Kun ei vaan osaa

Takaisin todellisuuteen vaaleanpunaisesta My Little Pony -maasta missä kaikki hevoset on Jusseja ja ratsastus vain semivaikea laji. Koulutunnille osui siis ratsuksi Mortti, jolla olinkin ratsastanut vasta kerran aikaisemmin ja siitäkin taitaa olla puolisen vuotta aikaa. Silloin en oikein saanut Mortin kanssa hommaa toimimaan, joten en lähtenyt tunnille kovin suurin odotuksin mutta kuitenkin uteliaalla asenteella.

Karsinassa Mortti yritti tapansa mukaan kiukutella, mutta tunnilla se ei tänään onneksi juurikaan viitsinyt ärsyyntyä muiden hevosten olemassaolosta. Liekö sattumaa, mutta tunnin aihe oli sama kuin viimeksi Mortilla ratsastaessani eli hevosen suoristaminen vasta-asetusten kautta. Ratsastimme kaikissa askellajeissa ympyrällä ulos asettaen ja samalla hieman etuosaa sisälle johtaen.Verryttelyksi ratsastimme myös muutaman askeleen pohkeenväistöjä uralta sisälle ja takaisin. Muistin Mortin olleen viimeksi alkutunnista hyvinkin tahmea ja hidas pohkeelle, joten otin tavoitteeksi laittaa sen ihan ensin vain liikkumaan reippaasti eteen. Käynnissä Mortti olikin tahmea ja sitä sai hoputtaa pohkeella ja raipalla (ja jäin taas kaivamaan liikaa pohkeella), mutta ravissa se liikkuin oikeastaan alusta lähtien ihan mukavasti eteenpäin ilman jatkuvaa muistuttamista. Humputeltiin menemään turpa taivaissa ja selkä notkolla, ja vasta-asetustehtävä ei onnistunut ihan toivotunlaisesti. Muutamia pieniä hetkiä sain lähinnä käynnissä ratsastettua asetuksen läpi kevyellä ja rennolla kädellä, jolloin Mortti vähän pyöristikin kaulaa ja liikkui ihan pienen hetken pehmeämmän oloisesti. Väistöt sujuivat vasemmalle helpommin kuin oikealle, ja niissä Mortti tahtoi vähän juosta alta pois. Mielenkiintoisesti läpi tunnin tuntui välillä olevan hetkiä jolloin Mortti jäi jumittamaan eikä reagoinut pohkeeseen sekä hetkiä jolloin se tuntui vähän kaahottavan alta pois. Laukannostot olivat pääsääntöisesti niin rumaa kiitoravin kautta koheltamista että sitä tunsi itsensä ihan alkeistuntilaiseksi. Oi voi.

Koko tunti oli enemmän tai vähemmän hakemista sen suhteen miten Morttia oikein pitäisi ratsastaa. Kaikissa askellajeissa tuli niitä pieniä hetkiä kun asiat loksahtivat edes vähäsen kohdalleen ja Mortti rentoutui ja pyöristyi kaulastaan ja asettuikin nätisti. Ne hetket vaan olivat tosi lyhyitä kunnes kuski taas teki jotain vähän väärin ja homma levisi jälleen. Joka tapauksessa päättelin että Mortin saisi toimimaan ratsastamalla pienillä ja kevyillä ohjasavuilla - käden pitää olla kevyt ja rento mutta samalla kuitenkin säilyttää riittävä tuntuma. Ongelma vaan on siinä että tämä on minulta helpommin sanottu kuin tehty. Opettajalta tuli ohjeistusta reagoida nopeammin siihen kun hevonen tekee oikein, sekä säätää apujen voimakkuutta tilanteen mukaan niin että kun hevonen kulkee pyöreänä ja vastaanottavaisena riittää kun ratsastaa pienemmillä avuilla. Oman istunnan kanssa oli taas ongelmia kun paino meinasi valua liikaa vasemmalle, ja en tiedä oliko tällä yhteyttä siihen että laukatessa oikealle ympyrällä Mortti tuppasi liiraamaan todella pahasti vasemmalle ulos ympyrältä niin että muutamaan kertaan sai suorastaan taistella siitä pysytäänkö ympyrällä vai viipotetaanko lapa edellä ja kaula mutkalla kohti vastakkaista päätyä. Ulkoavut, anyone? Laukassa meinasi ongelmaksi tulla myös ylävartalon liika heijaaminen mikä sitten häiritsee hevosen sujuvaa laukkaamista. Istu hiljaa, pidä kädet hiljaa ja kevyinä mutta vaikuta kuitenkin hevoseen. Ei kuulosta niin monimutkaiselta mutta...

Homma tuntui toimivan aavistuksen paremmin lopputuntia kohti, Mortti ilmeisestikin vaatii aikaa vertyäkseen kunnolla. Loppuraveissa sain Morttia vielä hieman rentoutumaan ja venyttämään kaulaa eteen-alas, mutta nämäkin olivat sellaisia hetkiä jotka pian katkesivat johonkin kuskin harha-apuun tai -liikkeeseen. Tunti loppui vähän kesken kun tuntui että hevonen oli juuri vertynyt ja kuski oli päässyt edes pikkaisen jyvälle siitä miten siellä satulassa pitäisi olla ja mitä tehdä. Kovin hyvä fiilis ei tunnista jäänyt kun onnistumiset olivat hyvin harvassa ja lähinnä vaan niitä muutaman sekunnin "hei nythän tää toimii - hups, ei toimikaan enää" -pätkiä, mutta toisaalta vähän kutittaisi päästä menemään Mortilla lähiaikoina uudestaan sillä tykkään hakata päätä seinään siinä toivossa että siihen alkaisi pikkuhiljaa löytää jotain otetta. Pahoin kyllä pelkään että vaikka menisin Mortilla tästä eteenpäin joka ikisen tunnin niin se hevonen taitaisi ehtiä kuolla vanhuuteen ennen kuin minä oppisin sillä ratsastamaan.