Ensimmäinen varsinainen treenipäivitys tuleekin kahden hengen ekstratunnilta jonka otimme yhdessä Annen kanssa. Molemmat kun olemme menossa parin viikon päästä seuran koulukisoihin niin teho-opetus tuli oikein mainioon saumaan.
Ratsunani tunnilla oli suosikkipolleni Jussi, jolla siis olen aikeissa osallistua kisoissa Helppo C:1 -ohjelmaan. Tunnin aiheeksi toivoin laukka-ravi-siirtymisiä, laukannostot kun ovat ikuinen kompastuskiveni; usein käy niin että laukannostoapuni ovat jotenkin epämääräiset ja laukka jää joko nousematta lainkaan tai nousee myöhässä ratsastajan hurjan heilumisen ja heijaamisen jälkeen. Jussi yleensä ihan hyvin hoksaa että laukannostoa pyydän, mutta jostain syystä silti heilun ja elehdin laukannostohetkellä ihan liikaa ikään kuin varmistukseksi (eikä unohdeta sitä taakse lentävää ulkopohjetta, olen aina ollut sitä mieltä että on varsinainen karhunpalvelus pienille ratsastajanaluille opettaa laukannostoavut kaavalla “sisäpohje eteen, ulkopohje taaaaakse”).
Aloitimme tunnin keventelemällä ravivoltteja. Jussi oli tässä vaiheessa aika tahmean ja jähmeän oloinen, ravi ei ollut riittävän tarmokasta enkä saanut asetuksia kunnolla läpi. Tönkkö-Jussin kanssa ongelmakseni tulee aina oman käden rentona ja pehmeänä pitäminen; kädet ja niiden rentous kun ovat minulla muutenkin ikuisuusongelma niin tilanne vaan pahenee hevosen ollessa edestä raskas. Pienen lepohetken jälkeen jatkoimme kolmikaarisella kiemurauralla harjoitusravissa sekä pitkälle sivulle tehtävällä keskiravilla. Tässä vaiheessa Jussi alkoi toimia jo ihan kivasti, taivuttelut kiemurauralla saivat sen kevenemään edestä ja pyöristymään kaulasta ja selästä. Keskiraviin Jussi lähti oikein hyvin, tosin hyvien ensiaskeleiden jälkeen meno meinasi hieman hyytyä ennen aikojaan. Ainakin osasyyksi tähän epäilen omaa levotonta istuntaani joka häiritsee hevosta. Onneksi sitten kisoissa askeleenpidennykset tehdään enimmäkseen keventäen.
Seuraavaksi siirryimme harjoittelemaan ohjelman laukkaosuutta, eli aloitimme vasemmassa kierroksessa laukannostolla lyhyen sivun jälkeisessä kulmassa jatkaen keskiympyrällä ja aiirtymisellä raviin seuraavan lyhyen sivun keskellä. Jussi tahtoi ennakoida laukannostoja nostamalla päätä ylös, ja sain ohjeeksi rauhoittaa omaa apujenkäyttöä ennen nostoa ja välttää “ylivalmistelua”. Hoksasinkin että ainakin Jussin kanssa nostot toimii parhaiten kun valmistelen mahdollisimman vähän ja melkeinpä yllätän hevosen laukka-avuilla. Oma ylävartalo eli vielä vähän liikaa omaa elämäänsä nostoissa vaikka jonkin verran sainkin tilannetta parannettua tunnin aikana. Keskiympyrällä vasemmassa kierroksessa oli ongelmana Jussin punkeminen sisäpohjetta vastaan niin että ympyrä jäi turhan litteäksi ja uralle paluu ei osunut ihan oikeaan pisteeseen. Laukassa Jussi ei liikkunut yhtä hienosti pyöreänä kuin ravissa, mutta ihan hyviä hetkiä tuli laukassakin kunhan vain sain pidettyä oman istunnan riittävän jäntevänä liikaa ylävartalolla heijaamatta sekä kättä hieman rentoutettua kadottamatta tuntumaa. Siirtymiset raviin tulivat vähän liikaa kädellä, mutta laukan jälkeen ravaillessa Jussi tuntui liikkuvan tosi kivasti pyöreänä ja ryhdikkäänä, ja niinä hetkinä oli oma istuntakin helpompi saada kuntoon. Hetkittäin tuli sellainen olo että tässä menee ihan oikea kouluratsukko! Hieman tosin häiritsee se että ratsastajassa on vielä turhan paljon liikkuvia osia, etenkin pohkeet heiluvat armottomasti kun en ihan riittävästi saa lonkkia auki eikä Jussin ravi ole kaikkein pehmeintä ja tasaisinta istua. Onneksi ratsastajan heiluminen ei Jussia kuitenkaan tuntunut haittaavan kunhan vain sain ohjastuntuman pidettyä rentona.
Tulimme samaa laukkakuviota vielä pariin kertaan niin että laukkaa jatkettiin lyhyen sivun läpi ja lävistäjälle, mistä uralle tullessa siirtyminen raviin. Vinkkinä tuli varmistaa ettei lävistäjällä päästä hevosta ulkokyljestä eli oikealta liian pitkäksi jottei se lähde “kaatumaan” oikealle ja tiputa raville ennen aikojaan. Ensimmäisellä yrittämällä Jussi töksähti raville reilusti ennen uralle pääsyä, ja luulen syyksi sitä että tein ulko-ohjalla tahattoman pidätteen kun yritin estää ulkopuolta valumasta pitkäksi. Toisella yrittämällä laukka sitten säilyi uralle asti ja siirtyminen tuli ainakin semitasapainoisesti kun en niin hysteerisesti keskittynyt pelkästään niihin ulkoapuihin vaan muistin myös ratsastaa laukkaa loppuun asti.
Samat laukkakuviot tehtiin vielä oikeaan kierrokseen, ja Jussi tuntui oikeassa laukassa liikkuvan ehkä hieman paremmin kuin vasemmassa. Vähän tarmokkaampi Jussi olisi saanut vielä olla, ja se tuntui varsin pienestäkin tahattomasta merkistä tiputtavan raville - tällainen tahtirikko sattui kerran uralla ja kerran keskellä lävistäjää kun korjasin oman ylävartalon asentoa liian äkkinäisesti. Kouluradalla on siis syytä pitää mielessä ettei tee liian äkillisiä istunnan korjauksia kun Jussi näin helposti istuntaan reagoi.
Loppuverryttely tehtiin kevyessä ravissa palaten alkutunnin tehtäviin eli kolmikaariseen kiemuraan ja ravin pidentämiseen pitkällä sivulla. Jussi tuntui edelleen oikein hyvältä ravissa, tosin jostain syystä homma tuntuu toimivan vielä paremmin silloin kun istun harjoitusravissa ja pääsen kaikesta heilumisesta huolimatta vaikuttamaan paremmin myös istunnalla.
Yleisesti ottaen tunnista jäi varsin kiva fiilis, Jussi oli etenkin ravissa todella hyvä ja tuli tunne että saatan itsekin jopa vähän osata ratsastaa. Havainto jonka olen aiemminkin tehnyt mutta joka sai lisävahvistusta tänään on että Jussi peilaa todella paljon omaa istuntaani; silloin kun istun jäntevästi ja ryhdikkäästi vatsalihaksia käyttäen niin Jussikin alkaa liikkua ryhdikkäämmin ja jäntevämmin ja ehkä jopa vatsalihaksia aktivoiden. Samoin kun saan omaa kättä pehmeämmäksi on Jussikin edestä paljon pehmeämpi, tosin tässä tapauksessa en ole ihan varman kumpi on muna ja kumpi kana. Vielä olisi kuitenkin istunnan kanssa tekemistä, jään reisillä puristamaan vähän liikaa enkä saa lonkkia riittävän auki mikä sitten aiheuttaa ravissa sitä pomppimista ja pohkeen heilumista. Jussin kanssa tämä ongelma oikein korostuu koska se on varsin leveärunkoinen hevonen, ja satulanakin sillä on ihan oikea koulusatula joka vaatisi ratsastajalta vielä reilumpaa lonkkien irtonaisuutta kuin yleissatula. Pitäisi siis ottaa itseään niskasta kiinni ja venytellä ahkerasti mieluiten joka päivä jotta tankki-Jussin selässä istuminen onnistuisi paremmin... Varsinainen uusi oivallus tunnilta oli että ennen laukannostoa minun on syytä keskittyä rauhoittamaan omat avut ja olla mahdollisimman hiljaa - taipumukseni häslätä liikaa nostoa valmistellessa voi johtaa jopa siihen että hevonen ei sieltä seasta edes kunnolla erota niitä varsinaisia laukannostoapuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti