Lisää koulukiemuroita Jussilla

Kylläpä minua nyt hemmotellaan kun jälleen kerran sain tunnille ratsukseni Jussin. (Tiesittekö muuten että puolalaissyntyisen Jussin oikea nimi Budzik tarkoittaa puolaksi hälytystä tai herätyskelloa?) Tipahdan vielä ikävästi maan pinnalle (toivottavasti vain kuvaannollisesti) kun Jussi-putki katkeaa ja kiipeän jonkun vähemmän automaattivaihteistetun ratsun selkään.

Tänäänkin ohjelmassa oli siis kouluharjoituksia, ja pitkästä aikaa pääsin tiirailemaan omaa ratsastustani maneesin peilistä joka on ollut useamman kuukauden umpikuurassa mutta nyt lämpötilan pompsahdettua plussan puolelle oli vihdoin sulanut. Toinen kevään merkki olivat maneesin katolta erittäin kovaäänisesti alas liukuvat lumet, mutta nähtävästi tallin hevoset ovat oikein hyvin siedättyneet putoileviin lumiin kun yksikään ei tainnut edes korvaansa lotkauttaa moiselle. Oli melkein epätodellinen olo istua hevosen selässä lumien pudotessa ja ehtiä säikähtää että kohta mennään häntä suorana seinästä läpi, mutta ratsu siinä alla vaan puksuttaakin harjoitusravia kuin mitään ei olisi tapahtunut...

Tunti aloitettiin verryttelemällä sekä kevyessä ravissa että laukassa suoralla uralla ja pääty-ympyröillä. Jussin kanssa ei tänään tarvinnut harrastaa ollenkaan vetokilpailua vaan se oli kuulolla ja toimi tosi kivasti heti alusta lähtien. Melkein kuin olisi päässyt jatkamaan siitä mihin sen kanssa viime sunnuntaina jäin. Olisin kuitenkin saanut vielä pyytää Jussia liikkumaan tarmokkaammin kaikissa askellajeissa. Vasempaan kierrokseen sain ratsastettua oikein hyviä laukkapätkiä, Jussi kulki pyöreänä ja suhteellisen kevyenä edestä, sain omaa kättä vähän rentoutettua ja ennen kaikkea istuntani laukassa tuntui vihdoin loksahtaneen kohdilleen. Jussin kanssa kun ongelmanani on ollut että ylävartaloni heijaa liikaa laukan mukana enkä saa istuttua tarpeeksi jäntevästi, ja en ole aina edes oikein hahmottanut MITEN siellä oikein pitäisi istua niin että istunta sopivasti myötäilee hevosen liikettä. Nyt se oikea istuminen tuntui tulevan aivan itsestään, eli useampi kerta putkeen Jussin kanssa harjoittelua on tainnut tuottaa tulosta! Ehkäpä osittain on myös kyse siitä että vielä syyskaudella minulla ei yksinkertaisesti ollut keskivartalon lihaksisto kunnossa pitkän ratsastustauon jälkeen, mutta nyt 7 kk säännöllisesti ratsastettuani on ratsastuslihakset jo saanet sen verran treeniä että oikeanlainen istuminen ravissa ja laukassa alkaa ylipäänsä olla mahdollista. Oikeaan kierrokseen laukka ei sujunut ihan yhtä hyvin, ja hoksasinkin vähän myöhässä että häsläsin ihan liikaa niin kädellä kuin pohkeellakin ja hevonen olisi varmaan liikkunut paremmin kun olisin vähän rauhoittanut ratsastustani.

Tunnin varsinainen teema olivat pohkeenväistöt jotka tehtiin pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ideana oli aloittaa väistö käyntiä/ravia lyhentäen ja sitten siirtyä pidentämään askelta väistön aikana. Lopuksi tehtiin myös niin että kesken väistön siirryttiin käynnistä raviin. Jussi meinasi ensin vähän juosta lapa edellä alta väistössä, ja tämä johti perisyntiini eli käden ja koko istunnan ja apujenkäytön jännittymiseen väistättäessä. Tällä kaavalla seurauksena oli luonnollisestikin hevosen pään nouseminen ylös ja entistä pahempi karkaaminen alta. Heti jos sain lähdettyä väistöön rennosti istuen ja pieniä apuja käyttäen onnistui tehtävä paljon paremmin. Ihan täydellisesti en väistöjä saanut tänäänkään onnistumaan, välillä mentiin takaosa edellä ja välillä jäljessä, välillä karkasi lavat. Oikeaa pohjetta väistättäessä oli hieman hankaluuksia pitää asetus oikealle, Jussi kun on siinä määrin vino että se mieluiten asettuisi vain vasemmalle. Joitakin ihan kivoja väistöjä sain kuitenkin väliin tehtyä. Luulen että minulle sopii pohkeenväistöharjoitukset parhaiten tällä tavalla tunnin loppupuolella kun on jo verrytelty kunnolla ravissa ja laukassa niin että sekä hevonen että etenkin ratsastaja ovat jo rennompia ja irtonaisempia.

Siinä missä laukassa istuminen tuntui tänään toimivan oikein hyvin, tuntuikin sitten harjoitusravissa jostain syystä paljon hankalammalta kuin esimerkiksi sunnuntain tunnilla. Tuntui että pompin puoli metriä ilmaan satulasta vaikka Jussi enimmän aikaa liikkuikin ihan nätisti pyöreänä (silloin kun se juoksee selkä alhaalla ei siellä istu erkkikään). Liekö lentokoneessa istuminen kuluneella viikolla jumiuttanut tämän tädin entistäkin pahemmin? Vartaloni myös helposti kiertyy vasemmalle (vanha, vanha ongelma, muistan miten tästä huomautettiin minulle joka tunti jo 15 vuotta sitten), ja heti kun ope asiasta huomautti ja suoristin istuntaani alkoi hevonenkin liikkua paremmin. Etenkin ympyröillä meinaan "kaatua" helposti sisäänpäin vasemmassa kierroksessa. Oman vinouden kyllä huomaa aina helposti heti kun siitä vain sanotaan, mutta sitten kun keskittyykin tekemään taas jotain muuta niin johan sitä taas könötetään vinossa.

Kokonaisuudessaan tunti sujui ihan mallikkaasti, kuten Jussin kanssa yleensä. Erityisesti lämmittää mieltä kun huomaa että jotain edistystä on tapahtunut ja asia mikä tuotti vaikeuksia vielä vähän aikaa sitten toimiikin jo paljon paremmin (viitaten siis istuntaan laukatessa). Saisikohan sitä seuraavana ongelmakohtana korjattua vaikkapa ne kädet rauhallisemmiksi ja tasaisemmiksi?