Kauan toivottu poniestetunti

Tänään tunnilla olikin vuorossa esteitä muutaman viikon koulutreeneihin keskittymisen jälkeen. Hihkuin riemusta huomatessani että minulle oli merkitty ratsuksi Eetu, jolla en vielä aikaisemmin ollut päässyt hyppäämään mutta jota olen hiljaa mielessäni toivonut estetunnille jo pidemmän aikaa. Yleistä tietoahan on että Eetu on esteillä aivan mainio luottoponi joka hyppää aina innokkaasti ja varmasti. Juuri sopiva ratsu siis kaltaiselleni estehyppelyitä enemmän tai vähemmän jännittävälle.

Teimme nopeat alkuverkat kevyessä ravissa ja laukassa. Eetu oli mukavasti kuulolla, lähti eteen sekä tuli taakse kevyillä avuilla. Verryttelyä jatkettiin pienellä pystyesteellä joka muutettiin pian okseriksi. Eetu hurautti esteen yli sujuvasti, ja vauhtia tuntui olevan aika lailla oikea määrä. Seuraavaksi hypättiin pitkällä sivulla 4-5 askeleen väliä vasemmassa laukassa (kuvassa esteet 8 ja 9). Ensimmäisenä olevan pystyesteen alla oli pelotteena muutama muurilaatikko ja jälkimmäinen oli siis okseri. Ensimmäisellä kierroksella en ollut riittävän selkeästi päättänyt tulla joko neljällä tai viidellä askeleella, jolloin Eetu meni viidellä mutta viimeinen jäi lyhyeksi ja ponnistuspaikka tuli turhan lähelle. Toisella yrittämällä mentiin sujuvasti neljällä kun olin paremmin hereillä ja ratsastin välissä riittävästi eteen, tosin meno yltyi ehkä turhan kontrolloimattomaksi ja okserin päällä laukka vaihtui vääräksi. Sama linja hypättiin vielä toisesta suunnasta ja sujui edelleen ongelmitta neljällä askeleella.

Seuraavaksi siirryimmekin ratatehtäviin. Hyppäsimme ensin lyhyemmän viiden esteen radan, kuvassa alkaen esteestä numero 2 ja päättyen numeroon 6. Kutoseste oli portti mutta sehän ei Eetua häirinnyt sen enempää kuin vitosen muurilaatikotkaan. Estekorkeudet pysyivät edelleen leppoisassa 50-60 cm:ssä. Rata sujui muuten hyvin, mutta ensimmäiseltä lävistäjäesteeltä (3) tultiin alas väärässä laukassa minkä Eetu korjasi ravin kautta. Joissain hypyissä oltiin vähän lähempänä ja joissain kauempana, mutta Eetun kanssa ei näillä korkeuksilla ollut ponnituspaikan kanssa niin nöpönuukaa ja oikeastaan yhtään rumaa hyppyä missä olisi menty ihan juureen tai ratsastaja sukeltanut tai jäänyt jälkeen ei tunnin aikana tullut. Hyppäsimme radasta vielä pidemmän yhdeksän esteen version, joka onnistui ehkä vielä sujuvammin kuin lyhyt rata. Ainoat selkeät ongelmat olivat väärä laukka kolmosen ja vitosen jälkeen, sen sijaan ykkösellä ja kutosella laukka vaihtui esteen päällä. Vaikuttaisi siltä että Eetulla on taipumus tulla alas helpommin vasempaan laukkaan, ja varsinkin jos mennään vähän pidempää laukkaa ja lujempaa vauhtia esteelle kuten tässä tapauksessa suoraa linjaa neljällä askeleella hypätessä voi laukka vaihtua esteen päällä vääräksi. Muilta osin meno oli oikein sujuvaa. Isoja virheitä omassa ratsastuksessa ei tainnut tulla erityisemmin esille kun poni oli niin automaatti.

Eetu täytti odotukset esteratsuna, sillä oli todella helppo ja mukava hypätä kun se tuntui melkeinpä hoitavan kuskinkin hommat ja liikkui juuri sopivan reippaasti. Sopiviin ponnistuspaikkoihin oli helppo tulla (Eetu taisi osata katsoa ne itsekin varsin hyvin), ja hyppyihin oli helppo mukautua. Mikäpäs siinä oli hypellessä, tuntui että radan olisi voinut hypätä vaikka vähäsen korkeampanakin. Eetu taitaakin kiilata suoraan ykköspaikalle suosikkiesteratsujeni listalla Potterin edelle. Lisää tällaisia estetunteja!