin ihan esteratsukko. Nyt kuitenkin hautaan haaveet yhteisestä este- ja kisaurastamme ainakin toistaiseksi, ja käyn ehkä silloin tällöin hyppelemässä Sulolla sen mukaan miten hyvältä tuntuu ilman kiirettä ja painetta saada esteitä nostettua kovin isoiksi.