Lisää hauskaa poniesteratsastusta ja vähän kisahaaveilua

Keskiviikkoillan tunnilla jatkettiin estehyppelyitä, ja sain toistamiseen ratsukseni ihanan Eetun. Lauantain jälkeen aloin jo ihan tosissani suunnitella osallistuvani tulevan viikonlopun seuraestekisoihin Eetulla, mutta nähtävästi tämänkertaisissa kisoissa on varsinainen osallistujaryntäys ja suosituimmat estehevoset joudutaan arpomaan todella monen niitä toivoneen ratsastajan kesken. Eetun oli merkinnyt ykköstoiveeksi jo kolme ratsastajaa, ja kakkos- ja kolmostoiveet huomioiden sille olisi viitisentoista kuskia. Taidanpa siis olla työntämättä lusikkaani tähän arvontaan ja jätän kisat väliin tällä kertaa, katsotaan josko seuraaviin kisoihin olisi vähän vähemmän tunkua. Ehtiihän tässä kisata ja tuleepa ainakin leppoisampi sunnuntaiaamu kun osallistuu pippaloihin ihan vain toimihenkilön ominaisuudessa eikä tarvitse jännittää omaa eloonjääntiä kisasuoritusta.

Takaisin tämänpäiväiseen tuntiin. Kisoja silmälläpitäen aiheena olivat ratatehtävät ja erikoisesteenä aaltolankkueste (kuvassa numero 7). Verryttelyhypyt pienelle peruspystylle sekä aaltolankulle sujuivat suhteellisen vaivattomasti, tosin ensimmäisellä kierroksella Eetu ponkaisi vähän suhteettoman suuren hypyn noin 30 cm korkeuteen lasketulle aaltolankulle. Seuraavaksi mentiin vielä 17 metrin suhteutettua linjaa (kuvassa 3-4), mikä toimi Eetun kanssa mukavasti viidellä laukka-askeleella ilman että välissä tarvitsi erityisemmin ratsastaa eteen tai ottaa kiinni. Okserin päällä vaan tahtoi laukka vaihtua vasempaan aivan kuten viime kerrallakin, ja hieman mietityttää onko tämä taipumus laskeutua vasempaan laukkaan puhtaasti ponin toispuoleisuutta vai onko kuskilla jotain osuutta asiaan.

Ensimmäisenä rataharjoituksena hypättiin "perusrata" (numerot 1-7) noin 50-60 cm korkeudessa. Meidän suoritus oli aika lailla toisinto lauantailta, kakkosesteeltä lävistäjällä tultiin alas vasempaan eli väärään laukkaan samoin kuin vitoselta. Taisi mennä vitosen ja kutosen välikin vasemmassa laukassa. Olin huomaavinani että minulla oli hieman taipumusta "panikoida" ja jäädä ajamaan Eetua eteen juuri ennen estettä, varsinkin jos vaikutti siltä että ponnistuspaikka olisi ollut jäämässä kauaksi. Pitäisi itse vähän rauhoittua ja antaa ponin lähteä hyppyyn häiritsemättä, nyt tultiin pari kertaa turhan lähelle estettä ehkä siksi että tuuppasin ponia eteen vielä juuri viimeisillä askelilla. Pääsääntöisesti kuitenkin ihan sujuvia hyppyjä. Toiselle kierrokselle esteet nostettiin 70 cm:iin eli kisakorkeuteen, ja äskeisen "perusradan" lisäksi jatkettiin vielä esteet 8-11. Ongelmat olivat samoja kuin ensimmäisellä radalla eli väärät laukat jotka kyllä vaihtuivat ravin kautta suhteellisen näppärästi, ja kuskin panikointi esteen edessä. Jostain syystä lävistäjäpysty 2/9 oli ongelmallinen, molemmilla kerroilla olin ajamassa ponia hyppyyn kaukaa ja menossa itse etukenoon turhan aikaisin, mutta Eetu ottikin vielä esteen juureen pikkuaskeleen. Joku muu hevonen olisi ehkä jo siinä tilanteessa kieltänyt (ja kuski ollut kaulalla tai kentässä) mutta Eetu se vaan hyppää. Muilla esteillä oli ihan ok menoa, varsinkin loppua kohti alkoi jo kuskikin rentoutua. Ei siis hassumpaa, ja vielä kun saisi ylimääräiset panikoinnit pois ja rauhallisuutta omaan ratsastukseen niin hyvä tulisi.

Oli kyllä kivaa hypätä Eetun kanssa, ja kai sen voi jonkinlaiseksi saavutukseksi laskea että tuli hypättyä kokonainen yhdentoista esteen rata siinä minulle jo varsin huomattavassa 70 cm korkeudessa. Ei niin edes harmita että kisat jää tällä kertaa käymättä kun tuli kisarataa vastaava suoritus mentyä nyt tunnilla ja vieläpä ihan kunnialla läpi.