Tälläkin kertaa sain vähän harvemmin kohdalle osuvan ja ei-niin-mieluisan ratsun eli Jukan. Edellisestä ratsastuskerrasta tällä ponilla olikin jo melkein vuosi aikaa, mutta muistin silti elävästi kuinka tuskaisen vaikeaa tällä tahmakaviolla on aina ollut ratsastaa. Otin kuitenkin reippaan asenteen ja vakuuttelin itselleni että välillä on oikein hyvä mennä muillakin kuin niillä helpoimmilla hevosilla ja omilla suosikeilla. Alku ei ollut kovin lupaava kun Jukkaa ei meinannut saada tarhasta kiinni, mutta leipäpalalla lahjottuna se suostui viimein pyydystettäväksi.
Työskentely aloitettiin tänään volttien ja asetusten parissa. Volteilla mentiin myötäasetuksessa ja uralla vasta-asetuksessa. Käynnissä sain Jukkaan aluksi yllättävänkin hyvän otteen niin että volteilla asettaessa poni lähti pyöristymään, ja eteenkin se liikkui aluksi ihan kohtalaisen hyvin ennen kuin alkoi turtua pohkeella puskemiseeni. Ope ohjeisti ratsastamaan Jukan alusta asti mahdollisimman lyhyeksi ja ryhdikkääksi ja painoa takaosalle ajatellen, sillä mikäli poni pääsee kulkemaan pitkänä ja etupainoisena ei sitä ole toivoakaan saada liikkumaan kunnolla eteen. Niinpä edettiin tutulla kaavalla eli vuoroin ohjalla lyhentäen ja kohottaen ja vuoroin eteen aktivoiden. Ohjia sain tuon tuostakin olla vähän lyhentämässä, eli en ihan tarpeeksi tohtinut pitää Jukkaa edestä paketissa. Tällä reseptillä kuitenkin selvästi syntyi oikeanlaisia tuloksia, sillä hetkittäin etuosa todella keveni ja ryhdistäytyi ja liikettä pääsi kunnolla aktivoimaan eteenpäin.
Samoja hommia jatkettiin sitten ravissa. Aluksi kadotin käynnissä löytyneen idean enkä saanut Jukkaa yhtä hyvin ohjan ja pohkeen väliin. Humputeltiin pitkään menemään turpa pitkällä jäkittäen ja pohkeen takana tahmaillen. Sinnikkäästi etuosaa lyhyenä pitäen, asetuksilla niskaa rentouttaen ja pohkeella napakasti ratsastaen löytyivät oikeat nappulat viimein ravivolteillakin niin että Jukka myötäsi niskasta kunnolla ja alkoi liikkua kevyemmällä etuosalla. Tällöin pohkeella ratsastuskin tuntui tuloksekkaammalta, vaikkakin edelleen takajalkojen aktiivisuuteen ja pohkeeseen reagointiin jäi toivomisen varaa. Pidettiin lyhyt käyntitauko, ja sen jälkeen jatkettiin työskentelyä volttien parissa vasemmalle. Sain aloittaa taas alusta ja työskennellä pitkään ja sitkeästi ennen kuin Jukka pehmeni ja myötäsi niskasta myös tähän suuntaan. Taas ehdin nauttia työn tuloksista parin viimeisen voltin verran ennen seuraavaa lepohetkeä. Tämän jälkeen verryteltiin hetki laukassa oikealle. Laukassa ohjeet oli edelleen samat eli edestä ylös ja lyhyeksi ja liikkeen aktivointia tätä kautta. Takajalat jäivät turhan laiskoiksi niin että laukka oli nelitahtisen oloista, ja Jukka puksutti eteenpäin ohjalle painaen ja pitkäksi pyrkien. Varsinkin oikealla ohjalla oli painetta aika paljon. Jotain pieniä muutoksia sain aikaiseksi, vaikka kunnolla kevenemään en etuosaa saanutkaan. Olisin voinut aktivoida takajalkoja vielä rohkeammin, sillä pienellä raipan naputuksella laukan rytmi muuttui heti kolmitahtisemman oloiseksi.
Lopputunti tehtiin laukannostoja käynnistä pituushalkaisijalla. Pituushalkaisijan puolivälissä aloitettiin asetus halutun laukan puolelle ja ryhdikkäästä hetkestä sitten nosto. Jukka alkoi olla nyt sen verran "läpi" että käynnissä se tarjoili pyöreää raamia, mutta nostoon tullessa käynti oli monesti kovin hidasta ja pahasti pohkeen takana. Nostot tulivat aluksi lötkösti ja ravin kautta, mutta napakoituivat sitä mukaa kun sain Jukan tulemaan nostoon lyhyempänä ja paremmassa ryhdissä. Asettaessa Jukka vaan lähti kiemurtamaan helposti vinoon ja väistämään takaosalla, joten suorana nostoon tuleminen oli vähän hankalaa. Laukassa ei edelleenkään löytynyt tarpeeksi kevyttä etuosaa vaan posotettiin päädyn läpi pitkälle sivulle aika pitkänä. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen kuinka ryhdikkään oloisena ja hyvässä raamissa sain Jukan välillä pituushalkaisijalla liikkumaan vaikka laukassa pakka sitten pääsikin leviämään. Nostot onnistuivat yleensä ihan napakasti, vaikka ehkä olisin niissäkin saanut pitää ohjat vähän paremmin käsissä niin ettei muoto olisi päässyt valumaan millinkään verran pidemmäksi.
Loppuraveissa työskentelin vielä hetken ympyrällä hakien pyöreyttä ja oikealle asettumista. Etuosaa ylös ratsastaen ja tästä niskaa rentouttaen sain Jukan ihan kivaan muotoon, mutta harmillisesti ravi ei vieläkään lähtenyt tarpeeksi eteen. Ope kehotti olemaan tosi tarkkana sen suhteen ettei Jukalle myötää liian paljon, sillä tällaisesta tilanteesta se "karkaa" heti ja vetää taas itsensä pitkäksi ja etupainoiseksi. Myötäyksen tulee siis olla todella pieni, sillä kuten ope selitti Jukka ei ole mikään rehellinen ja yritteliäs hevonen vaan se pyrkii lintsaamaan heti tilaisuuden tullen. Näinhän siinä monesti kävikin että myötäsin hyvällä hetkellä ohjaa liikaa pois, jolloin Jukka lösähti heti perusmoodiinsa. Lyhyt pyöreä raami kuitenkin löytyi nyt aika helposti uudestaan, eli jotain positiivista muutosta oli alkutuntiin verrattuna havaittavissa.
Vaikka suurin osa tunnista oli sitä tavanomaista vastaanjäkitystä niin olin kuitenkin ihan tyytyväinen siihen miten sain Jukkaa työstettyä oikeaan suuntaan. Kovasti sain tehdä töitä sillä tämä poni ei anna mitään ilmaiseksi, mutta yritys myös palkittiin ja väittäisin että tämä oli paras kerta mitä olen Jukalla koskaan mennyt. Vaikka oli hankalaa niin ei silti mitenkään toivotonta. Ope totesi että oikea lähestymistapa on juuri tämä edestä ylös ja kevyeksi ratsastaminen, sillä pelkkä vimmainen eteentuuppaus paino etuosalle romahtaen ei johda muuhun kuin voimien hiipumiseen niin ponilta kuin ratsastajaltakin. Tämän olenkin Jukan kanssa moneen kertaan todennut paikkansapitäväksi, sillä aiemmilla kerroilla harjoittamani eteenpuskeminen on ollut kaikkea muuta kuin toimiva ratkaisu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti